Oulankajokimelonta

Ihmisen muisti on hatara. Jos minulta olisi kysytty milloin viimeksi olen melonut Oulankajoella, olisin sanonut, että pari-kolme vuotta sitten. Kuva-arkistoni kertoi totuuden. Edellisestä Oulankajoen melonnasta on kulunut jo viisi vuotta. Oli siis korkea aika palata tuolle, mielestäni kauneimmalle melontareitille Suomessa. Mukaan sain parasta mahdollista retkiseuraa, eli tyttäreni suppilautoineen.

Sääennuste lupaili melko pilvistä ja ajoittaista sadetta. Mataraniemessä lähtöä tehdessä oli kaunis auringonpaiste. Näin käy kun seuraa oikeita ennusteita, sanoi tytär. 

Mataraniemen suvannosta kaarretaan Kiutakönkään kuohujen pyörteisiin. En kuitenkaan suosittele aloittamaan ihan viimeisen kuohun alta kuten kuvassa, ellei varmasti tiedä mitä on tekemässä. Tytär on muutaman vuosikymmenen harrastanut koskimelontaa, joten kuohuissa surffailu on hänelle tuttua. On parempi meloa lähempänä vasenta rantaa pyörteitä varoen joen keskilinjalle.  

Heti alussa kohtaamme muitakin vesillä liikkujia. Koskelopoikueita nähtiin matkalla useita. 

Alkumatkalla joen virtaus on suurempi, joten ei tarvita kuin vähän ohjailua ja muutama melanveto silloin tällöin. Leveällä joella kannattaa seurata mistä kohti suurin osa vedestä kulkee ja mennä siihen suuntaan. Houkuttelevia suoria reittejä on tarjolla monin paikoin, mutta ne saattavat lopulta johtaa matalikkoon johon kajakki juuttuu. 

Oulankajoelle on ominaista jyrkät, vyöryvät hiekkapenkat. Suurin vesimäärä ja syvin vesi on useimmiten juuri noiden hiekkatöyräiden juurella. 

Hiekkarinteessä on törmäpääskyjen pesiä. 

Tiiviimpi savensekainen maa-aines jää paikalleen ja hiekka valuu alas. Puun juuret jäävät tyhjän päälle ja lopulta puu kaatuu ja kulkeutuu alas rantaan, josta kevättulva kuljettaa sen jokea alas. Paikoin jokivarren hiekalla näkee tulvaveden kuljattamia puunrunkoja kaukana rannasta.  

Nurmisaarenniemen kohdalla matkaa on taitettu noin kahdeksan kilometriä. Joen molemmin puolin olisi taukopaikkoja, Ansakämppä ulkokaarteessa ja nuotiopaikka Nurmisaarenniemen puolella, mutta vielä emme malta pysähtyä tauolle. 

Korento viivähtää hetken suppilaudan päällä. Tulee mieleen helikopteri ja sen laskeutumiskenttä. 

Aurinko paistaa ja ilmavirta pitää kaikenlaiset ötökät poissa. Tämä on helppoa retkeilyä. Istut vain, vähän ohjailet ja katselet alati vaihtuvaa maisemataulua edessäsi. 

Koskeloperhe tarkkaili tilannetta pitkään ja luulin jo, että ohittaisimme ne kaikessa rauhassa.

Mutta kun olimme pesueen kohdalla, päätti koskeloemo viedä joukkonsa turvallisempaan paikkaan. 

Lisää perheitä, eli poroemä ja vasa hiekkarannalla.

Vasa jäi uteliaana katsomaan peräämme. 

Poroja oli rannalla monin paikoin. Tämä vasa näytti olevan yksin, mutta luultavasti sen emä oli jossain lähistöllä. 

Sirkkapuron laavu on sopivalla paikalla. Matkaa on siihen saakka taitettu lähes viisitoista kilometriä ja jäljellä kymmenen. 

Vietimme kunnon tauon tulet tehden ja makkaraa paistaen. 

Pulskaneilikka kukki nyt runsaana joen varrella. Sirkkapuron hiekalla kuvasin nämä jo vähän kuihtuneet pulskaneilikat. 

Tataarikohokkikin oli jo kukkinut. Muutama hyväkuntoinen varsi löytyi vielä. 

Tenonajuruoho on pohjoista ajuruoholajia. Sen kukinta on heinäkuun alkupuolella, jolloin Sirkkapuron hiekalta löytää paikoin ajuruohoa punaisena mattona. Nyt oli enää muutama kukka auki. 

Oulanganvaara kohoaa joen takana noin sadan metrin korkuisena monen kilometrin matkalla. Jossain kohti kuului ja vähän näkykin pieni putous, joka virtasi kohisten kallioseinämää alas. 

Käännyimme joelta Jäkälämutkanlammelle takana noin 25 melontakilometriä. Vaikka emme pitäneet kiirettä ja pidimme kunnon tauonkin, niin matka taittui neljässä tunnissa ja 40 minuutissa. 

Sitten odottelemaan kyytiä pois. Meillä oli oma kalusto, mutta olimme tilanneet kuljetuksen Oulangan leirintäalueelta. Sieltä olisi voinut vuokrata myös kanootin. Kuusamossa on useita yrityksiä, jotka järjestävät  opastettuja retkiä joelle, tai vuokraavat kalustoa ja hoitavat kuljetuksia. 

