Hellettä ja myrsky

Ihan uskomaton heinäkuu tämä on ollut. Keskiviikkoiltana puoli yhdentoista aikaan oli vielä 27 astetta lämmintä. Ja aamulla viideltä 22 astetta. Päivällä lämpömittarin lukemat ovat jatkuvasti yli 30 asteen. Yritän pitää pihan kukat elossa kastelemalla iltaisin. Mutta kuumuus haihduttaa veden ennen kuin se ehtii kasvien juurille.
Vesillä sentään tuntuu raikkaammalta. Aina siellä pieni tuulenhenki käy. Kävin toissa iltana kiertämässä kajakilla Pitkäsaaren ja Kuokansalon. Kun lähtee liikkeelle vähän myöhemmin ja varaa runsaasti juomaa mukaan niin hyvä on meloa.

Vesillä on kaunista auringonlaskun aikaan

Venäjällä riehuu taas metsäpaloja jonka seurauksena ilmassa on savua. Sen huomaa parhaiten illalla ja aamulla kun aurinko piiloutuu usvakerroksen taakse. Varsinkin aamulla auringon noustessa on järvi hetken aikaa punainen autereen takaa kirkkaanpunainen pallo värjää maiseman.

Aamuauringon heijastus on autereinen

Täällä Voinsalmella ei sentään tullut ihan lämpöennätystä vaikka torstai-iltapäivänä olikin 35 astetta varjossa. Suomen lämpöennätys on nyt 37,2 astetta.

Mutta helle loppuu useimmiten ukkoseen ja niin kävi nytkin. Heräsin perjantainvastaisena yönä yhdeltä valtavaan kohinaan. Oli ihan kauhea myrsky. Salamat leimusivat muuten pimeässä yössä valaisten kuten huonosti palava loistelamppu jatkuvasti vilkkuen. Pahin myllerrys meni ohi viidessätoista minuutissa. Aamulla näkyivät myrskyn jäljet. Kolme puuta tontilta oli mennyt poikki; yksi koivu pihatielle, mänty puolestavälistä ja toinen koivu. Työmatka alkoi siis sahaten käsisahalla koivunrunkoa poikki että pääsisin autolla tielle. Onneksi se ei ollut paksu.  Otin varmuudeksi sahan mukaan. Sitä ei tarvittu koska muut olivat jo ehtineet raivaamaan Voinsalmentielle kaatuneet pari puuta. Pieksämäen ja Varkauden välillä oli pahimmat tuhot. Suuria alueita oli joissa kaikki puut olivat kaatuneet, toisin paikoin taas muutama puu ja loput olivat kallellaan. Tämän myrskyn jälkiä korjataan vielä pitkään.

Mänty katkesi keskeltä

Koivu pihatielle

Pilviä ja aurinkoja

Järvellä näkee parhaiten pilvimuodostelmat.  Joskus sattuu kohdalle harvinaisempiankin ilmiöitä. Viime torstai-iltana olin melomassa Lehtikiukkaan rantoja kun huomasin sivuauringon Kuokanselän yllä. Kotiin päin meloessa näkyi myös toinen sivuaurinko.

"taivasvaloa"

