Aurinkoa, pakkasta ja lumisadetta

Tänä viikonloppuna kannatti olla aamusta liikkellä. Sekä lauantaina että sunnuntaina oli aamupäivällä kaunis auringonpaiste, mutta iltapäivällä pilvistyi ja tupsahteli pieniä lumikuuroja. Aamut ovat kyllä olleet aika kylmiä. Auringon noustessa pakkasta on ollut toistakymmentä astetta. 

Kävin ensimmäistä kertaa kiertämässä Porosalmen ympärysreitin.  Olin kyllä menossa Linnansaaren suuntaan mutta jotenkin luistimet kääntyivät vasempaan risteyksessä. Alkumatka olikin puskemista vasten kiukkuista pohjoistuulta.  Jäätie loppui Rantasalmen lomakylän rantaan. Luistimet kainaloon ja polkua noin kolmesataa metriä Hietalammelle. Hietalammen jää oli huippukunnossa, aurinko paistoi edestä ja tuuli myötäinen. Siksipä piti kääntyä takaisin ja pyörähtää uusi kierros lammella. Sitten luistimet jaloista ja polkua pitkin maantie ylittäen takaisin Haukivedelle.  

Iltapäivällä kävin lumikengillä Purnunsaaressa. Heti alkumatkasta huomasin että sukset olisivat olleet parempi kulkuväline. Lämmin tiistaipäivä oli tiivistänyt lumen ja loppuviikon pakkaset sen kovettaneet. 

Niinpä sunnuntaiaamuna pakkasin eväät reppuun ja suunnistin suksilla kohti Taivalsaarta ja Huusaloa. Lauantai-illan lumisateen jäljeltä kovan hangen päällä oli ohut kerros pakkaslunta.  Parempaa hankikeliä   hiihtäjälle ei voisi olla. 

Kaatumasaaren luona kuulin ääniä ylhäältä. Luulin varikseksi mutta vilkaisu ylös todisti että lokithan ne siellä ääntelee. Tuntuu aikaiselta niiden täällä olo. Kalat on vielä kovin hankalasti saatavilla. Vaikka kyllä minullekin tuli jäällä hiihdellessä mieleen, että ehkä jo neljän viikon kuluttua melon tässä.

Taivalsaaressa tein tulet ja evästelin kiireettä auringon ja nuotion lämmittäessä. Jatkoin matkaa kierrellen Huusalon rantoja. Kotimatkallekin riitti vielä aurinkoa, mutta tuuli kiusasi taas loppumatkasta.      

  

Porosalmen ympärysreitillä, Sikovuori

Reitti Hietalammelle

Näkymä ylöspäin evästelypaikalta

Sällinsaaren "baaritiski"

Purnunsaarelta Kuokanselälle

Hanki kantaa hiihtäjää

Kaatumasaaren rantaa

Taivalsaaren tulipaikka

Luoto Pyöreälahdella, taustalla Vuorikiukas

Vauhtia jäällä

Vähän ennen loppumistaan jääkelit ovat  ollet parhaat mahdolliset tänä viikonloppuna. Aurinko ja tuuli päivällä ja pakkanen yöllä ovat kiillottaneet hyvin höylätyt jääpinnat luistaviksi.  Onneksi lauantaille ja sunnuntaillekin riitti aurinkoista ulkoilusäätä, että me töissä puurtajatkin ehdimme nauttimaan vauhdin hurmasta jäällä.  Kertoo varmaan enemmän reitin kunnosta kuin meikäläisen kunnosta, kun luistelukilometrejä karttui viikonlopun aikaan liki kolmekymmentä. 

Raudansaaren etelärannan umpilaavu

Laavun tulisija

Luistelureitin toinen pää on Ruusuhovin rannassa

Ranta-Pyyvilän laavu

"Hetken tie on kevyt"

Suksilla, kelkalla, luistimilla ja lumikengillä

Viikonlopun kaunis, joskin tuulinen sää innoitti liikkumaan ulkona. Lauantaiaamuna lähdimme Porosalmelle ja kävimme luistellen/kelkkaillen Pikku-Lapissa nuotiotulilla. Varsinkin paluumatka oli yhtä juhlaa kun tuuli oli takana ja vastahöylätyllä jään pinnalla kulku keveää.
Illalla auringonlaskun aikaan kävin vielä hiihtämässä pienen lenkin jäällä. Puolikuu loisti taivaalla vaaleanpunaisten iltapilvien ympäröimänä.
Sunnuntaiaamuna isolla selällä oli sumua. Lumikengät jalkaan, kameralaukku selkään ja järvelle katsomaan auringonnousua sumusta.  Mutta sumu kaikkosi nopeasti auringon noustua metsänreunan yläpuolelle joten sumukuvia ei tullut kovin monta.
Aamupäivällä olikin kaunista ja selkeää. Ajoimme kirkolle katsastamaan Raudanveden luistelureittiä. Sielläkin oli tasaista, hyvinhoidettua jääbaanaa. Raudansaaren laavulla teimme tulet ja paistoimme makkaraa. Tuli testattua uusi halkomislaite. Hyvin sillä sai isonkin puun halkeamaan. (kuva)

Purnusaari sumussa

Huurretta rannalla

Raudansaaren halkomisrauta

Raudansaaren pohjoisrannan laavu

Rantasalmi-Asikkala-luistelureitti

Latu on auki

Juuri kun olin valitellut latujen puuttumista näillä kulmilla, niin eräänä iltana töistä kotiin ajaessani havaitsin monitoimitalon nurkalta lähtevän koneella ajetun ladun. Viikonloppuna ehdin sitä testaamaan. Päivä oli aurinkoinen, hanki kimalsi ja tuuli työnsi kulkijaa. Myötätuulessa ja myötämäessä olin yhdessä hujauksessa Lajunlahden tuntumassa. Siitä latu koukkasi takaisin samaa reittiä ja kuten arvata saattaa ei paluumatka ollut yhtä vauhdikas. Pitkällä peltoaukealla vastatuuli tuntui ja hiljensi vauhtia. 

Nyt kun päivät alkavat pidentyä, niin illalla töiden jälkeenkin ehtii käydä hiihtämässä valoisaan aikaan. Tosin pimeässä hiihtämisen ei pitäisi olla minulle ongelma. Olen kulkenut koulumatkani hiihtämällä, kolme ja puoli kilometriä yhteen suuntaan. Ainoana valona syrjäisessä maaseutukylässä olivat kuu ja tähdet.

Toiveissa olisi myös kunnon hangenkantokelit. Kun saisi mennä suksilla tai potkukelkalla pitkin metsiä, peltoja ja järvenselkää. 

Kevään merkkejäkin on jo. Viherpeipot olivat liittyneet punatulkkujen seuraksi lintulautaruokinnalle.