Helppo näköalareitti Kilpisjärvellä

Palaan vielä muutaman viikon takaiseen Kilpisjärven matkaan. Olen aiemminkin kuvaillut blogissa Tsahkaljärven kolmen kilometrin mittaista maisemareittiä, mutta on se niin hieno ja monipuolinen näköalareitti, että ansaitsee tulla esitellyksi taas kerran. Siksi ihmettelin, kun otin Kilpisjärven luontokeskuksesta mukaan Kilpisjärvi-Malla-reittioppaan. Jostain syystä Tsahkaljärven reittiä ei siinä ole mainittu ollenkaan. Ja se on kuitenkin reitti, joka vähintään kannattaa kulkea kun Kilpisjärvelle asti on matkustanut.

Reilun kilometrin matka luontokeskukselta Tsahkaljärvelle on loivaa nousua. Saana on koko ajan näkyvissä Tsahkaljärven reittiä kuljettaessa.

Kesäkuun lopulla reitin varrella on vielä sulamisvesien muodostamia lammikoita.

Näkymä lammikon yli kohti Kilpisjärveä

Tsahkaljärven laavulta on myös hienot näkymät kohti Saanaa.

Tsahkaljärvi

Viime syksynä palaneiden kodan, puuvaraston ja puuseen paikalla on enää puolivalmis hirsirakennus.

Näkymä Tsahkaljoen sillalta ylävirtaan...

...ja alavirtaan

Tsahkalputous ylhäältä päin kuvattuna

Jokiuoma on haarautunut useaksi putoukseksi. Tämä jyrkkä putous on ihan polun varrella. Matalammalla veden korkeudella voi kiviä pitkin kävellä keskemmälle uomaa katsomaan taempana olevat putoukset.

Paluumatkalla Kilpisjärven kaupan suuntaan on järvimaisema koko ajan edessä ihailtavana.

Kesäkuun viimeisellä viikolla Saanan etelärinteelläkin on vielä lumilaikkuja.

Reitti päättyy Kilpisjärven kaupan pihaan. Siitä on vajaan kilometrin kävelymatka kevyen liikenteen väylää reitin aloituspaikkaan luontokeskukselle.

Kesäyö Saanalla

Kauniina kesäiltana pakkaan repun ja lähden nousemaan Saanalle. Tunnetuilla ja suosituilla retkipaikoilla on rauhallisinta kävellä yöaikaan. Tähän aikaan vuodesta ei ole väliä mihin vuorokauden aikaan kulkee koska valoa riittää.  Ja mikä olisikaan parempi paikka ihailla kesäyön aurinkoa kuin Kilpisjärven mahtava Saana.

Puurajan lähestyessä pysähdyn hengähtämään ja katsomaan maisemaa. Vihreä tunturikoivikko, Kilpisjärvi, Mallan rinne ja taustalla Ruotsin lumiset tuntrilaet. Tämän näkymän vuoksi kannattaa kiivetä Saanalle.

Saanan huipulle vievän polun linjausta on muutettu viime vuonna. Virallinen reitti Saanalle lähtee Mallan luontopolun pysäköintipaikalta kohti uusia portaita. Retkeilykeskukselta lähtevä entinen reitti on myös käytössä ja vie uusille portaille. Minä lähdin oikomaan muistomerkin parkkipaikalta kohti Saanaa poropolkuja pitkin. Tällä kertaa kohteenani ei ole Saanan huippu vaan Saanan kukat ja maisema kesäyön valossa.

Lapinvuokkoja jyrkänteen reunalla. Juhannuksesta heinäkuun alkuun rinteiden valkeat kukat ovat lapinvuokkoja tai liekovarpiota. Uuvanaakin vielä löytyy, vaikka monin paikoin se on jo kukkinut. Saanan kukista on ihan oma postaus, koska niitä oli niin paljon.

Kello 23 aurinko on vielä korkealla. Norjan puolelta alkaa laaksoon levitä usvaa, jota auringonvalo värittää.

Kallion päällä on muutaman pienemmän kiven varassa iso kivipaasi.

Pieni, noin 7000 neliön kokoinen lampi on Saanalla 863 metrin korkeudessa. Nyt lammen pinnalla ajelehti vielä muutama jäälautta.

En harrasta yleensä selfie-kuvien ottamista, mutta tämä tuli vähän vahingossa maisemakuvauksen ohessa.

Yhdeksänsadan metrin korkeudessa alkaa olla jo vähän isompia lumilaikkuja.

Tässä syy miksi haluan kulkea Saanalla kesäyössä.

Kello 1:35 aurinko kurkottaa Korkea-Jehkaksen takaa.

Laakson pilvilautta alkaa hiipiä kohti Kilpisjärveä. Minäkin alan siirtyä alemmas kohti retkeilypolkua. Jos pilvi nousisi ylös tunturiin, niin näkyvyys häviäisi kokonaan.

En ole ihan yksin Saanalla aamuyöllä. Portaiden yläpäässä olevalla näköalapaikalla on kaksi kulkijaa.

Siinä vaiheessa kun ehdin näköalapaikalle, toiset kulkijat ovat jo lähteneet jatkamaan matkaa portaita alas. Uuden näköalatasanteen istuimet on tehty Saanan portaiden porraskivistä.

Ja tässä uudet Saanan portaat. Silloin kun kävin Saanalla edellisen kerran oli portaiden rakennus kesken.

Jään portaiden yläpäähän katsomaan miten pilvet liikkuvat alapuolellani.

Kilpisjärvi häviää pian näkyvistä pilven peittoon.

Olen jumittunut katselemaan maisemaa, pilvien ja valon liikkeitä, kello on pian kolme, joten on aika lähteä palaamaan alas. Puurajalla tulee pilvi vastaan.

Pikku-Mallan laki ja Ruotsin tunturit pilkottavat vielä pilven yläpuolella, muutama askel myöhemmin olen sumuisessa tunturikoivikossa.  Kaikki mitä toivoin ja odotin yöretkeltäni toteutui.