Valkolehdokki

Näin valkolehdokin kukan ensimmäistä kertaa heinäkuun alkupäivinä vuonna 2005. Ensin tunsin tuoksun, joka tuntui kun meloin saaren rannan tuntumassa tyynenä iltana. Tuo huumaava tuoksu kesäillassa houkutteli rantautumaan ja rehevästä notkelmasta löysin kukkivat valkolehdokit. Paikka oli Sorsavesi, jossa olen telttaillut lähes joka kesä vuosikymmenien ajan.  Olen asunut lapsuuteni ja pitkälti aikuisikänikin Etelä- ja Pohjois-Savon rajamailla, vedenjakajaseudulla. Suot ja suokasvit ovat tulleet paljon tutummiksi kuin lehdot ja lehtojen kasvillisuus. Sorsaveden ympäristössä on pieniä lehtolaikkuja tai lehtomaisia maastokohtia, jotka ovat harvinaisia niillä seuduilla. Siellä piilossa kasvaa myös valkolehdokki. 

Sen jälkeen kävin monena kesänä samalla valkolehdokkipaikalla niiden kukinta-aikaan. Muutettuani Rantasalmelle löysin paljon uusia valkolehdokin kukintapaikkoja Haukiveden rannoilta ja saarista. Näin kerran kukkivan valkolehdokin Varkaus-Rantasalmi-tienpenkallakin. Kauan se ei siinä saanut kukkia. Kerran ohi ajaessani huomasin auton pysähtyneenä paikalla ja naisen kantamassa valkolehdokkia astiassa. Rauhoitetun kasvin siirtämistä omaan puutarhaan ei voi pitää hyväksyttävänä tekona.

Edelleenkin etsiydyn joka kesä valkolehdokkien kukintapaikoille.  Tänä kesänä löysin ensimmäisen kukassa Yöveden rannalta. Mutta suurimman yllätyksen koin kun menin juhannusaaton viettoon saunamökilleni Kiviniemeen, Leppävirralle. Nuotiopaikan polun varressa komeili kaksi valkolehdokkikukintoa. Vuosia tein pitkiä melontaretkiä nähdäkseni valkolehdokin kukinnan ja nyt ne olivat tulleet tapaamaan minua. Kiitos siitä.

Ensimmäinen valkolehdokkini v. 2005

nuotiopaikan polun valkolehdokit

Kohtaaminen järvellä

Kiertelin aamumelonnalla taas kerran Huusalon rantoja. Minulla on tiedossa yksi valkolehdokkikukinto jonka kehitystä voin seurata nousematta kajakista, koska se kasvaa niin rannalla kallion syvennyksessä. Olin pysähtyneenä ihan kallion viereen valkolehdokkipaikalla, kun rantakallion takaa vedestä ilmestyi tumma pää. Majavahan se siinä oli tulossa ihan kohti. Pokkarikamera oli kaulassa vesitiiviissä kuvauskotelossa, joten varovasti käänsin kameraan virran päälle. Majava ui vielä vähän lähemmäs, mutta varmaan haistoi jotain koska kääntyi uimaan keskemmälle lahtea. Vasta vähän kauempana se läiskäytti kerran häntäänsä. Kolme kuvaa ehdin ottaa tästä kohtaamisesta.

Kesäyötä Linnansaaren kansallispuistossa

Haukivesi otti pohjoisesta palanneen lempeästi vastaan kun ilma ja vesikin olivat lämmenneet kesäisiksi. Sateen jälkeen tuoksuivat koivut, pihlajankukat ja kielot.

Pakkasin kajakkiin yöpymistarvikkeet ja suuntasin kajakin keulan kohti kansallispuiston vesiä.

Purnunsaarta lähestyessäni näin kun saaren rannasta lähti vesille pitkä, tumma uimari. Lähempänä selvisi että kyseessä oli isokoskelon kuljetusoperaatio.  Kahdeksan tai yhdeksän poikasta matkusti kyydissä yli salmen.

Taivalsaareen oli tuotu lisää polttopuuta

Vilkaisu taaksepäin Taivalsaaren kohdalla vähän säikäytti. Näytti siltä että ukkospilvi on tulossa lännestä. Onneksi se jäi järven taakse ja vain muutamia jyrähdyksiä kuului.

