Potkukelkkakelit jatkuvat

"Vuodet eivät ole veljeksiä" on vanha sanonta. Se on taas on todettu paikkansapitäväksi tämän huhtikuun aikana. Vuonna 2014 meloin Kallavedellä 18.4. Nyt Kallavettä peittää puolimetrinen jää. No, olosuhteiden mukaan mennään. Koska ei voi meloa, niin sitten huristellaan potkukelkalla jääkantta pitkin. Kulunut viikko on suosinut jäällä liikkujia. Yöllä on ollut pakkasta, joten jää ei ole paljoa pehmennyt edes iltapäivään mennessä.

Eväsretki Selkä-Havukan laavulle.

On mukava istua laavulla auringon lämmittäessä.

Tulilla istuin myös Hietasalossa kun potkuttelin sinne ja takaisin aikaisin aamulla.

Kaunis aamu on myös mökkimaisemissa Sorsavedellä ja Kuvansijärvellä. Lähden liikkeelle Laajalahdesta. Rantakoivikon luona pysähdyn ihmettelemään. On siinä jotain outoa kun olen jäällä potkukelkan kanssa ja rannan puissa konsertoivat peipposet ihan kuin kesällä.

Aamuauringon värittämien kurkien ylilento sävähdyttää.

Ketun jäljet johtavat lahden yli.

Ihastelen vaiveron hehkuvia lehtiä.

Rantapenkan vieressä on sulaa. Pohjavesi puskee pintaan hiekkakankaalta. Siinä on hyvä juomaveden ottopaikka.

Vaihdan niemen toiselle rannalle Kuvansijärven puolelle. Tämä mänty on esiintynyt usein syksyisen sumuaamun kuvissani.

Pidän evästauon Kilpikosken laavulla. Paluumatka onkin puskemista vastatuuleen. Tuuli on pitkästä aikaan etelän suunnalta. Jokohan sää nyt alkaisi lämmetä.

Jäähän säilötty haavanlehti on kuin edellisen syksyn tervehdys tulevalle keväälle.

Kotimatkalla kuvaan auton ikkunasta pelloilla ruokailevia kurkia ja joutsenia.