Valoja ja yksityiskohtia vuoden pimeimpään aikaan

Enpä muista koskaan ennen olleen näin synkkää ja märkää alkutalvea kuin nyt on ollut. Myös digikuva-arkistoni noin viidentoista vuoden ajalta todistaa samaa. Kun ei ole aurinkoa, tähtiä, kuuta eikä liioin revontulia on tyydyttävä hakemaan piristystä muista kuin luonnonvaloista. Laavutulilla on istuttu viime viikkojen aikana ja itsenäisyyspäivän tienoilla oli paljon erilaisia valonäytöksiä, juhlavalaistuja rakennuksia ja ilotulituksiakin.

Itsenäisyyspäivän aattona polttelimme nuotiota hämärtyvässä illassa Pieksämäen Vedenjakajareitistön Pyijyn laavulla. Pyijyn laavu oli paikka, jossa aikoinaan opettelin ensimmäisen kerran talviolosuhteissa tekemään nuotiotulet.

Pieksämäellä oli itsenäisyyspäivän kunniaksi valaistu sinivalkoisella vesitorni...

...kulttuurikeskus Poleenin sisäänkäynnit....

....ja teknologiatalo Latomo, eli entinen Raamattutalo.

Sattumalta osuimme paikalle ilotulituksen ajaksi. Enpä ole ennen kuvannutkaan ilotulitusta käsivaralta ilman jalustaa.

Kävin Neulaniemessä tasaisen harmaana päivänä. Nyt oli hyvä kävellä kivikkoisessa maastossa. Lunta oli jäänyt maahan niin, että se oli tiivistynyt peittämään suurimpia epätasaisuuksia. Isommat kivenkolot kuitenkin erottuivat hyvin lumen keskeltä. Kävelysauvoista oli taas hyötyä jyrkissä rinteissä.

Tulin Neulaniemeen etsimään kallioseinämien jäisiä yksityiskohtia. Kun ympäristö on luminen ja sää harmaa, pienet asiat saavat suuren merkityksen. Kuten tämä jääpallojen peittämä sammalmatto kivenkolossa.

Toisaalla kuivuneet lehdet värittävät jääpalloja.

Puolukanvarvut ovat jääneet jään vangiksi.

Sen verran on ollut pakkasta, että puron vartta reunustavat monenlaiset jääkoristeet. Niiden kuvaaminen oli hankalaa. Puro virtaa syvässä uomassa, joten valo ei tahdo riittää, eikä jalustaakaan voi asetella jyrkkäreunaiselle penkalle. Tarvitaan isoa ISO:a ja vakaata kättä, että saisi tärähtämättömiä kuvia.