Huurrerannoilla

Kuusamon talvi on tällä hetkellä vähälumisempi kuin Savossa. Kuopiossa on virallisen mittauksen mukaan viidenkymmenen sentin lumikerros, Rukalla neljäkymmentä, mutta täällä Ala-Kitkajärven-Kiveskosken tienoilla ehkä 30 senttiä jos sitäkään. Kosken länsirantaa ylävirran suuntaan ei ole kuljettu. Laitan liukulumikengät jalkaan ja lähden hiihtelemään kohti niemen kärkeä. Enpä muista koska viimeksi olisin aloittanut näin myöhään lumikenkäkauden. Tänä talvena olisi Kuopiossakin päässyt hiihtämään ja lumikenkäilemään jo joulukuun alkupuolella, mutta minun hiihtovälineeni olivat Kuusamossa.

Kuusamon sää on pysytellyt viikkokausia pakkasen puolella ja sen huomaa kosken rannan puista ja pensaista. Paksu kuura on tarttunut oksiin ja puunrunkoihin. Päivä on tähän vuodenaikaan näillä korkeuksilla vajaan kolmen tunnin mittainen. Toiveikkaana odottelen auringon ilmaantuvan esiin pilvien raosta. Edellisestä aurinkohavainnosta onkin aikaa yli viisi viikkoa.

Kuurainen metsä on satumaisen kaunis. Kitukasvuiset männynrungot koreilevat juhlakoristeltuna.

Auringonnousun suunnalla on kapea kaistale selkeää taivasta. Jospa pitkä odotus palkittaisiin.

Ala-Kitkajärven Virranlahti on nimensä mukainen. Lahdella on pitkälti sulaa vettä vaikka joulun aikaan pakkasta on ollut yli 20 astetta.

Tähän aikaan vuodesta aurinko ei jaksa kiivetä kuin vaivoin metsän yläpuolelle, mutta on ilo nähdä se pitkästä aikaa.

Kosken vakioasukaat, koskikarat lentelevät ja sirkuttavat, mutta onpa siellä joutsenkin. Kiveskoskella talvehtii joka vuosi ainakin yksi joutsen.

Seurasin pitkään joutsenen puhdistusoperaatiota, sukeltelua ja höyhenpeitteen sukimista. Lopuksi näyttävät tuuletukset.

Pakkasta on vain 17 astetta. Kovemmilla pakkasilla virrasta nousee pakkashöyryä, nyt sitä on vain aavistus veden yllä.

Kosken maisema sillalta katsottuna on muuttunut. Vielä viime talvena koskeen pistävältä niemekkeeltä kaartui joen suuntaan komea kelopuu. Nyt sitä ei enää ole. Onko myrsky sen kaatanut vai tulva.

Kello on vasta 12:20, mutta aurinko on jo painumassa piiloon metsän taakse.

Kaupungin joulu

Lumi koristeli kaupungin jouluksi. Nyt on "lunta tulvillaan" ja "hanget korkeat nietokset"

Hyvää joulua

kaikki lapsenmieliset

pienet

hiljaiset sydämet

joille riittävät pienet ilot

kun ei  ole suuriin tottunut

kun harvoin niitä pieniäkin -

te vähässä uskolliset

jaksatte uskoa

että tähti on

vaikka on pilvistä

pilven takana se on

joku on sen nähnyt

Ja sinäkin

vielä joskus -

                                              (Maaria Leinonen)

Keihäsjoen metsäreitti

Pysäköin aamuhämärässä auton Syvänniemen kirkon parkkipaikalle. On se aamun hetki kun taivas sinertää, vaikka päivästä on taas tulossa pilvinen, kuten on ollut joka päivä viime viikkojen aikana. Syvänniemen kirkko näyttää olevan metsän keskellä, mutta tosiasiassa lähellä on Syvänniemen taajama. Kylä on ollut muinoin vireä teollisuuspaikkakunta, jossa on toiminut saha, rullatehdas ja ruukki. Nyt on asuintalojen lisäksi vain kyläkauppa, pieni maaseutuhotelli ja kylätalo.

Pysäköintipaikan nurkalta lähtee polku lumiseen metsään. Polkua on tampattu moottorikelkalla, mutta on siinä tuoreita jalanjälkiäkin. Otan kuitenkin lumikengät varmuudeksi mukaan. Kaunis lumimaisema innostaa tähtisadetikkuleikkiin. Pitkä tähtisadetikku palaa noin 40 sekuntia ja siinä ajassa ehdin valottaa kolme kuvaa.

Opaskartan mukaan polku kiertää jokivartta ja sen lisäksi on suoraan laavulle menevä polku. Lähden vasemmalle kääntyvää kelkkauraa, mutta kohta se kaartuu mielestäni väärään suuntaan, joten laitan lumikengät jalkaan ja lähden tallaamaan lumen peittämää polku-uraa. Luminen metsä on hiljainen, joten säpsähdän kun yht'äkkiä kuuluu outo ääni, jonka arvelen kuuluvan pöllölle. (kotona kuuntelin pöllöjen ääniä ja luulen, että se oli helmipöllö)

Keihäsjoki virtaa kiemurrellen metsän keskellä. Paikoin sen rannat ovat hyvin ryteikköisiä, mutta laavun kohdalla rantaa on raivattu ja näkyvyys joelle on hyvä.

Laavun molemmin puolin on seinän vierellä polttopuuta. Kirvestä ei löydy, mutta puut ovat pilkottuja, joten päätän kokeilla saanko tulen syttymään. Olen askarrellut viime aikoina syttyruusuja kananmunakennoista ja kynttilänpätkistä. Syttyruusu on  pelastanut jo monta tulisteluhetkeä, koska se palaa pitkään, jolloin märemmätkin puut saa syttymään.

Kohta jokirannan hämärää valaisee pieni nuotio. Laitan makkaran kypsymään ja kaivan repusta teetä ja voileipää.

Lumiset puut peilaavat väreilevään virtaan.

Joen väreilyt ja nuotiotuli päällekkäisvalotuksena.

Vaikka mustavalkomaisemassakin on viehätyksensä, kaipaisin kuitenkin jo valoa ja ja värejä tähän kuvaan.

Polun varrelta löytyy joulutarjoiluja metsänväelle.

Keihäsjoen metsäalue ei ole kovin suuri, ehkä noin 40 hehtaaria, mutta se on oikeaa metsää, kuusikoita ja pieniä lehtipuualueitakin.

Kirkon ympäristön maisema on kovin erilainen kuin aamulla lähtiessäni polulle. Nyt on pelkkää harmautta. Kun kävelen lähemmäs kirkkoa, kuulen soittoa. Ovi on lukossa, mutta jään hetkeksi portaille kuuntelemaan urkumusiikkia. Tulee mieleen 60-luvun lopulla suosittu laulu Vanha holvikirkko, "vain vanhan holvikirkon muurit kuulee musiikin". Metsäkävelyllä tuli jo jouluinen olo, tämä oli hieno huipennus retkelle.

Syvänniemen kylätalo on entinen suurnavetta, vuonna 1906 valmistunut jugendtyylinen kivinavetta, johon on sopinut 140 lehmää ja 20 hevosta. Nykyisin se on juhlatila ja kesäteatterin esityspaikka.