Jäätä ja huurretta

Sää vaihtelee nollakelistä pieneen pakkaseen. Tänä aamuna oli kuusi astetta pakkasta ja sää selkeä. Lähdin ennen auringonnousua kameran kanssa kierrokselle lähiympäristöön. Päädyin ryömimään metsän reunaan kuvatakseni huurteista koiranputken kukintoa.

Jää kantaa jo hyvin. Saaren naapurit tulivat postinhakureissulle luistellen ja moottorikelkalla. Minäkin etsin jääkiekkoluistimet ja ensi kerran moneen vuoteen kokeilin luistelua. Nyt tekisi mieli kunnon retkiluistimia. Niillä olisi hienoa kiitää pitkin tasaista jään pintaa. No, potkukelkkakin olisi kiva... ja turvallisempikin.

Jouluna

Jouluviikolla satoi kerralla lumet jotka riittäisivät vaikka koko talveksi. Yhden vuorokauden aikana tuli 20 cm lunta. Jouluaattona saimme joululahjaksi auringon.

Hämärässä

Talvi antaa odottaa itseään. Muutaman asteen pakkaskeli vaihtui viikonlopuksi plusasteiksi. Vähäiset lumet hupenevat kovaa vauhtia. Eli melontakelit jatkuvat. Kiersin eilen rantoja Rykiniemen ohi Kostonselän puolelle. Rannoilla oli jääpuikkomuodostelmia ja järviruo`ot olivat saaneet jääkauluksen. Yritin kuvata niitä mutta kajakki ei tahtonut pysyä aloillaan ja toisaalta oli niin hämärää että valotusajasta tuli pitkä. Käytin pokkarin makrokuvan valo-ominaisuutta ja sillä sain sentään jonkunlaisen kuvan. Kohinaa tuli kyllä reippaasi kuvaan koska tuo makroasetus käyttää automaattisesti suurta ISO-arvoa.

Kaamoksen kuviot

Pieni jääoksa piirtää kuvioitaan veden pinnalle. Kaamoksessa kaikki pelkistyy. Pienet yksityiskohdat erottuvat. Pian pakkanen jäädyttää veden liikkeen.

Lomakuvia

Haukivesi, Kuokanselkä 5.12.2008

Luoston lumia 3.12.2008

Viikon lomalla ehtii harrastaa monenlaista. Luoston hiihtoladut lumimaisemassa ja toisaalta avoimet Haukiveden selät melottavaksi. No, onhan noiden paikkojen välillä matkaakin noin 700 kilometriä.

Vapaata vettä

Talvimyrskyn jälkeen pieni pakkanen alkoi kuroa kotirantaa jääpeitteeseen. Viikonlopuksi kuitenkin lauhtui ja suurin osa jäistä rikkoutui selältä tulevien aaltojen liikkeestä. Lauantaina aurinkokin pilkisti hieman. Kaivoin kajakin lumen alta ja lähdin katselemaan lumisia rantoja järveltä käsin. Viereisen venerannan edustalla oli muutaman millin jääkerros joten jouduin särkemään jäätä päästäkseni eteenpäin. Käännyin sitten keskemmälle salmea johon Kostonselältä pääsi puhaltamaan pohjoistuuli ja vesi velloi vapaana. Meloin kohti Sikkoinleuan laituria mutta vähän ennen laituria tuli taas jääkerros vastaan. Kävin vielä kiertämässä Kantturasaaren ja kuvasin kaislikkoa ja sinitaivasta. Sillä hetkellä ei tuntunut ollenkaan kaamokselta.

Talvimyrsky

Valoa kaamospimeään

Kotiranta sunnuntaina puolen päivän jälkeen

Tuuli voimistui sunnuntaiaamuna. Olimme laavuretkellä Sikkoinleuassa. Reitti laavulle kulkee metsän suojassa mutta huminasta ja puun latvojen heilumisesta saattoi päätellä että tuulta oli. Iltapäivällä tuuli voimistui ja alkoi sataa lunta. Klo 14:30 meni sähköt. Illan hämärtyessä sytyteltiin kynttilöitä ja lämmitettiin uuni. Kannettavassa oli akut kunnossa ja internetyhteys ulkomaailmaan toimi. Siitä saimme tietää että Etelä-Savossa 25.000 taloudessa on sähköt poikki. Naparetkipukeutuneena kävimme rannalla sankojen kanssa hakemassa pesu- ja vessanhuuhteluvettä. Onneksi veneranta oli vielä auki.

Menimme nukkumaan jo klo 20 jälkeen. Joskus iltayöstä kuului menevän lumiaura. Tieyhteyksiä siis yritetään pitää kunnossa. Heräsimme yöllä klo 1:10. television ääneen. Sähköt oli päällä.

Tämän päivän kukat

ruusuruoho

niittyleinikki

peurankello

Ei varmaan ihan heti tulisi mieleen lähteä etsimään kukkivia kukkia marraskuun 16. päivä. Kuitenkin tänään kierroksella kameran kanssa löytyivät nämä kolme kukkivaa kukkaa loskan ja räntälumen seasta.

