Konttaisella

Tähän aikaan vuodesta tahtoisin jo kasviretkille kukkia kuvaamaan, mutta tänä vuonna kaikki on toisin. Kuusamon järvissä on jäät vielä rantoja myöten ja vaaroilla ja metsissä lunta. Taitaa kesäntulo olla jo kuukauden verran myöhässä. Dokumentoin tähän kuvia tästä epätavallista keväästä. Onpa sitten vertailukohdetta tuleville vuosille.

Kiipesin myöhäisenä iltana Konttaisen laelle. Matkalla Konttaiselle lumi- ja raekuuro yllätti ja Konttainen peittyi pilveen. Sateen loputtua lähdin nousemaan jyrkkää polkua. Rinteen alaosassa polku oli mutainen ja liejuinen, keskiosassa jäinen ja ylhäällä laella luminen.

Kantojärven rannoilla ei näy yhtään sulaa paikkaa.

Kitkajärvikin on tukevasti jäässä. Suomi Meloo-viesti alkaa parin viikon päästä ja melotaetappeja on myös Kitkajärvellä. Ehtiikö jäät sulaa siihen mennessä?

Karhunkierros NUTS-polkujuoksijoiden jäljiltä Konttaisen laella on tallattu polku.

Virkkulan kylä Porontimajärven takana. Peltotöihin ei taida päästä vielä vähään aikaan.

Porontimajärvi

Lumi ei ole sulanut edes vaaran länsirinteeltä.

Näkymä Konttaisjärvelle ja Purnujärvelle.

Valtavaara ja Konttaisjärvi

Iltapilviä Kitkajärven yllä vähän ennen auringonlaskua

Konttaisjärven pohjukassa, paikassa josta laskee puro alempaan Purnujärveen, on puronsuussa sen verran sulaa, että Konttainen mahtuu peilaamaan veden pintaan.

Aamu Kiutakönkäällä

Herätys oli neljältä aamulla ja ennen kuutta olemme jo Oulankajokivarressa kävelemässä kohti Kiutaköngästä. Aikaiseen lähtöön on kaksi syytä. Aurinko valaisee aamuvarhaisella kosken uoman suuntaisesti, jolloin takarannan kallion muodot erottuvat hyvin. Toinen syy on väistellä polkujuoksijoita. Kello 10 starttaa Oulangan luontokeskukselta 53 kilometrin sarja, jossa osanottajia on satoja. Polkujuoksu on tänä vuonna johdettu kulkemaan ihan Kiutakönkään kuohujen vierestä, joten koskella olisi kovasti ruuhkaa. Nyt vain muutama pisimmän, eli 160 kilometrin sarjan osanottaja ohitti könkään siellä olomme aikana.

Yöllä oli ollut muutama aste pakkasta, mutta auringossa lämpötila on jo plussan puolella.

Tänä keväänä Oulankajoki tulvii hillitysti. Huipputulvien aikaan kallio ylimmän könkään vieressä on veden peitossa, nyt pääsee hyvin kuohujen viereen kalliolle kuvaamaan.

Kallioseinämän katajat ja ruohot ovat jääkuorrutettuja.

Sivu-uoman putouskin on komea tähän aikaan.

Valo heijastuu kosken kuohuista takarannan punaiseen kallioon. Kallion väritys on mielestäni silloin kauniimpi kuin suoraan osuva valo.

Sivuvalo paljastaa hienoja yksityiskohtia kallion pinnasta.

Vuonna 2015 toukokuun puolivälissä koskessa oli vettä paljon enemmän. Vedenpinta kohosi silloin lähelle sivu-uoman alemman sillan kantta. Ympäristö.fi:n tilaston mukaan vuonna 2015 vedenpinta oli korkeimmillaan 162,42 cm, nyt huippukorkeus on 161,15, eli vesi on 1,27 cm matalammalla. Ennusteiden mukaan vesi ei enää tästä nouse. Oulangan huipputulva kestää yleensä vain muutaman päivän, saa nähdä piteneekö tulvakausi nyt kun maastossa on vielä paljon lunta ja yöpakkasetkin hidastavat sulamista.

Käymme vielä kosken takarannalla. Kuvassa Kiutakönkään viimeisen kynnyksen rullaava aalto.

Takarannan tulipaikka, Könkään kuohu.

Nuotiosavu taisi houkutella kuukkelit paikalle. Harvemmin ne enää tähän aikaan keväästä ilmestyvät retkiseuraksi. Eväsleivän muruset kelpasivat hyvin.

Kuusamon järvissä on vielä paksut jäät, lunta on paikoin polviin saakka, mutta aurinkoiselta rinteeltä löytyy lupaus kesästä.

Hepoköngäs kuohuu

Jos keväällä sattuu liikkumaan lähelläkään Puolankaa, kannattaa poiketa katsomaan Hepokönkään kuohuja. Kun normaalilla vesimäärällä putouksia on yksi tai kaksi, niin tulva-aikaan niitä on useita ja huipputulvan aikaan koko kallio on veden peitossa.

Nyt ei ollut ihan tulvahuippu, mutta Heinijoen vesi syöksyi kuitenkin useana putouksena alas kalliota.

Auringonvalon suunta sattui sopivasti, komea sateenkaari näkyi putouksen juurella. Veden putoaminen synnyttää kosken alle paljon vesihöyryä. Sumua satoi putouksen alapuolella olevan pienen lammen takarannallekin. Putouksen kuvaaminen suoraan edestä päin ei onnistunut koska ilmassa lentävä sumu kasteli heti kameran linssin.

Putouksen puolivälissä olevalta näköalatasanteelta näkee kuohut sivusuunnasta, mutta osa putouksesta jää puiden taakse piiloon.

Koskenniskalle on viime syksynä valmistunut puolikota, halkovaja ja wc. Putoukselle johtava polku ja Heinijoen ylittävä silta on myös uusittu.

Putouksen sivu-uoma täyttyy keväisin. Takana vilahtelevat pääuoman kuohut.

Alarinteestä on hauska katsoa veden kaatumista uomaan.

Kodalle ja koskenniskan näköalapaikalle pääsee myös pyörätuolilla.

Koskenniskan näköalatasanteelta kuvattu.

Takarannan kalliolla on myös hyvä kuvauspaikka.