Tämä erikoinen hakkuutyömaa löytyi rantakallion männystä. Puu näytti ihan hyväkuntoiselta, mutta jotain kiinnostavaa sen sisältä on täytynyt löytyä.  Siinä on pitänyt koputella aika monta kertaa. Varsinkin kun puu ei ollut laho vaan kasvava.

Hölkinsaaren ohitettuani suuntasin kohti Paavalinsaaren eteläkärkeä ja pujottelin salmesta Kuivaselän puolelle. Myhkyrässä oli yksi moottorivene ja yksi purjevene oli sinne juuri rantautumassa, mutta ajattelin sinne vielä yhden kajakinkin sopivan. Pystytin teltan ja lähdin samantien saaren korkeimmalle kohti kameran kanssa. Aurinko oli laskenut lähelle taivaanrantaa, joten punertava iltavalo värjäsi maisemaa. Siinä se ilta sitten kuluikin auringonlaskuun saakka kun kiertelin saarta puolelta toiselle etsien kuvauksellisia maisemia ja niitä korostavia valoja.

Pieni luoto Myhkyrän ja Vuorisaaren välissä

Vuorisaaren kärki, taustalla Hirvisaari

"satumaa"

aurinko laskee Kuivaselän taakse

Auringon piilouduttua palasin teltalle ja yritin vähän nukkua. Laitoin herätyksen puoli neljäksi kun tarkoitus oli nähdä myös auringon nousu, mutta viiden tunnin unet olivat liian pitkät.  Olisi pitänyt herätä hieman aiemmin, koska aurinko oli jo kivunnut taivaalle. Taivaan sinipunavärit ennen auringonnousua jäivät tällä kertaa näkemättä.

klo 3:36

Myhkyrän maisemaa aamun valossa

Otin vielä pienet aamutorkut teltassa ennen kuin aloin pakata tavaroita kajakkiin. Eipä ollut kiirettä mihinkään. Aamu oli kaunis ja hienoinen tuulenhenki piti itikat kauempana, ainakin kun istuin avonaisella paikalla rantakalliolla. Illalla ja aamullakin ne kävivät hyökkäykseen heti kun keskityin kameraan ja kuvaamiseen. Vaikka kuinka laittoi hyttyskarkotetta, niin jostain kohti ne kaivautuivat puremaan. 

Olin tilannut kyydin hakemaan minut Porosalmelta, joten suuntasin kohti Vuorisaarensalmea ja Hietavirtaa.Vietin salmessa tovin katsellen korkeita kallioita ja niiden kasvillisuutta. Pihlajan kukat ovat nyt parhaimmillaan Haukiveden rannoilla ja kukkia on runsaasti. Ihan pienet taimetkin kukkivat. 

Oli hienoa päättää kajakkiretki kauniissa säässä Järvisydämen rantaan. Vielä hienonpaa olisi ollut jos olisimme hakijan kanssa päässeet lounaalle Piikatyttöön, mutta sen tarjoilu alkoi niin myöhään (klo 14 !) että nälkäisillä ei ollut aikaa odottaa. 

Lopuksi Linnansaaren ylimmän puistomestarin suunnittelemia istutuksia:

rahkasammalta ja suopursua, myöhemmin kukkaryhmässä kukkii kanerva

karua kalliota elävöitetään runsaalla kalliokieloistutuksella

liekoa ryhmitelty jäkälämatolle

Riisitunturilla

Tämänkertainen pohjoisen jakso päätettiin komeasti Riisitunturille. Reilut kaksi viikkoa Kuusamon-Posion seudulla ovat olleet päiväretkeilijän kannalta parhaita mahdollisia kävelyyn. Ei ole ollut liian kuuma, ei itikoita ja aurinkokin on näyttäytynyt loppujen lopuksi aika usein. Maanantaina sää lämpeni liki kahteenkymmeneen asteeseen.  Lähdimme liikkeelle vasta myöhään iltapäivällä koska säätiedotus lupasi iltaa kohti selkenevää säätä.

Posion ja Kuusamon, samalla myös Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan, rajajoessa on tämä iso rentukkarypäs keskellä jokea. Tälläkin kertaa piti pysähtyä sitä kuvaamaan.

Tunturissa on monin paikoin pieniä silmäkkeitä, taivaan peilejä.