Pilveä ja valoa Kuokanselän yllä

Sivuaurinko

Sivuaurinko molemmin puolin

Rantasalmen kierros

Kypsyttelin ajatusta Rantasalmen kiertämisestä jo viime kesänä, mutta ei sattunut sopivaa hetkeä tuuman toteuttamiseen. Kun viikonlopun yöretki Sorsavedelle peruuntui paarmavaroituksen vuoksi, tuli perjantai-iltana mieleen että nyt voisi olla sopiva hetki toteuttaa Rantasalmen kierros.
Koska hellekelit jatkuivat, suunnittelin lähteväni matkaan illansuussa ja meloa yötä myöten niin pitkään kun voimat riittävät ja jäädä sitten jonnekin nukkumaan. Launtaiaamupäivä oli hieman pilvinen, joten aikaistin lähtöä. Päätökseen vaikutti myös pohjoisesta puhaltava 3-5 m/s tuuli. Siitä olisi apua matkan puoliväliin saakka.
Klo 11:25 irtauduin laiturista. Matkaan saattelivat sorsapoikue ja Kostonselältä päin tuleva tukkilautta. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, sillä käännyin Sikkoinleukaan ja siitä Yövedelle. Mikäpä oli meloessa pitkää Yövettä; tuuli takana ja aurinkokin tuli esiin. Käärmevirran sillan jälkeen suuntasin Venäänsaarta sivuten Tornionimen kärkeen. Kuhankeittäjä lauleli saaren rantapuussa. Kuha kiehui. Kaislikosta löytyi väylä pujahtaa niemen ja viereisen Petronsaaren välistä selän puolelle. Tuuli auttoi täälläkin. Kymmenen kilometrin selkä sai aikaan suuria laineita jotka pehmeästi työnsivät kajakkia. Melatuntuma oli kuitenkin syytä pitää ettei takaa tuleva aalto vyöryisi kajakin kannelle.

Kupialansalmen suu löytyi helposti. Salmensuussa olevan talon vahtikoira haukkui minut mutta ei sentään lähtenyt uimaan perään. Pumppaamon pato oli helppo ylittää vetorataa pitkin. Kupialan salmesta lähti kaksi kurkea ihan läheltä. Siellä on varmaan hyvät ruokailupaikat rehevässä kasvustossa. Lumme, osmankäämi, kurjenjalka mahtavina kasvustoina ja rantakukka ovat yleisimmät kasvit.

Kosulanlammella näin kuikan ja kalasääsken. Muitakin vesilintuja näin mutta en tunnistanut.  Pikkulumme kukki monin paikoin. Pappilanjoen vesi on väriltään kuin kahvia. Joen pohjapadosta pääsi helposti yli keskeltä jokea.

En malttanut pysähtyä kirkolla, vaan suunnistin yli Pienen Raudanveden Suuren Raudanveden Raudansaareen ruoka- ja kahvitauolle. Upouusi laituri ilahdutti, erityisesti sen kylkeen tehty kajakkilaituri. Laavu oli vasta rakenteilla, mutta antoi tuulensuojaa kun keittelin kahvivettä kaasukeittimellä. Ruokailun jälkeen oli mukava loikoilla laiturilla selkää oikaisten tuulessa ja auringossa. Laiturin ominut västäräkki piti seuraa.

Jatkoin matkaa Ketveleen kanavalle. Kanavan jälkeen suuntasin kohti Vaahersaloa. Vaahersalon lammellekin löysin helposti kaislojen lomasta mutta lampi se ei minusta ollut vaan viidakkojoki. Meinasi jo usko loppua kun meloin kaislikon keskellä olevaa väylää ja sitä riitti ja riitti. Vihdoin näkyi lintutornin katto ja pääsin pujahtamaan Saksansillan ali kalasatamaan. Olin kuvitellut että tuuli tyyntyy illaksi, jolloin takaisin pohjoista kohti käännyttäessä ei olisi vastatuulta, mutta tuuli vain yltyi iltaa kohti. Hyvä puoli siinä että se samalla oli kääntynyt koillisen ja idän välille. Siitä oli siis taas apua sivumyötäisenä. Tosin Vattuselältä ja Majakkaselältä tulevat aallot olivat sen verran suuria että koko ajan piti olla valppaana.

Kello 21:15 rantauduin Pikku-Lappiin. Tarvitsin taas ruokaa, selän oikomista ja jaloittelua. Harkitsin hetken teltan pystytystä ja nukkumaan menoa, mutta ilta oli kaunis ja tuulen suunta suotuisa, joten päätin jatkaa matkaa kohti kotia.

Hietavirran ohitettuani ehdin juuri nähdä auringon laskun metsänreunan taa. Pohjoisen taivaanrannalla olevat pilvet saivat kauniita puna-oransseja sävyjä. Tämä maalaus olikin edessäni katseltavana lähes koko loppumatkan. Puolenyön jälkeen oli jo aika pimeää. Sytytin kajakin kannelle lyhdyn, jotta mahdolliset muut vesillä liikkujat huomaisivat minut. Tosin liikkujia ei enää ollut paljon.

