Aurorat Ala-Kitkalla

Revontulten näkeminen edellyttää riittävää pimeyttä ja selkeää taivasta. Koska revontulet syttyvät taivaalle satunnaisesti, on muuttujia sen verran että on onni osua paikalle juuri silloin kun kaikki nuo olosuhteet ovat kohdallaan. Pimeyttä tähän aikaan vuodesta on riittävästi ja selkää säätä aina silloin tällöin. Tarvitaan vielä ne revontulet.

Maanantai-iltana näytti lupaavalta. Päivällä puhaltanut voimakas länsituuli oli tyrkkinyt pilvilautat itään, joten auringon laskiessa pohjoisen taivas oli kirkas. Ennusteet lupasivat revontuliaktiivisuutta tulevalle yölle. Varustauduimme yövalvomiseen.

Jo matkalla Ala-Kitkalle näkyy taivaalla vihreitä revontulinauhoja. Se on hyvä ennusmerkki; heikot revontulet eivät näkyisi autonvalojen häikäisyn vuoksi.

Taivaalla on kaksi revontulivyötä, alempi kirkkaampi ja teräväpiirteinen, ylempi heikommin erottuva. Kova tuuli heiluttaa rantapuita, pitää löytää avoimempi näkymä järvelle.

Kaukosaaren lintutornilta aukeaa esteetön näköala lännen-koillisen suuntaan. Oman värilisänsä revontulinäkymään antavat Kitkawoodin sahan valot kymmenen kilometrin päässä järven takana.

Taivaanrannan punahehku tulee sahalta, mutta ylempänä taivaalla on myös revontulten punaa.

Myös idän suunnalta kohoaa myös vahva valopatsas kohti taivaankantta.

Revontulet näyttävät hiipuvan ja teemme lähtöä, mutta emme pääse pitkälle kun taivaalla loimottaa taas. Kitkapirtin venerannasta on avoin näköala järvelle, tosin viereisen lomakylän pihavalot vähän haittaavat.

Lopuksi näkymät kohtisuoraan ylös kohti taivaankantta.

Kalliojärvi ja Kiutajärvi

Liikasenvaarantien varrella, vähän ennen Oulangan kansallispuiston rajaa, on tien varrella viitat Kalliojärvelle ja Kiutajärvelle. Nämä parin kilometrin pituiset järvet ovat kansallispuistoon kuuluvan Kiutavaaran eteläpuolella. Usein olen aikonut käydä tutustumassa noihin järviin, mutta aina on matka jatkunut Kiutakönkäälle tai Oulankajoelle. Monen päivän sateen tauottua hetkeksi kävimme katsomassa mitä Mäkäräahon tien varrelta löytyy.

Kalliojärven rannalla on nimensä mukaisesti kalliota. Järvi on lähes erämainen, itärannalla on kalamaja ja laavu.

Lunta ehti tulla lähes kymmenen sentin kerros. Sulaneet lumet ovat nyt ohuena kerroksena jäätyneen järven pinnalla. Vaikka tuuli on voimakas, niin veden pinta on tyyni ja heijastelee rantapuita.

Järven jääkansi on painunut sen verran veden painosta, että rantajään päällä ei ole vesikerrosta. Löydän rannan tuntumasta jäätyneitä ilmakuplia. Erikoisimmat ovat jäähän syntyneet reijät, luonnon muovaamat pilkkiavannot.

Matka jatkuu Kiutajärvelle, jonne saavumme sopivasti auringonlaskun aikaan. Järven takaa kohoava Kiutavaara värittyy punertavan iltapilven läpi tulevasta valosta. Tummat pilvet vaaran takana korostavat värejä lisää.

Järven länsipäässä on laavu. Joku on äskettäin lähtenyt tulilta, koska nuotion pohja savuaa vielä. Muutaman puun lisäyksellä makkaranpaistotulet roihuavat.

Dramaattisimmat valot ja värit ovat juuri ennen kuin aurinko häviää kokonaan metsän taakse.

Valkeaisenvaaralla

Valkeaisenvaaralta jäi muistoksi huurre- ja lumikuvia, katsottavaksi nyt kun lumista on jäljellä enää rippeitä.

