Koko viikon oli ollut sateisia ja pilvisiä iltoja. Täysikuukin piilotteli pilvien takana, minkä nyt joskus vähän pilvien raosta pilkisti. Perjantai-iltana selkeni sen verran että päätin lähteä pienelle melonnalle ennen pimeää. Rantauduin Purnusaareen ja kävin katsomassa oliko vanha tuttu puolikuiva kelo vielä pystyssä. No, olihan se mutta viereltä oli kaatunut pari mäntyä.
Sunnuntaiaamuna oli edelleen pilvistä. Tuuli oli kääntynyt pohjoiskoilliseen ja sää tuntui todella kylmältä verrattuna edellisiltaan jolloin oli ollut neljätoista astetta lämmintä. Lähdin kuitenkin järvelle suuntana Huusalo. Nyt olikin varustauduttava vähän eri tavalla; melonta-anorakin alle fleece ja melarukkasetkin kävin vielä hakemassa kun laiturilla tunsin tuulen hyytävän henkäyksen. Tuuli keikuttelikin aika lailla heti kun pääsin salmesta ja Kuokanselältä alkoi puhaltamaan.
Huusalossa etsin rantautumispaikkaa Pyöreälahdelta, kalliojyrkänteen viereltä. Löytyikin sopiva laakea kivi johon nousin. Ihmettelin rannasta nousevaa tuoretta, hyvin tampattua polkua ylös. Keräsin kamerakaluston mukaan ja lähdin nousemaan jyrkkää rinnettä polkua pitkin. Ylhäällä, noin viidentoista metrin korkeudella veden pinnasta, oli pieni tasanne. Siellä selvisi polun tarkoitus. Myrsky oli kaatanut kaksi suurta haapaa ylempää kalliolta ja ne olivat kaatuneet rantaan päin alemmalle tasanteelle. Ja majava oli keksinyt ne ja aloittanut savotan. Monta kertaa se joutuu vielä kiipeämään kalliolle. Puista oli viety vasta latvat ja toisesta runkoa puoleen väliin.
Minä etsiydyin kalliojyrkänteelle josta avautuu maisema Pyöreälahdelle ja pieneen saareen vuoren alapuolella lahdella. Tuuli oli pyyhkinyt pilvet ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Kuvaussää ei siis ollut paras mahdollinen; varjot olivat jyrkkiä ja syyspäivän valo voimakasta. Otin kuitenkin muutaman kuvan alaspäin lahdelle ja saareen.
Suoraan alaspäin kalliolta
Kallion päältä Pyöreälahdelle