Vihdoinkin näkyi edessäni Kaatumasaari. Siitä tietää että kotiin ei ole enää pitkälti. Loppumatkasta piti jo oikoa selkää ja heilutella käsiä ja jalkoja. Pitkä matka alkoi painaa. Kello 1:08 rantauduin kotilaituriin. Kolmetoista tuntia ja vartti meni matkaan aikaa. Mutta eipä minulla muuta tavoitetta ollut kuin meloa niin kauan kuin jaksan.

Reissun onnistumiseen vaikuttivat suuresti suotuisat tuulet ja lämmin sää. Yöllä yhden jälkeen oli 18 astetta lämmintä. Olen myös tyytyväinen kajakkiini. Melon sillä tavallisesti tyhjänä lyhyitä lenkkejä, mutta nyt tuli todettua että täyteen lastattunakin sillä on hyvät kulkuominaisuudet. Mikään pikamenijä se ei ole mutta eihän retkikajakin tarvitsekaan olla.

Toivon Rantasalmen kierrokselle lisää innokkaita vesiretkeilijöitä. Emme aina taida täysin ymmärtää mikä rikkaus meillä on puhtaissa vesissämme ja kauniissa järvimaisemissamme.


Tietoja

Reitti:  Pajukanta-Yövesi-Käärmevirta-Haapaselkä-Kupialansalmi-Kosulanlampi-Raudanvedet-Ketvele-Saksansilta-Virkasaaret (Haukivesi)-Pieni Lappi-Hietavirta-Kaatumasaari-Pajukanta, n. 65 km

Välineet ja varusteet:   Riot Tour Lite 15-kajakki (4,6 m), Lahna Qajaq-mela, teltta, makuupussi, makuualusta, kaasukeitin, kahvipannu, kattila, kompassi, merikortit 227 ja 229 + muut kartat, eväät, runsaasti juotavaa, aurinkorasva, hyttysöljy, kamera

Kuvia:

Tavarat valmiina pakattavaksi kajakkiin

Saattajat

Tukkilautta tulee

Kupialansalmen sillan alla

Kupialan padon ylitys

Pikkulumme Kosulanlammella

Meloja balleriinahameessaan (aukkopeite)

Kahvivesi kiehuu

Savolaesella on aena kukkoo evväänä

Laiturin valtias

Sulkuportista pääsee helposti

Viidakkojoen päätös häämöttää

Kultaranta Pikku-Lapissa

Aurinko laskee...

...ja taivas värjäytyy.....

...punaoranssein sävyin

Valo yössä

Mela kotilaituriin

Kesälomalla

Aloitin loman kesäkuun puolivälissä. Pari päivää kiertelyä Haukivedellä ja piipahdus mökkivesillä Leppävirran Kuvansilla sujui aurinkoisessa säässä. Sitten matkasimme Kuusamoon, jossa alkuun oli sateista ja aika viileääkin. Juhannuksen aikoihin sää lämpeni sielläkin ja siitä lähtien oli pelkästään lämmintä, jopa helteistä kesäsäätä koko loman loppuun saakka.


Riisitunturi on valittu vuoden retkikohteeksi eikä suotta. Uutta tietä on tehty puiston rajalle ja reilun neljän kilometrin kierros Riisin Rääpäisy antaa läpileikkauksen alueen luonnosta ja maisemista. Polku on tasainen ja hyvin pitkostettu, joten huonompijalkainenkin voi sitä hyvin kulkea.

Riisitunturin Ikkunalampi. Taustalla Kitkajärvi.

Juhannusaattona Rukan laella

Ikkunalampi tunturin rinteellä on kaunis paikka. Lammen takaa näkyy hauskasti Kitkajärven selkää ja Rukakin. Juhannuksen aikaan aurinko ei laske Kuusamossa, joten keskiyölläkin saattoi ihailla auringon kiertoa pohjoisella taivaalla.
Kuusamon ihmeisiin lukeutui myös ensitapaaminen tikankontin kanssa, josta kerroinkin jo edellisessä tekstissä. Tässä vielä yksi kuva tuosta kukkien kuningattaresta.