Valkeaisenvaara lähellä Rukaa on vähemmän tunnettuja retkipaikkoja. Viereisen Valtavaaran avarien näkymien kanssa se ei kilpaile, mutta näkymä rotkon reunalta alapuoliseen kuruun on vaikuttava. Helpoin reitti Valkeaisenvaaralle on Rukalta hiihtoladun pohjaa pitkin. Retken voi aloittaa myös Salmilammen pohjoispäästä.

Puolenpäivän aikaan pakkasta vielä sen verran että aurikokaan ei jaksa sulattaa varvukon huurteita.

Valkeaisenvaaran kalliohyllyltä on viidenkymmenen metrin pudotus kurun pohjalle. Puolet korkeuserosta on pystysuoraa kallioseinämää ja sen alapuolella on kivirakkaa.

Hivuttaudun lähelle rotkon reunaa kurkistamaan alas.

Jyrkänne on aikoinaan syntynyt kun kallio on haljennut. Jossain vaiheessa kalliota saattaa murtua lisää.

Pohjoisen suuntaan näkyy kauas.

Syksy ja talvi yhteiskuvassa.

Kaatunut, kierteinen kelopuu tarjoaa istumapaikan näköalojen katsojalle.

Kalliossa on kapea uoma, josta näyttäisi olevan kulkuväylä alas.

Laskeudun vähän matkaa alaspäin, mutta käännyn puolessavälissä takaisin. Paksupohjaiset talvisaapaat eivät ole parhaat mahdolliset vuorikiipeilyyn. Mutta näkymät kalliopoterosta ovat kiintoisat. Punainen pilkku ei ole linssiheijastus, vaan yksinäinen pihlajanlehti.

Tuuli alkaa tuoda taivaanrannalle pilviä.

Illalla alkoi lumisade, sen jälkeen lumi muuttui vedeksi ja lämmennyt sää vei lumet.

Joutsenia ja kuukkeleita

Säätiedotus kertoi matalapaineen lähestyvän lumi- räntä- ja vesisateineen. Viimeinen kaunis pakkaspäivä oli käytettävä tarkkaan olemalla ulkona aamusta iltaan.

Päivän pituus on nyt kahdeksan ja puoli tuntia. Aurinko nousee puoli yhdeksän aikaan.

Pieni auringonpilari näkyy hetken aikaa tummaa pilveä vasten.

Pyhäjärvi on saanut jääpeitteen hieman aiemmin kuin vuosi sitten. Viime lokakuun 19. päivänä kuvasin Pyhäjärven rannalla sumuista ja huurteista aamua. Silloin oli vain rannoilla ohut jääkerros.

Pyhäjoen suu on vielä osittain sula.

Hitaasti virtaava Pyhäjoki jäätyy aika pian pakkasten alettua, mutta vielä ei jäitä ole kuin rannoilla.

Käyn jokimutkan virtapaikassa katsomassa onko koskikara paikalla. Onhan se, mutta niin vilkasliikkeinen, että vain vilahtaa ohi ja sen jälkeen en sitä enää näe.

Taivaalta kuuluu ääntelyä ja näen joutsenten lentävän muutaman sadan metrin päässä jokisuun yläpuolella. Lähden katsomaan lähempää laskeutuivatko ne sulaan.

Hiippailen varovasti metsän suojassa lähemmäksi joen rantaa. Joutsenperhe ui sulassa. Nissinjärven Kokkoperässä pesi kesällä joutsenpari jolla oli viisi poikasta. Onkohan tämä se sama pesue.

Poikaset ovat samankokoisia kuin vanhempansa, mutta väri on vielä harmaa.

Vaikka olen piilossa kuusen takana, niin joutsenet huomaavat minut pian ja lähtevät. Kun kotona katson tietokoneen näytöltä joutsenen lentokuvaa, näyttää kuin lintu olisi juuri lentämässä sähkölankoihin. Todellisuudessa viivat ovat jäähän syntyneitä railoja.

Aamun lintutapaamiset jatkuvat tervehdyskäynnillä Konttaisen kuukkelien luona. Täällä vastaanotto on suorastaan hyökkäävä. Innokkaimmat syöksyvät hakemaan ruokaa kädestä.

Kun tuomiset on syöty, kuukkelit jäävät tarkkailemaan josko löytyisi lisää evästä.

Retkikaverin pään päällä on hyvä paikka tarkkailla tilannetta.