Väreillä on väliä

Kun aamulla kurkistin ikkunasta ja näin kuun loistavan kirkkaasti läntisellä taivaalla, tuli mieleen tehdä eilinen retki uudelleen. Vaikka maisema on lumiverhoiltuna kaunis, niin täydessä loistossaan se on vasta sitten kun matalalta tuleva auringon valo antaa sille värityksen.

Lähdin matkaan tuntia aiemmin, koska haaveena oli saada myös muutama kuutamokuva. Tässä kuvakertomus kuun ja auringon vuoronvaihdosta talvisen maiseman valaisijana.

kuu valaisee kynttiläkuusia, taustana kirkastuva aamutaivas

kuu piiloutuu horisonttiin

auringon vuoro

Hokeilla Pyhävaaran yli

Aamuhämärissä kyyditsijä jättää minut reppuineni metsätaipaleelle tien varteen. Näiltä paikoin muistelen löytyvän polku-uran kohti Pyhävaaran lakea. Laitan repun selkään, Hokit jalkaan ja pujahdan lumisten puiden keskelle. Hämärässä enemmänkin tunnen kuin näen tallatun uran. Yöllä on satanut viitisen senttiä pehmeää pakkaslunta. Hokeille keli on paras mahdollinen. Pystyn hiihtämään koko matkan Pyhävaaran laelle asti. Vasta ylhäällä ura peittyy tuiskunietosten alle, mutta siellä taas kovaksi tiivistyneet kinokset kantavat.

kamera näkee paremmin kuin silmät (Canon-yökuvia käsivaralta)

Pakkasta on kolmetoista astetta. Eilen olin Hokeilla liikkeellä Valtavaaran rinteillä. Silloin pakkaslukema oli sama, mutta kun tuulen nopeus metriä sekunnissa oli myös kolmetoista, niin ei tehnyt mieli kiivetä kovin avonaisille paikoille. Nyt on tyyntä, joten voin rauhassa katsella ympärillä levittäytyvää lumista maisemaa.

Laskeudun alas kohti Pientä Pyhävaaraa ja yhytän pian hiihtoladun. Latua ei ole ajettu viime lumisateen jälkeen, mutta minua se ei haittaa koska Hokeilla on oikeastaan parempi hiihtää kun on pehmeä lumikerros kovan latu-uran päällä. Viimeinen kinkama ennen kotaa on aika jyrkkä, mutta Hokeilla pystyy nousemaan suoraan rinnettä ylös.

Kota löytyy lumisten puiden keskeltä. Edellinen kävijä oli ystävällisesti jättänyt syttypuut, joten saan tulet palamaan helposti. Käyn sahaamassa ja pilkkomassa lisää puita seuraavia kävijöitä varten.

Altai Skis Hok

Kurkistus kodan ikkunasta sisälle

Evästeltyä jatkan matkaa kohti Rukaa. Pitkä alamäki hujahtaa nopeasti liukuen. Latukone tulee vastaan kun olen päässyt vaaran juurelle. Siirryn pois latupohjalta ja suunnistan pitkin metsiä loppumatkan. Matkaa kertyi noin seitsemän kilometriä ja aikaa kului vähän yli neljä tuntia.

Joulu on jo ovella

Pakkasasteita kaksikymmentäkaksi ja punertava aamutaivas on aatonaaton aamuna. Tarvitaan pilkkihaalari, nahkasaappaat ja karvahattu kahreisin korville että tarkenee lähteä kameran kanssa kierrokselle lähiympäristöön.

Nouseva aurinko värjää rantapuut ja lumen hennolla vaaleanpunaisella. Monena päivänä puhallellut viima ei ole jaksanut karistaa koivunoksien kuuraa. Rantakoivuissa kuurakerros on erityisen paksu.

Vesi ei liiemmin väreile virrassa, mutta liikettä vedessä kuitenkin on koska virta ei jäädy kovasta pakkasesta huolimatta. Saukkokin pomppii sulan reunalla. Kuvaa en kuitenkaan siitä saa koska se on niin kaukana. (..ja nopea)

Käyn vielä alavirran puolella katsomassa jos saukkoa näkyisi, mutta en löydä kuin jälkiä rantapenkan tuntumassa.

Illalla käymme Järvisydämen kodalla laulamassa kauneimpia joululauluja. Pakkasillassa, soihtujen, nuotiotulien ja jätkänkynttilöiden valossa alkaa joulutunnelma asettua kohdilleen.

Hyvää Joulua!

Vuoden kohokohtia

Retkipaikka  haastoi muistelemaan kesän parhaita hetkiä. Laajensin ajatusta ja listasin vuoden 2012 kohokohtia. Tässä muutamia merkityksellisiä hetkiä luonnossa:

lumikenkäretki pilvien yläpuolella tunturissa

elämäni ensimmäiset revontulet Mustosenvaarassa

Valtavaaran kiukkuinen metso

Neidonkengät Oulangan kuusikoissa

Pikkuiset sieliköt Riisitunturin laella

Komea Ristikallio

Melontaa Porontimajärvellä...

...ja Linnansaaren vesillä 

Kultainen sumu Pähkänänkalliolla

Aamu Pyhävaaralla

Sateenkaaren pää löytyi Valtavaaran juurelta...

...ja kuun haloilmiö Pyhäjokivarresta