 

Jokiseikkailuja kajakilla ja sup-laudalla

Meloin juhannuksen aikaan Kuusamojärveen laskevia Nilonjokea ja Kolvankijokea ylävirtaan. Nyt oli tavoitteena kulkea vesireittiä Oivanginjärvestä Kuusamojärvelle. Ennakkotutustuminen pariin paikkan tulevan reitin varrella herätti vähän huolta. Ainakin yksi kivinen virtapaikka olisi ohitettavana, jos nyt yleensä siihen saakka pystyisi etenemään. Kartasta reittiä katsellen matkan varrelta löytyi kuitenkin teitä, johon matkan voisi keskeyttää jos joella tulisi ihan läpipääsemätön paikka. Suunniteltua matkaa lyhennettiin heti alkuunsa lähtemällä liikkeelle Ala-Oivanginjärveltä. Matkaseuraksi sain tyttäreni sup-lautoineen. 

Lähtöpaikka löytyi Ala-Oivanginjärven venerannalta. 

Päivä oli aurinkoinen, mutta ei liian kuuma ja lepppeä tuuli vilvoitti järvellä. 

Niemenkärkien ohi pujottelemalla löytyi Oivanginjoen suu. Matalaa, mutta riittävästi vettä sekä sup-laudan että kajakin alle. 

Heti alkumatkasta saimme katsella vaikuttavaa luonnonnäytelmää. Rantaruovikossa oli koskeloemo poikasineen. Niitä kyttäsi saaliikseen merikotka. Kotka lensi joen yllä, niin lähellä, että siipien äänet kuuluivat.  

Välillä kotka istui puun oksalle tarkkailemaan. Kuva on epäterävä, koska kuvaaja taisi täristä jännityksestä. Kun lähestyimme paikkaa, jossa joki laskee Petäjälampeen, paikalle lensi lokkeja, jotka taas vuorostaan alkoivat jahtaamaan kotkaa. 

Kajakissa istuen oli vähän hankala kuvata nopeita tapahtumia. Kuten kuvasta näkyy. 

Alle kilometrin pituinen Petäjälampi oli nopeasti ylitetty ja matka jatkui lammen eteläpäästä Petäjäjokea. Ensimmäiset esteetkin tuli vastaan. Joen ylle kaatuneet puut saatiin kuitenkin ohitettua rannan kautta kiertäen ja päästiin etenemään Ukonlammelle.

Ukonlampea melottiin kilometrin verran, taas lammen eteläpäähän, josta lähtee Salkojoki. 

Nyt alkoi jo vesireitti näyttämään aika tukkoiselta. Tästä vielä pujoteltiin läpi.....

.....mutta sitten oli pakko rantautua nostamaan ja vetämään kajakki joen poikki olevan puunrungon yli, Jos olisin ollut yksin liikkeellä, en ehkä olisi jatkanut tästä. Sup-lauta on näissä tilanteissa helpompi rantautettava ja esteiden yli kannettava. 

Ei päästy monta sataa metriä eteenpäin, kun taas oli este edessä. Rannan pensaikkoon ei voinut rantautua, vaan oli saatava kajakki poikittain siltaa vasten. Siinä sitten keluttiin jonkin aikaa ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. 

Seurasi pienten lampien ketju: Salkolampi-Tynnyrilampi-Saunajärvi-Niskalampi. Mutta sitten oli järkevintä luovuttaa. Edessä näkyi taas kaatuneita puita ja vanha moottorikelkkasilta. Kartta kertoi edessä olevan kaksi ja puoli kilometriä syherömutkia metsän keskellä (lisää kaatuneita puita?), pari moottorikelkkareitin ylitystä, kahdensadan metrin kantotaival ja sen jälkeen vielä viiden kilometrin jokiosuus, jonka esteistä ei ollut mitään tietoa. Olimme tähän mennessä edenneet vain yhdeksän kilometriä kolmessa tunnissa. Päätimme luovuttaa ja tilata taksin. Olen melonut neljäkymmentä vuotta erilaisia vesireittejä, mutta ensimmäistä kertaa lähdin joelta taksin kyydissä. 

Mutta mehän jatketiin yritystä. Seuraavana päivänä lähdettiin katsomaan miten pitkälle pääsemme vastavirtaan tuota eilen keskeyttämäämme vesireittiä.  Matka alkoi Nilonjokea ja jatkui Nilonjärvelle. 

Muitakin vesilläliikkujia oli, reittimme risteävät. 

Kaunis rumpusilta oli helppo alittaa.

Olimme edenneet Matkajokea kilometrin verran kun edessä näkyi useita joen ylle kaatuneita koivunrunkoja. Siispä käännös tulosuuntaan. Nyt ei riittänyt seikkailumieltä jatkamaan. 

Tämä ei ole kumarrus Mekkaan, vaan rantapalpakon kuvaaminen kännykällä. 

Kuusamon keskustaa Nilonjärveltä nähtynä. 

Nilonjoella olikin "liikenneruuhka".  Melontakurssin osallistujat tulivat vastaan.  Toivottavasti melontaan tutustuminen tuottaa uusia, innokkaita melojia Kuusamon vesille. 

Kävimme vielä melomassa Kolvanginjokea pari kilometriä ylävirtaan. 

Vesilintupoikueita oli joella useita. 

Immenkorennot pörräsivät ympärillä. En onnistunut saamaan niistä yhtäkään terävää kuvaa. Ovat niin nopeita liikkeissään. 

Joella ollaan kuin vihreässä tunnelissa. Nämä Kuusamon keskustan lähialueiden joet olisivat ihanteellisia retkimelontaan jos jokia vähän raivattaisiin.