Neulaniemen kukkia ja Pörsänmäen valkovuokkolehto

Katselin viimevuotisia samoihin aikoihin otettuja kuvia Neulaniemen kasviretkeltä. Silloin olivat kukassa kissankäpälät, orvokit, lehtokuusamat, ojakellukat, tuomet ja metsänpohja vihersi. Nyt kuusikon juurella ei viherrä. Kovasti myöhässä on kukinta, vai onko se viime vuodet ollut aikaisessa?

Vaivero oli ehtinyt kukkaan lammen rannan hetteiköllä. Olisiko kylmä sää kiusannut kun kukat olivat tavallista pienempiä ja osa kukinnoista näytti kuivuneelta.

Neulaniemen varjoisassa metsässä näsiä kukki vielä. Aurinkoisemmilla paikoin kukinta on jo ohi.

Aamuhetki tulilla Vuorilammen rannalla. Nuotiosavu jäi pitkäksi aikaa leijumaan lammen ylle.

Keskipäivän lämmön innostamana ensimmäiset perhoset ilmestyivät piiloistaan. Sitruunaperhosen tavoitin kuvaan, mutta neitoperhonen karkasi.

Tienvarren ojassa vilkkui keltaista. Luulin ensin leskenlehdeksi, mutta rentukoita ne olikin. Kevään ensimmäiset kukat nämäkin.

Monena keväänä on ollut mielessä käydä tutustumassa Pörsänmäen valkovuokkolehtoon. Matkalla pohjoiseen teimme mutkan sivuteiden sokkeloihin, ja sieltä kylätien varrelta löytyi valkovuokkoja kukkiva valoisa rinnelehto. Pörsänmäen valkovuokkoesiintymä on todellinen Iisalmen ihme. Se sijaitsee noin 300 kilometriä pohjoisempana yleisiltä valkovuokkojen kasvupaikoilta. Luonnonsuojelualueeksi on rauhoitettu noin kolme hehtaaria, mutta valkovuokkoja esiintyy kaikkiaan seitsemän kilometriä pitkän ja kilometrin levyisellä alueella. Alue on ollut jo kauan kasveista kiinnostuneiden retkikohteena. Jo vuonna 1895 on paikalta toimitettu kasvinäyte Helsingin yliopiston kokoelmiin.

Valkovuokkojen lisäksi lehdossa kasvaa myös kevätlinnunsilmää. Myös se on harvinainen Pohjois-Savossa.

ps. Jos Pörsänmäki-nimi tuntuu tutulta, niin olet ehkä kuullut Jaakko Tepon lauluja. Pörsänmäki, Ruikonperä ja Toivo Ryynänen esiintyvät usein Tepon laulujen sanoituksissa. Toivo Ryynänen on olemassa, kuten Pörsänmäkikin, mutta Ruikonperä on mielikuvituksen tuote.