Työmatkalta

Aurinko on juuri noussut Huutokoskella

  

Huutokoski

 

Silmälampi

 

Tällä viikolla olen parina aamuna päässyt nauttimaan pitkän työmatkan hyvistä puolista. Maanantaiaamun auringonnousu Huutokoskella ja tiistaiaamuna Tahinsuolla sattuivat sopivaan aikaan. Kun varasin hieman enemmän aikaa matkaan, ehdin koskelle vähän ennen auringon nousua. Tahinsuolla kävi niin että ennen kun aurinko tuli esiin, oli vähemmän sumua mutta väripilvet tosi kauniita. Auringon noustessa sumu yhtäkkiä vahvistui niin että tuli ihan harmaata ja hämärää.
Olisi ollut muutakin kuvattavaa. Suuri määrä joutsenia on ollut joka aamu pellolla samassa paikassa. Mutta ne ovat niin kaukana että kuvia on turha yrittää.

Ruskaa etsimässä

Iso-Syötteen  maisemaa

 

Näkymä suolle Iso-Syötteeltä

 

Ukko-Luoston rakkaa

 

Ukko-Luoston rinteeltä

Pyhäjoki Pallaksella

 

Pyhäjoen uomaa Pallaksella

 

Molkoköngäs Ounasjoessa

Syyskuun toinen viikko on yleensä parasta ruska-aikaa Lapissa.  Tänä syksynä ruska ei hehkunut. Märkä ja lämmin sää ei houkuttele parhaita värisävyjä esiin.  Maaruskankin värit ovat vaatimattomammat.

Ajelimme ensin Pallakselle.  Matkan varrella pysähdyimme yöksi Ounasjoen Molkokönkäälle.  Komea on koski vähälläkin vedellä.  Pallaksella sää pysytteli pilvisenä ja sateisena joten tunturiin ei kannattanut kiivetä kun sieltä ei olisi nähnyt mitään.  Sen sijaan kiersimme Pyhäjoen polkua joka kulkee jokivartta.  Jokiuoma on kurussa joten ilmasto on mahdollistanut olosuhteet monille sellaisille kasveille jotka muuten eivät näin pohjoisessa viihtyisi.  Kotkansiipisaniaiset olivat jo ruskistuneet ja painuneet maahan,  mutta puron varrella muita saniaisia oli vielä ihan vihreänä.

Paikassa, jossa polku kääntyy takaisinpäin, on pari pientä lampea.  Niiden väliin jää virtaavaa jokiuomaa. Kallioiset rannat ympäröivät lampia ja jokea.

Pallaksen metsät ovat kauniita. Tuuheat, kapean kartiomaiset kuuset kasvavat väljästi siten että metsässä on helppo kulkea. Jokunen koivu värittää maisemaa. Pallaksen rinteillä koivuissa oli  raikkaan keltaista väriä. Maata väritti ruohokanukka,  puurajasta ylöspäin taas riekonmarja.

Kun sade vain näytti jatkuvan, lähdimme kohti Luostoa.  Matkan varrelle jäi Ylläksen rinnettä hipova uusi maisematie.  Luostolla näytti selkenevän joten lähdimme ylittämään Ukko-Luostoa.  Nousimme tunturiin Ametistikaivokselle menevältä polulta haarautuvaa reittiä.  Päästyämme puurajalle alkoi sataa tihkua. Ylösmeno oli hankalaa kun varsinaista polkua ei ollut, vain merkkipylväät rakan keskellä. Ja tihkusade liukasti kivet. Ylhäällä ei näkynyt kuin muutaman metrin eteensä.  Alaspäin lähdimme portaita jotka vievät suoraan kylälle päin. Matkan varrella vähäksi aikaa sumupilvet liikkuivat ja paljastivat esiripun tavoin alla näkyvää maisemaa pienen hetken.

Puolen viikon maissa piti todeta että tällä kertaa toiveet hienosta syyssäästä eivät toteutuneet joten lähdimme ajelemaan kohti kotia.  Matkalla vielä pysähdys Iso-Syötteellä jossa aurinkokin suostui näyttäytymään ensi kertaa koko viikkoon.  Kiersimme huipun polun.  Sen alkua oli vaikea löytää kun kartan mukainen parkkipaikka oli rakennettu mökkejä täyteen.  Riekonmarja väritti täälläkin maata paikoin.  Kuulemma eteläisin paikka jossa se viihtyy.

Pallas jäi mieleen paikkana johon haluan palata vielä monta kertaa.  Talvinen Pallas on toiveissa nähdä seuraavaksi.

Iltoja Lehtikiukkaalla

 

 

Loppukesä on hemmotellut meitä kauniilla päivillä. Vielä riittää valoa illallakin pieniin vene- tai kajakkiretkiin lähialueille.  Lehtikiukas-saari on meiltä noin neljän kilometrin päässä Kuokanselän toisella puolen.  Sen komean kalliorannan tuntumassa vietimme kaksi iltaa auringonlaskua ihaillen.
Kallio nousee jyrkästi rannasta joten on huolellisesti valittava kulkureitti ylös. Toki läheiseltä hiekkarannalta pääsee polkua metsän puolelta loivempaa reittiä.  Puiden lomasta sitten aukeaa hieno näköala järvelle.
Toisena iltana auringonlaskua värittivät kauniit pilvet.  Rannan punakoiso oli kasvattanut kirkkaanpunaiset marjat.  Käkkyrämännyt ja pienet koivut ovat sinnitelleet vuosikymmenien ajan kuivalla kalliolla ja kivien välissä.  Joskus kasvu on ollut niin vaikeaa että on pitänyt vääntyä mutkalle.  Tai kasvattaa latvuksensa rantakalliolle. Mutta elämä jatkuu...