Tikankontteja kohtasin lisää kun osallistuin Kasvi- ja maisemakuvauskurssille Oulangalla. Ja monia muita ennennäkemättömiä kasveja sain nähdä kuten yökönlehti ja ajuruoho. Lapinvuokkoakin löytyi yksi ainoa kukkiva yksilö; muut olivat jo kuihtuneet. Me leiriläiset saimme nähdä myös vähemmän tunnettuja maisemakohteita. Oulangan kanjoni on pitkän tien takana Kuusamosta katsottuna mutta sinne ajelu ja kävely kannattaa. Näkymät molemmin puolin kanjonin reunaa huikaisevat. Niin myös Pähkänänkallio, joka sekin on pitkän tien päässä. Saimme viettää unohtumattoman aamuyön seuraten auringon nousua ja sumun nousua joen ylle korkealta Pähkänänkallion laelta.

Kuusamon järvet ovat myös mainioita melontaretken kohteita. Kuusamojärvi ei niinkään vaikuta houkuttelevalta. Pitkä, laaja selkä ja suhteellisen vähän saaria on melojan kannalta vähän ikävä. Muojärvi sen sijaan on mukava melontakohde kirkkaine vesineen ja naturarantoineen.

Meloin Sossonniemen kalasatamasta Muojärven Korkeasaaren hienolle hiekkalaguunille, jatkoin sieltä Välijärven kapeikkojen kautta Kuusamojärvelle ja rantoja myötäillen veneenlaskupaikalle Mustaniemenlahteen Kemilänkylän tien varteen. Päivä oli lämmin, kevyt tuuli puhalsi selän takaa ja sai meloa melkein yksin. Vain muutama vene vilahti kauempana.

Meloin myös Oulangalla Kiutakönkään alapuolelta Nurmisaaren veneenlaskupaikalle. Joessa oli vielä paljon vettä, joten virta pyörteili ja kuljetti kajakkia lähes itsekseen. Niinpä saatoin vain istua ja ihailla ohi lipuvia rantoja, joilla kukkivat vielä rentukat ja tuomet. Väliin joku porokin näkyi rannalla aurinkoa ottamassa tai ruokailemassa. Punnersimme kajakin vetorataa pitkin ylös rannalta parkkipaikalle. Seuraavan kerran aion meloa Jäkälämutkaan saakka. Sieltä on helpompi saada kajakki ylös. Mutta Nurmisaaren tulipaikka oli kokemisen arvoinen. Se sijaitsee joen uloimman mutkan nimessä. Hiekkarannat levittäytyvät joka suuntaan ja avonaisella niemekkeellä käy ilmavirtaus, joten hyttysetkään eivät häiritse. Uusi Ansakämppä on joen toisella puolen.

Jatkoin järvimelontaa taas Sossonniemestä tällä kertaa suuntana Muojärven Rajasaari. Alkumatka sujui hitaasti kun piti tuijotella järven pohjan hiekka- ruoko- ja kivikuvioita. Kirkkaassa vedessä ne näkyivät syvältä järven pohjasta. Myös rannat ovat mielenkiintoisia; kauniita suuria kuusia ja takaa kohoava vaaramaisema. Mökkejä on aika vähän verrattuna vaikkapa Saimaaseen. Rajasaari on osaksi luonnonsuojelualuetta. Suurin osa sen rannoista on hiekkaa. Saaren koillispuolella on tulipaikka. Pidin taukoa tulipaikan lähellä olevalla hiekkasärkällä. Ja aurinko lämmitti ja taaskin tuuli piti itikat loitolla. Tällä järvellä oli vielä hiljaisempaa kuin Kuusamojärvellä. Vain Rajasaaren tulipaikalla oli yksi venekunta paistattelemassa päivää.

Kitkajärvellä melonta jäi vielä seuraavaan kertaan tai ensi kesään.