Konttaisen kuhaus

Käydessäni Konttaisella elokuun loppupuolella löysin itäiseltä rinteeltä sinisiä merkkinauhoja ja uutta pengerrystä. Uusi reittilinjaus Konttaiselle oli tehty, mutta se ei vielä erottunut maastossa. Nyt Konttaiselle kuljetaan tuota reittiä. Entinen reitti on suljettu ja portaatkin on jo purettu pois. Parkkipaikalta Konttaisen laelle suunnataan rinteen loivempaa itälaitaa. Parikilometrinen päiväreitti kiertää Konttaisen laen ja loppumatka tullaan samaa reittiä alas. Karhunkierroksen reitti sivuaa osin tätä päiväreittiä. Konttaisen polku on saanut uuden nimenkin: Konttaisen kuhaus.

Aamu Konttaisella on pilvinen. Porontimajärven yläpuolella on vain pieni aukko pilvikerroksessa.

Suo Valtavaaran ja Konttaisen välisessä kurussa hohtaa huurteisena. Yöllä on ollut muutama aste pakkasta.

Koska sää ei suosi maisemakuvausta, keskityn kuvaamaan Konttaisen laen värikästä maaruskaa. Pieni pihlaja on upea syysvärissään ja huurrekoristeltuna.

Huurteen lisäksi vähän luntakin on jäänyt riekonmarjan lehdille.

Talvi on yllättänyt vaivaiskoivun. Osa lehdistä on vielä vihreitä.

Ruohokanukkaa polun varrella

Tämä puolukkarypäs joutui kuvauksen jälkeen parempiin suihin. Pakkaspuolukat ovat herkullisia.

Mustikanlehdet varisevat pian pakkasöiden jälkeen. Tässä vielä viime hetken hehkua.

Polku syntyy nopeasti. Muutamassa viikossa uusi reitti on alkanut erottua maastossa.

Konttaisen uusi polku on tervetullut uudistus. Loivempi reitti on turvallinen ja helppokulkuinen verrattuna aiempaan polkuun.

Aamuhetki Pähkänänkalliolla

Syyskuu on paras ajankohta käydä Kuusamon ehkä tunnetuimmalla näköalapaikalla, Pähkänänkalliolla. Syksyllä aamusumuja esiintyy varmimmin, alkava ruska värjää rantoja ja auringon noususuunta on Kitkajoen takaa, vastapäätä Pähkänänkalliota.  Pähkänä on juuri viime päivinä ollut esillä lehtikuvissa. Iltasanomien kyselyyn Suomen kauneimmasta kunnasta osallistui yli 18 000 vastaajaa, ja Kuusamo äänestettiin Suomen kauneimmaksi kunnaksi.

Hetki ennen auringon esiintuloa on odotusten mukainen. Jokilaaksossa leijuu sumua, mutta ylempänä punertaa aamutaivas. Yöllä on ollut muutama aste pakkasta ja lämpötila on vieläkin hieman pakkasen puolella. Näillä edellytyksillä pitäisi olla nähtävissä kunnon valo- ja värinäytelmä.

Klo 6:20 nappaan ensimmäisen kuvan sumuiseen jokilaaksoon. Auringon nousuaika on kymmenen minuuttia myöhemmin, mutta juuri auringonnousun suunnalla on taivaanrannalla pilvilautta. Kallion laelle on kokoontunut parikymmentä kuvaajaa. Jotkut ovat ankkuroineet jalustansa tiettyyn paikkaan eivätkä siitä liikahda. Minä luotan siihen, että käsivaralla ja liikkumalla eri kuvauskulmia etsien löydän monipuolisimmat näkymät aamun näytelmästä.

Aurinko on noussut muutama minuutti sitten, mutta siellä se piilottelee metsän ja pilvenkin takana.

Siinä se on, odotetettu esiintulo. Tästä alkaa Pähkänän aamushow, kuvat kertokoon.

Auringon noustua ylemmäs taivaalle, värikkäimmän valon hetki on ohi ja sumukin alkaa haihtua.

Paluumatkalla kuvaan Pähkänänlammen rannalla huurteisia juolukanlehtiä....

...ja mustikanvarpuja

Pähkänän metsätien varreltakin löytyy vielä kuvattavaa. Hakkuuaukealla, noin sadan metrin matkalla on useampi haapa, joissa jokaisen latvassa on kolme tai neljä teertä.

Ensimmäinen pakkasaamu

Palasimme pohjoisen kiertueelta Kuusamoon. Viimeinen yö Luostolla pidettiin sadetta ja seuraavana päivänä ajoimme Rukalle. Sadealueen mentyä ohi sää viileni ja selkeni. Oli luvassa ensimmäinen pakkasyö.  Se tiesi aikaista herätystä ja nousua Pyhävaaralle sumuaamun aurinkoa tervehtimään. Kun syysilma on kostea ja yöllä pakkasta, on melko varmaa, että aamu tulee olemaan sumuinen.

On vielä hämärää  kun lähden nousemaan polkua kohti Isoa Pyhävaaraa. Mustikanvarvut kahahtelevat kuuraisina. Olin edellisenä iltana kuvannut täysikuuta Juhannuskalliolla, nyt kuu kurkkii kynttiläkuusten lomasta, mutta en malta pysähtyä sitä kuvaamaan. On ehdittävä ajoissa ennen auringonnousua näköalapaikalle tähystämään. Hengästyneenä pysähdyn idän suuntaan avautuvalle kalliolle. Kynttiläkuusikko tummana alapuolellani, soiden ja lampien ylle asettunut sumupeitto ja taivaanrannan punerrus, tämän näkymän vuoksi kannattaa olla ajoissa liikkeellä.

Nousen vaaran laelle ja laskeudun vähän matkaa alaspäin kurkkimaan näkymää lounaan ja lännen puolelle, jossa kuu vielä näkyy ohuen pilvikerroksen takana.

Pyhävaaran laen kallio on kuurainen ja liukas. Pyhäjärvi jää kuusten taakse piiloon, mutta eipä se nyt näkyisikään, koska on sumun peitossa.

Laskeudun uudelleen idän puolen näköalakalliolle. Auringonnousu horisontista on jäänyt pilven taakse, mutta pilven raosta tuleva valo värittää sumupilveä.

Palaan katsomaan näkymää länteen. Kaukana horisontissa sumun yläpuolella erottuvat Riisitunturin laet. Aurinko kohdevalaisee viitostien varren keltaista ruskametsää.

Pyhäjärven Hannonniemi

Sumu peittää Pyhäjärveä, mutta aurinko valaisee sen rantoja.

Kun maisemat on kuvattu, on aika vaihtaa makro-objektiiviin ja luoda katse maahan. Riekonmarjan syysväri on kirkkaanpunainen, mutta erityisen punaisena se erottuu valon osuessa auringon lämmön sulattamiin kosteisiin lehtiin.

Syksyn ensimmäiset jäät löydän ihan läheltä vaaran lakea. Pieneen painanteeseen jäänyt vesi on yön aikana jäätynyt.

Laskeudun Ison Pyhävaaran ja Pienen Pyhävaaran väliseen kuruun, joka on osittain suota. Sieltä löytyy värikästä ruskakasvillisuutta huurteen koristamana. Tässä hillan ja ruohokanukan lehdet.

Mustikkaa variksenmarjan ympäröimänä.

Riekonmarjaa huurrereunoin

Ruohokanukkaa varjossa......

...ja valossa