Luovaa luontokuvausta oppimassa

Olin viime viikonloppuna Pieksämäen Partaharjussa Luovan luontokuvauksen kurssilla. Tutustuimme Paavo Hamusen opastamana erilaiseen tapaan nähdä ja kuvata luontoa.

"Abstrakti luontokuvaus on luonnonaiheen todellisuuden pelkistämistä ja yksinkertaistamista niin, että kohteesta tulee abstrakti. Kuva voi muodostua puhtaasti geometrisista muodoista kuten viivoista, väreistä ja muodoista." (lainaus kurssimateriaalista)

Valokuvauksen keinoin saadaan aikaan abstrakti luontokuva esimerkiksi monivalotuksella, kameran liikuttelulla valotuksen aikana tai tarkastelemalla kuvassa vain muotoa ja värejä. Voi myös yhdistellä eri tekniikoita, eli mahdollisuudet ovat rajattomat.

Käyttämällä mielikuvitusta ja erilaisia tapoja kuvata voi piristää kuvausharrastusta. En sano, että tästä lähtien muuttaisin kokonaan kuvaustyyliäni, mutta näillä opeilla voi tuttuja aiheita lähestyä uudella tavalla.

Syyspihlaja on kuvattu pitkällä valotusajalla zoomaten valotuksen aikana, kamera jalustalla. 

Satupuu. Harmaasuotimella saatu jatkettua valotusaikaa.

Kaksoisvalotus, jossa toinen kuva on tarkennettu puron pohjan lehtiin.

Saniaisia puron varrella. Kameraa liikuteltu nopeasti valotuksen aikana.

Veden pinnan vaahtokuplien liike on saatu näkyviin pitkällä valotusajalla. Pitkä valotus korostaa myös puron ruskean veden sävyä.

Kameran liikuttelua valotuksen aikana.

Voimakas väri erottuu hyvin heiluttelukuvissa.

Päällekkäisvalotus

Värit pääosassa

Kahden kuvan päällekkäisvalotus. Terävänä kuvattu saniainen näyttää uppoavan veteen.

Liikkeen pysäyttäminen. Virtaavaan veteen heijastuva oksan varjon liike pysäytetty.

Päällekkäisvalotus, jossa kanukan lehdet kuvattu ensin ja sen jälkeen kuvattu veden väreilyä.

Puromaisemaa on pehmennetty kuvaamalla ensin terävä kuva ja sen jälkeen toinen kuva jossa tarkennettu hieman ohi.

Aamu Tahinsuolla

Metsässä on niin pimeää, että kaipaan otsalamppua kun lähden tien varresta oikaisemaan kohti Tahinlammen rantaa kulkevaa polkua. Olen ajoissa liikkeellä. Yleensä retkilläni ei ole aikataulua, mutta tänä aamuna on ehdittävä "koulun penkille" määräaikaan.

Lammen vedenpinta heijastaa jo aamutaivasta. Suon ja lampien yläpuolella oleva sumukerros ei ole paksu, joten sinisen taivaan valoa pääsee suodattumaan sumun läpi.

Punerrus idän taivaalla kertoo auringonnoususuunnan.

Kuljen rantaa lammen länsilaidalle. Runsaiden sateiden jälkeen suo on pehmeää ja upottavaa. On katsottava tarkasti mihin astuu.

Vaikka on täysin tyyntä, niin ilmavirtaukset liikuttavat sumua lammen yllä. Väliin näkyvys takarannalle häviää melkein kokonaan.

On kulunut puoli tuntia auringonnousuhetkestä, kun aurinko lopulta alkaa hivuttautua esiin metsän takaa.

Odotus palkitaan, aurinko tulee näkyviin ja alkaa heijastua sumuisen suolammen pintaan.

Aika rientää, joten on käännyttävä ja palattava autolle. Mutta polun varrellakin on vielä nähtävää ja kuvattavaa.

Pyhävaaralla ja Salmilamminvaaralla

Parin päivän pysähdyksellä Kuusamossa, matkalla Lapista Savoon, ehdin käydä kahdella Rukan lähivaaralla, Pyhävaaralla ja Salmilamminvaaralla. Aurinkoa ei juuri näkynyt, mutta ruskasävyt antoivat maisemaan ilmettä.

Kilpeläntien varrelle on pystytetty omaperäinen viitta osoittamaan Pyhävaaran polun alkua.

Samalla hetkellä kun ehdin Pyhävaaaran idän puolen kalliokielekkeelle, pilvikerros raouttui hetkeksi. Mikä ajoitus, kun koko viikon on ollut sateista ja pilvistä. Rukajärven suunnalta kohosi savupatsas. Sadepäivien jälkeen siellä varmaan poltettiin risuja.

Riekonmarja hehkuu Pyhävaaran laella.

Salmilamminvaara on ihan Rukan kupeessa. Hiihtostadionilta vaaran juurelle on matkaa noin kilometri. Lähdin nousemaan vaaran eteläpuolen jyrkkää reittiä.

Sumu ympäröi joka puolelta. Vaaran laella kulkiessa tunsi olevansa kuin autiolla saarella.

Salmilamminvaaralta on hienot näkymät Valtavaaran suuntaan. Nyt vain vaarajonon profiili erottui sumun seasta.

Salmilamminvaaralle loivin reitti on pohjoisen suunnalta. Minä käännyin jyrkänteen hieman loiventuessa kulkemaan alas kohti lampea.

Lammen rannan koivut koreilevat ruskaväreissään.

Pihlajissa on vielä paljon vihreitä lehtiä.

Kosteutta on ilmassa, maassa, lehdillä ja varvuissa. Metsäimarre kerää runsaasti vesipisaroita.

Löysin vaaran juurelta kauniita lähdepuroja. Puron ympäristössä viihtyvät saniaiset ja lähteikkökasvit. Ja puron vesi on raikasta ja hyvänmakuista.