Elämää marraskuussa

Kuvasin pari päivää sitten kukkivaa harakankelloa. Nuppujakin löytyy. Jos lämmintä jatkuisi niin tämäkin ehtisi kukkaan marraskuussa.

Hallaa uhmaten

Viime yönä oli syksyn toinen pakkasyö täällä Rantasalmella. Tosin pakkasta oli vain yksi aste. Tien varrelta löytyi tämä hehkeä harakankello. Viimeisiä hetkiä loistaa ennen talvea.

Marraskuun melontaretki

Marraskuun ensimmäinen päivä ja vielä täällä Itä-Suomessa lämpöasteita vaikka muualla Suomessa on jo satanut ensimmäiset lumet. Lähdin pyhäinpäivän aamuna melomaan Haukivedelle, suuntana Huusalo. Olin kesän aikana kiertänyt Huusalon monta kertaa mutta en vielä tarkemmin tutustunut saareen.

Aamu oli tyyni. Vähän kirkasta taivastakin pilkotti tummien pilvien välistä. Meloin Huusalon Pitkälahden pohjukkaan. Sieltä löytyi hyvä rantautumispaikka lahden pohjukasta kallion viereltä. Löysin helposti pikku lammelle joka on saaressa. Lammen rannat ovat soistuneet ja hyvin pehmeät. Lammen rannalta löytyi muutamia hyväkuntoisia kanttarelleja ja orakkaita.

Huusalossa on jyrkkiä kallioita ja mäennyppylöitä mutta niiden väliin sopii ihania kuusikkokuruja ja lehtomaisia metsiä. Ehdin kiertää vain pienen osan saarta. En ehkä näillä sulilla vesillä ehdi sinne uudelleen mutta ensi kesänä aioin tutustua saareen paremmin.

Nuuksio

Viikonloppu Helsingin seudulla tarjosi yllättävän luontoelämyksen. Enpä olisi uskonut että niin läheltä suurkaupunkia löytyy hieno luontokohde. Nuuksion pienet lammet, metsäpurot ja kalliojyrkänteet ovat palanen kaunista suomalaista metsäluontoa.

Aamun valoa

Aamutaivas lupaili kirkasta säätä joten lähdin varhain kajakilla Kuokanselälle. Kotiranta oli aivan tyyni. Joutsenperhe oli ruokailemassa Ukkoluodon vierellä. Kun ehdin Hirvikalliolle oli tuuli voimistunut ja tummat pilvet vyöryivät luoteesta. Viidessä minuutissa oli kaunis aamutaivas pilvessä. Tuuli voimistui myös koko ajan. Käänsin kajakin kohti Kuokansaloa ja tuulensuojaa. Auringonnousun ihailu jäi lyhyeksi.

Syksyn värit

Tuuli ja sade riepottelevat koivujen keltaisia lehtiä maahan ja syksyn väriloisto sammuu. Muistoksi jäi heijastus saaren rannan ruskapuista.

Punaista

Pari viikkoa sitten nautin kauniista syyspäivästä Haukivedellä meloen. Rantauduin Paavalinsaaren tulipaikalle evästauolle. Rannalla oli suuria haapoja joiden syysväri vaihteli punaisesta oranssin kautta keltaiseen. Punaiset lehdet näyttävät putoavan alas ensin. Tuo lehti erottui voimakkaan punaisena kallion tummaa pintaa vasten.

Myöhäiset kukkijat

Pieni pyörähdys lähiympäristössä kameran kanssa sunnuntai-iltapäivänä tuotti kuvia muutamista myöhäisistä kukkijoista. Kelta-apilaa en ole aiemmin nähnyt. Kissankello kukki edelleen ojan penkassa. Samoin joku hernekasvi jota en tunnistanut.

Syyskuun viimeinen

Syyskuu päättyi kauniiseen auringonlaskuun. Olimme Kirsi-siskon kanssa käymässä Haukivuoren hautausmaalla viemässä syyskukkia veljemme haudalle. Haukivuoren kirkko hautausmaineen on kauniilla Kyyveteen pistävällä nimellä.
Olimme sopivasti paikalla auringon painuessa järven ja metsän taakse. Kaunis lopetus syyskuulle ja kesällekin.

Sinistä

vuorimunkki siperiansinivalvatti

Muutto vedenjakaja-alueelta kuusikymmentä kilometriä alavirtaan ei tunnu pitkältä matkalta. Kuitenkin kasvillisuus täällä Saimaan rannalla on aivan toisenlaista kuin karulla suoseudulla. Ihan kotipihan liepeiltä, tien penkereeltä löytyi siperiansinivalvattia. Vuorimunkki oli myös yllättävä löytö, varsinkin kun siinä oli kukkia vielä syyskuun puolivälissä.

Ketunlieko

Tämän sammalen löysin viime viikolla melontaretkellä Haukivedellä. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt tuollaista sammalta. Sittemmin selvisi että kyseessä on ketunlieko.  Harvinaisen rehevä tupsu ottaen huomioon että kasvupaikka on pohjoiseen viettävällä kalliojyrkänteellä.