Vaivaiskoivulla on punainen kukka. Enpä ole ennen sitä tiennyt.

Ja tämä on sianpuolukan kukka. Muistuttaa puolukan kukkaa mutta kukat ovat harvemmassa.

Ylhäällä tunturissa näen polun varralla pienen pieniä punaisia pilkkuja. Lähilinssillä niitä yritän kuvata.

Kohta lähistöltä löytyy paksu varpupatja, jossa punaiset pilkut ovat auenneet kauniiksi atsalemaiseksi kukaksi. Jostain muistinpohjalta tulee mieleen sana sielikkö. Retkikaverin nettiyhteydellä saamme varmistuksen. Se on sielikkö. Sitkeä kasvi, koska yhden kasviyksilön ikä voi olla kymmeniä vuosia. (tämä tieto saatu Metsähallituksen luonto-oppaalta)

Seuraava pysähdys on korkean sammalmättään juurella. En muista koskaan aiemmin nähneeni niin paljon itiöpesäkkeitä niin tiheänä kasvustona.

Tämä on tunturikoivun tilanne kesäkuun alkupuolella. Vastapuhjenneet pienet vaaleanvihreät lehdet loistavat matalalta tulevassa valossa.

Ikkunalammella on pysähdyttävä aina. Tällä kertaa tarjouksessa oli tyyni lammen pinta ja maisemapilvet.
Tässä lampi laajakulmalla kuvattuna...

...ja samalta paikalta teleobjektiivilla. Tällä tavoin saa alapuolella olevan Kitkajärven näkymään paremmin kuvassa.

Metsähallitus rakentaa Riisin rääpäisyn polkua uudelleen kosteikkopaikkojen kohdalla. Pitkospuiden tilalle tulee sorastus.

Pyhävaara näkyy Kitkajärven takaa illan punertavassa valossa.

Tienvarsinäkymä Yli-Kitkalle Kivilahdessa Tolvan kylässä.

Aamuinen sightseeing

Herätys oli puoli neljältä aamulla ja lähdimme liikkeelle neljän jälkeen. Siis ihan liian myöhään jos olisi halunnut nähdä auringonnousun (klo 1:20). Toisaalta pohjoisen taivaalla oli paksusti pilviä, joten eipä se aurinko olisi sieltä näkynyt.

Ensimmäinen etappi oli joutsenlammella. Hienoinen sumukerros leijaili veden pinnalla. Aurinkokin yritti pilkistää pilven takaa, mutta lannistui kohta pilvikerroksen taakse odottelemaan parempaa hetkeä.

Seurasi pikainen käynti Maston huipulla vain todetaksemme että tänä aamuna ei komeita sumuefektejä tule. Aavistus punertavaa valoa viipyi hetken Vuosselijärven kuvajaisessa. Sitten maisema sai harmaasävyn.

Koska eväät oli pakattu reppuun, ilma oli tyyni ja lämpimänoloinen, jatkoimme matkaa kohti Juumaa, josta jalkauduimme polulle. Matkan varrella kuvasin komeimman tänä keväänä näkemäni rentukkatupun metsäpuron varrella.

Myllykosken luusuassa on upeita pyörteitä. Niiden muoto vaihtelee vedenpinnan korkeuden mukaan, mutta aina ne houkuttelevat kuvaamaan. Tämän aamun valo antoi lähes mustavalkoisen kuvan.

Riippusillan jälkeen kiipesin kivelle katsomaan koskea lähempää. Vettä on nyt runsaasti Kitkajoessa.

Ylitimme Putaanojan uuden sillan....

.... ja kävimme kurkistamassa Aallokkokosken alkuosan kuohuja

Palasimme takaisin Myllykoskelle josta jatkoimme matkaa kohti Jyrävää. Kalliolta Jyrävän yläpuolelta näkee kosken hyvin tähän aikaan keväästä, kun koivunlehdet ovat niin pieniä että eivät peitä näkyvyyttä alas.

Tässä kuvassa Jyrävä näyttää aika pieneltä. Koivu yrittää urheasti elää vaaka-asennossa.

Siilasmajalla kalastajat ja vaeltajat heräilivät. Laitoimme nuotiotulet ja evästelimme Jyrävää katsellen.