Kuun ja auringon valoa

Kuu heijastuu virtaan

Hentoa kajastusta sumun läpi

Luoto Kaarnetsaaren kupeessa

Aurinkokin löytyi

Huomasin kuun läntisellä taivaalla kun laittelin aamukahvia. Viime päivät on ollut pilvistä ja sateista joten täysikuu jäi piiloon. Tosin viikolla se pikkuisen näyttäytyi pilvien lomasta kun olin ajamassa töihin.
Lähdinpä siis aamukahvit juotuani kameran ja jalustan kanssa kuutamoa kuvaamaan. Kuu oli jo jonkin verran ohentunut oikeasta reunastaan mutta valoa riitti kuitenkin valaisemaan lumista maisemaa.
Kuten olin kuun sijainnista arvellutkin sen valo heijasteli Sikkoinleuan virtaan. Ehdin ottaa muutamia kuvia ennen kuin se taas livahti pilvien taakse.

Kotiin päin kävellessä aamu alkoi valjeta. Itäinen taivas oli kirkas ja Yöveden ylle oli levittäytynyt sumua. Pakkasin potkukelkan autoon ja ajelin Porosalmelle.  Parkunselällä oli myös sumua. Aamuaurinko heijasteli sumupilven läpi. Väliin näytti että pilvet peittävät taivaan kokonaan, mutta sitten taas kirkastui.  Eilisen aikaan oli taas satanut muutaman sentin lunta. Eilen kunnostettu luistelurata ei siis ollut ehtinyt jäätyä kovin hyvin kun lunta oli jään päällä eristeenä. Paikoin radalla oli vettä joka tietenkin tarttui potkukelkan jalaksiin joten meno oli aika nihkeätä.  Mutta se ei haitannut kun kuitenkin pysähtelin vähän väliä ihailemaan sumun liikkeitä ja valojen vaihtumista kun aurinko yritti esiin sumun seasta.  Olipa kerrassaan hieno aamu ja päiväkin.

Pakkasaamu virralla

Koskikara ei piittaa pakkasesta

Saukon kuviot?

Kulkijoita on ollut

Sunnuntaiaamuna pakkanen oli kirinyt 31 asteeseen.  Lähdin lumikengin varustautuneena käymään virralla auringonnousun aikaan. Yksinäinen koskikara sukelteli virrassa, muista liikkujista kertoivat vaan jäljet lumessa sulan reunalla. Koskikaraa ei pakkanen näyttänyt haittaavan, mutta minulla alkoi varpaita palella vaikka olin laittanut kahdet sukat nahkasaappaisiin. Kamera toimi ihan hyvin pakkasesta huolimatta, kameran käyttäjän sormet sen sijaan eivät.  Olisi kuitenkin pitänyt ottaa fleecesormikkaat rukkasten sijaan. Niitä ei  olisi tarvinnut ottaa pois kädestä kameraa laukoessa. 

Aurinko värjäsi rantapuita ja niiden värit heijastelivat virrassa jäähileiden lomasta. Sävyt ovat värikkäimmillään juuri auringon noustua. Kara pysytteli sopivan välimatkan päässä minusta, enimmäkseen se oli sukelluksissa tai rantapenkan suojissa. Vain kerran se istahti jään reunalle pitemmäksi aikaa, mutta se oli niin kaukana että kuvasta sen juuri ja juuri erottaa. 

Jäällä

Olipa hienoa aloittaa lauantaina jääliikuntakausi upeissa olosuhteissa.  Kolme astetta pakkasta ei tuntunut missään kun takana on pitkä pakkasjakso jolloin ilma ei tainnut kertaakaan lämmetä alle kymmenen asteen.  Mutta suurin ihme oli aurinko joka paistoi kuin keväthangilla. Mikäpä oli potkutellessa tasaiseksi höylättyä Linnansaaren jääbaanaa.