Oltiin pari helteistä päivää Tuntsan erämaan portilla Naruskajokivarressa. Käytiin tarkistamassa miltä poikani eräkämppä ympäristöineen näyttää
talven ennätyksellisen lumimäärän jäljiltä. Vaikka Naruskan suunnalta oli vielä pari viikkoa sitten tullut tietoa lumikinoksista Tuntsalla ja tulvivasta Naruskajoesta, niin Lapin kesä pääsi taas yllättämään. Lunta nähtiin vähän ojanpohjalla Naruskajärven luona ja joki virtaili uomassaan. Ja tunturikoivut loistivat keväänvihreinä.
Aurinko paistaa läpi yön, mutta joen varressa se piiloutuu puiden taakse muutamaksi tunniksi.
Tulvan jälkiä rantakoivussa
Koivun kevätvihreää kohdevalossa
Suoltioiva kesäyössä
Näyttää lupaavalta, mutta vielä ei ollut tunturikoivun oksista saunavastaksi. Lehdet olivat pehmeitä ja liimamaisia, jotka tarrautuivat käsiin kiinni.
Edellisviikolla oli metsäteiden puomit avattu kelirikon jälkeen ja nyt pääsi ajamaan Pimiäkuruun katsomaan Kullaojan putousta runsaan veden aikaan. Putouksen yläpuolella olikin nyt kaksi purohaaraa ja vettä putouksessa enemmän kuin koskaan olen nähnyt.
Lumi jää jää ovat viipyneet pitkään varjoisalla paikalla olevan putouksen ympäristössä. Putouksen viereillä pensas on vielä lehdetön.
Olimme liikkeellä aamuvarhain jolloin aurinko valaisee hyvin Pimiäkurun kallioseinämiä samoin kuin putoustakin.
Sorsajoki alittaa Naruskantien vähän ennen Naruskajärveä. Sillan luona oli pysähdyttävä ja jalkauduttava jokivarteen. Uskomattoman hieno rentukkaloisto jatkui silmänkantamattomiin molemmin puolin jokirantaa.
Enpä ole koskaan aiemmin kiinnittänyt huomiota kukkivaan vaivaiskoivuun. Avautuessaan koivun urpu on kaunis punakeltainen.
Mustikka kukkii juuri nyt runsaasti. Mutta tarvitaan pölyttäjiä ja vettä että satoa tulisi.
Juolukan kukkanuput
Sama kuin mustikalla, hillankukkia on runsaasti, mutta monta asiaa pitää vielä onnistua ennen kuin hillaa saadaan.
