Kuusamon kotiseutumuseo

Kuusamon keskustassa tai sen läheisyydessä ei ole kovin paljon matkailijoita kiinnostavaa nähtävää Matkailuinfo Karhuntassun ja Hannu Hautala-valokuvakeskuksen lisäksi. Yhden mielenkiintoisen kohteen haluan taas kerran nostaa esille. Kuusamon kotiseutumuseo on ympäri vuoden hieno käyntikohde. Kesäaikaan kotiseutumuseon rakennuksiin pääsee sisälle museon auki ollessa, muina vuodenaikoina museon pihapiiri on kiehtova kuvauskohde. Kotiseutumuseo on Torankijärven ja Kuusamojärven välisellä kannaksella Tolpanniementien varrella, vain kilometrin päässä kylän keskustasta.

Museon parkkipaikka on ihan Tolpanniementien varrella ja talviaikaan aurattu. Museon pihalla ei ole talvikunnossapitoa, mutta yleensä siellä risteilee hyvin tallattuja polkuja. Pitkävartiset kengät on kuitenkin tarpeen. 

Museoalueen rakennukset ovat suurimmaksi osaksi 1800-luvulta. Ne on saatu lahjoituksina eri puolilta Kuusamoa.  

Etualan talo on Rävän pirtti ja taempana Pulkkasen talo. 

Museon pihapiiri Torankijärven rannalta kuvattuna. 

Keskitalvella aurinko on matalalla Torankijärven takana ja valaisee museon pihaa. 

Auringonpilari

Törmäsenvaarasta siirretty, noin 1880-luvulla rakennettu, läpikuljettava tallipuoji on erikoinen rakennustavaltaan. Tallipuojissa on talli sekä varasto- ja nukkumahuoneita. 

Kiesit, rattaat vai hevoskärryt?  Onkohan vielä muitakin nimityksiä tälle kulkupelille. 

 

'

Linkissä museon pihapiirin ja rakennusten esittelyä kesäaikaan kuvattuna: Kuusamon kotiseutumuseo kesällä

-35°

Parkkipaikalla auton mittari näyttää 35 pakkasastetta. Saattaa olla, että vähän alempana jokirannassa pakkasta on aste tai pari enemmän. Pukeutumiseni on sään mukainen. Alla merinovillaa, välikerroksena fleece, sitten villapaita ja päällikerroksena polvipituinen untuvatakki. Jalassa toppahousut ja jalkineena Sorelin huopavuorikenkä. Yleensä käytän kameran kanssa kulkiessa käsissä pelkästään fleecehanskoja, nyt olen lisännyt niiden päälle villalapaset. Kuvaaminen ei lapaskädessä onnistu, mutta otan lapasen aina pois tarvittaessa. Polku joen rantaa ylävirtaan on niin hyvin tamppautunut, että lumikenkiä ei tarvita. 

Onko järkeä lähteä ulos näin kylmällä kun ei ole pakko? Ehkä kuvakertomus joenrannan näkymistä selittää. 

 

 

 

 

  

 

Puolitoista tuntia meni kaikkiaan joenrannan ihmeitä katsellessa ja kuvatessa. Yhtään ei palellut ja kamerakin toimi ihan normaalisti. Samalla tuli hyvä vertailu edellisessä postauksessa kerrotun Juhannuskallion tuulisen pakkassään ja nyt tämän tuulettoman pakkassään vaikutuksesta. Vaikka Juhannuskalliolla oli vain 21 astetta pakkasta, mutta tuuli 14 m/s, siellä tuntui huomattavasti kylmemmältä kuin nyt tyynessä 35-36 asteen pakkasessa. 

Viimassa ja pakkasessa

Pakkasta on vain 21 astetta, mutta tuulta Rukan mittausaseman mukaan 14 metriä sekunnissa. Tuulen vaikutus on sama kuin olisi 36 astetta pakkasta. Ei ihme kun tuntuu vähän kylmältä. Onneksi tykkylunta on taas kertynyt Juhannuskallion puiden ympärille. Puiden suojassa voi vähän väistellä pahimpaa puhuria. 

Tuulensuunta on ikävästi juuri auringonnousun puolelta. Siirryn tykkypuun suojasta hetkeksi tuuleen kuvan oton ajaksi. Kuvasta ei kyllä mitenkään välity kuvaushetken hyytävät olosuhteet. Taivas hehkuu lämmintä punaista ja oranssia. 

Juhannuskallio on vuodenvaihteen ajan ollut suosittu käyntikohde. Monesti tähän aikaan vuodesta lunta on yli puoli metriä ja noin 300 metrin pituinen polku kalliolle on ummessa. Nyt lunta ei ole satanut pitkään aikaan ja hangen paksuus on vain 20-30 senttiä. Minulla on kuitenkin jalassa lumikenkäsukset. Niillä pääsee helposti rinnettä alas suojaiseen metsään. 

Odottelen auringon esiintuloa, mutta pilvet alkavat peittää aurinkoa ja en enää tarkene seisoskella laella. 

Alempana metsän suojassa ei viima tunnu ja aurinkokin vilahtaa taas esiin. 

Pehmeää pakkaslunta on senverran paksulti kovaksi tiivistyneen hangen päällä, että uskallan kaartaa lumikenkäsukset jyrkkään rinteeseen ja liukua alas Juhannuskallion liikenneympyrän parkkipaikalle asti. 

 

Minulla on yleensä vain Juhannuskallion laelta otettuja kuvia. Tässä Juhannuskallio alhaalta parkkipaikalta kuvattuna. 

Muutamaa päivää myöhemmin pakkanen ei ole hellittänyt, mutta nyt ei tuule, joten sää tuntuu suorastaan leppoisalta 23 asteen pakkasesta huolimatta. Saan kyydin Valkeisrinteen tien varteen, jossa laitan lumikenkäsukset jalkaan ja suuntaan kohti Salmilamminvaaraa. 

Lähestyn vaaran lakea pohjoisen suunnalta. Puolenpäivän maissa aurinko jää piiloon Rukan rinteen taakse. 

Vähän ylempänä auringonvalo alkaa tavoittaa kalliojyrkänteen puita. 

Salmilamminvaaran korkein kohta kylpee pakkaspäivän punertavassa valossa. 

Maisema saa lisää väriä kun valo siilautuu lumipilven läpi. 

Rukan hyppyrimäen lähtölava pilven yläpuolella. 

Viimeiset valot vaaran laella ennen auringonlaskua. 

Auringonlaskun jälkeen pohjoisen ja idän taivas vastaruskon värittämänä. Lammen takana Valtavaaran vaarajono ja kauempana Konttainen.