Puijo-päivä

Päivän teemana oli Puijo. Aamupäivällä kiertelimme savolaistorppa Konttilan perinnemaisemissa ja Puijon metsissä. Illalla kävimme Puijon tornissa katselemassa maisemia laskevan auringon valossa.

Konttilan pihapiirissä vihertää ja omenapuut kukkivat.

Konttilassa pääsee ajelulle kiesikyydillä.

Olemme jo polulla matkalla kohti Satulanotkoa kun tieltä kuulu kärrynpyörän kolinaa ja aisakellon kilinää. Sieltä tullaan kovaa vauhtia alamäkeä.

Mitähän tästä pitäisi ajatella....

Satulanotkon kotkansiipilehto on nyt kauneimmillaan.

Sudenmarja viihtyy suurten kuusten juurella.

Taas valkoisia lemmikkejä.

Suo-orvokit ja...

... ja puna-ailakit kukkivat kosteassa lehdossa.

Illalla nousemme Puijon torniin vähän ennen sulkemisaikaa. Tarkoitus on kuvata maisemia näköalatasanteelta. Se ei kuitenkaan onnistu. Jo ulkotasanteen ovella varoitetaan voimakkaasta tuulesta. Tuuli on tosiaan niin kova että on turha yrittää saada  kameraa pysymään vakaana. Jalustastakaan ei olisi ollut hyötyä. On siis laskeuduttava kerros alemmas ja kuvattava ikkunan läpi.

keskusta ja Etelä-Kallavesi

torin ympäristö

Valkeisenlampi

Kallansillat

Aurinko heijastelee Pohjois-Kallaveden pintaan. Kuvaamisen kannalta kirkas vastavalo ja roiskeet ikkunoissa on huono yhdistelmä. Kuviin tulee läikkiä. Mutta auringonlaskun maisemia kannattaa tulla katsomaan toistekin.

Pohjois-Kallavesi

Kasviretki Neulaniemeen

Aikamoista myllerrystä on ollut säiden suhteen. Tulimme sunnuntai-iltana Kuusamosta lähes trooppisen helteiseen Kuopioon. Luonnon vihreys täällä etelämpänä suorastaan hyppää silmille. Kaikki puut ja pensaat kukkivat. Lämpötila muuttui nopeasti. Tiistai-aamuna oli neljä lämpöastetta ja kova koillistuuli. Säätiedotus uhasi räntäsateellakin, mutta sitä ei sentään tullut.

Kylmänä päivänä on hyvä hetki lähteä kasviretkelle metsään. Tuulen- ja sateenpitävää päälle ja varusteita reppuun sen verran että voi viettää koko päivän luonnossa.

Ensiksi käyn katsomassa viime syksynä löytämääni tuoksumatarakasvustoa. Varjoisan metsän pohjalla oleva kasvusto ei vielä ole ehtinyt kukkaan. Vain pieniä valkoisia kukkanuppuja näkee paikoin. Valkeat laikut lehdillä eivät ole lunta vaan vettä johon valo heijastuu.

Pieni puro virtaa matarakasvuston keskellä. Saniaiset reunustavat puron vartta.

Metsäorvokit nostavat päätään vihreiden lehtien keskeltä.

Sudenmarjan kukka on upea taideteos.

Pölkkypuron reunalla on laajat kotkansiipikasvustot. Lehtien päät ovat vielä vähän rullalla.

Polun varrellakin kasvaa kotkansiipeä.

Kurkistus sisään.

Valoisilla paikoilla tuomi on jo kukkinut. Nyt on metsätuomen kukinnan aika.

Kalliojyrkänteen alla on laavumainen luola. Ihmettelen miten pöytäryhmä on saatu kuljetettua keskelle metsää.

Pölkkypuro laskee putouksena kallion rinnettä. Reunustavista kivistä näkee että vesi on joskus ollut korkeammallakin.

Neulamäen kallioiden etelärinteillä on puolukka jo ehtinyt nupulle.

Löydän valkoista kissankäpälää...

...ja punaisten kissankäpälien kasvuston.

Kielo kukkii myös rinteen valoisilla paikoilla. Varjossa se on vielä nupulla.

Juolukan kukkia tulee harvemmin kuvattua. Kukat muistuttavat vähän kieloa.

Neulamäki on sata metriä Kallaveden pintaa ylempänä. Sieltä täältä puiden välistä näkee vähän maisemia.

Kalliokielo on Kuopion seudulla luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Vuorilampi on suojassa tuulilta. Polku kulkee ihan rantaviivan tuntumassa.

Ensimmäiset kulleron kukat ovat avautumassa.

Kolmisopen lammen pohjoispäässä on vielä kukkivia rentukoita.

Nuppuisia lehtokuusamapensaita olen nähnyt paljon kävelyreittini varrella. Kolmisopen rannalla ne jo kukkivat.

Raatekin kukkii hyllyvällä hetteiköllä.

Metsän reunassa on sinisten lemmikkien joukossa muutama valkoinen lemmikki.

Tälle kukalle yritin etsiä nimeä, mutta se jäi toistaiseksi tunnistamatta.

lisäys 2.7.  Kasvi on tunnistettu. Se on kevättaskuruoho.

Kansallispuistopäivänä Oulangalla

Euroopan kansallispuistopäivää vietettiin lauantaina 24.5. ympäri Eurooppaa. Päivän tarkoitus on muistuttaa luonnonsuojelualueiden tärkeydestä. Oulangan kansallispuistossa oli erityinen syy juhlaan, oli uuden taukokatoksen avajaiset.

Tässä paistuu luultavasti ensimmäiset makkarat vastavalmistuneella nuotiopaikalla.

Metsähallituksen järjestämässä avajaisjuhlassa oli tarjolla haitarimusiikkia, nokipannukahvia ja pullaa.

Kiutaköngästä ei voi ohittaa viivähtämättä hetken sen rannoilla. Vaihtelun vuoksi tarkastelupaikka kosken takarannalta. Könkään kuohun tulipaikka on nimensä mukainen. Kuohu on nyt komeimmillaan.

Uittoränni takarannalta katsottuna.

Oulangan kansallispuiston tunnuskukka, neidonkenkä, ehätti avaamaan ensimmäisen kukkansa kansallispuistopäivän kunniaksi. Oli aivan sattuma että löysin tämän ainoan kukkivan yksilön. Suurin osa neidonkenkien kasvustosta on vielä piilossa tai ihan pienellä nupulla. Pieni poikkeama polulta ja siinä tämä kaunotar loisti ruskean karikon keskellä. Ajattelin siinä maatessani rähmälläni neidonkengän edessä, että tämä oli nyt erikoistarjous juuri minulle. Ehdin jo harmitella, että tänä keväänä en ehdi nähdä neidonkenkiä, koska seuraavat pari viikkoa menee muualla.

Vielä pari tavanomaisempaa kukkaa. Variksenmarja kukinnan alkuvaiheessa, kun sen heteet ovat vielä punaiset. Myöhemmin ne muuttuvat violetin väriseksi.

Mustikkakin on aloittanut kukinnan aurinkoisilla paikoilla.