Joulun kukkia

Luonnosta löytyy talvellakin kukkia. Jääkukkia kuvasin jo viime viikolla ja joulupäivän aurinkoisessa pakkassäässä lisää.  Sitten ovat nämä erilaiset törröttäjät. Lehtometsästä löysin mesiangervon lumella kuorrutettuja kukintoja. Myös koiranputken ja lupiinin kukinnot lumisena tai huurteisena ovat todella kauniita. Tämän päivän lumimyräkkä vaan taitaa katkoa törröttäjät.

Joulusää on tosiaan ollut vaihteleva. Kova pakkanen muuttui tapaninyönä kovaksi tuuleksi ja myöhemmin päivällä lumituiskuksi. Tuuli pyyhkii lumet pois talon nurkalta niin että nurmikko paljastuu mutta kasaa sen kinoksiksi toisaalle.  Talvi tulee nyt lopultakin.

Pimeän kuvia

Kuutamoilta 2.12.

Valoa pimeään

Vielä virtaa

Ruokapaikalla

Vähän valoa

Aurinko nousee Yöveden takaa

Huurrelupiini

Jääkukkia ja aavistus aurinkoa

Valomaalattu jääputous

Joulukuun alussa oli taas täyden kuun aika.  Muutamana iltana oli niin selkeää että kuuta pääsi ihailemaan itäisellä taivaalla.  Luntakin tuli pari senttiä joka sekin hieman lisää valoisuutta.

Ylläolevista yhdeksästä kuvasta seitsemän on otettu tänään.  Kun lähtee kotoa pimeällä ja palaa pimeällä jää se vähäinen valo näkemättä mikä joskus lyhyenä talvipäivänä saattaa pilkistää. Sattuneesta syystä olin tänään kotona joten oli tilaisuus etsiä kuvauskohteita valoisana aikana.

Sikkonleuan virran rannalta löysin matalasta rantavedestä suuren kasan järvisimpukan kuoria.  Joku on herkutellut pitkään samalla paikalla.

Aurinkokin näyttäytyi pienen hetken ennen kuin pilvet sen peittivät.  Sen verran se ehti näkyä että sain muutamaan kuvaan aurinkotaustan.

Illan hämärtyessä kävimme kuvaamassa jääputousta.  Pohjoisen puolen kalliolla oleva putous on talviaikaan aina varjossa joten kokeilin valomaalausta saadakseni kuvaan eloa.   Eihän se luonnonvalon veroinen ole mutta taskulampun valolla saa hieman väriä kontrastittomaan kuvaan.

Kaamosmaa

Katunäkymä Pieksämäeltä

Pakkaskoivu Kuusamon keskustassa

Aavistus aurinkoa Kuusamossa

Lumimaisemaa Kirintövaaralla

Pentik-gallerian seinää

Luovuuden puutarhassa, Pentik-galleria

Matkalla marraskuussa

Marraskuu on ollut nimensä veroinen.  On ollut märkää ja pimeää.  Olimme viikon Kuusamossa.  Ajaessa kohti pohjoista ei ollut tietoakaan talvesta.  Iisalmeen asti lämpötila pysytteli kuuden asteen yläpuolella, Kuopion seudulla jopa seitsemän lämpöastetta. Sää muuttui talviseksi Suomussalmen ja Kuusamon välillä, yhtäkkiä tienvarren puut olivat lumipeitteisiä ja lunta oli tielläkin.  Ei Kuusamossakaan paljon pakkasta ollut, mutta sen verran että ehdimme nähdä koivujen hienot jäähilepuikot ja sunnuntaiaamun auringonkajon. Sitten lämpeni vesikeliksi.  Hiihtämään kuitenkin pystyi monena päivänä. Petäjälammen maastossa oli hyväkuntoinen viiden kilometrin latu. Kuusamoon oli tullut ensilumi jo lokakuun alussa ja jäänyt maahan. Talvi oli tullut niin äkkiä että paikoin pihlajissa ja koivuissa oli vihreät lehdet jääneet puuhun.

Kävimme Posiolla katsomassa Anu Pentikin gallerian näyttelyä.  Gallerian ulkoseinä oli vaikuttava mosaiikkitaideteos.  Koko seinä kertoi tarinaa kesästä ja posiolaisesta maisemasta. Myös näyttelytilan kukkameri oli upea, samoin kuin luovuuden puutarhan lautaspuut joista ei löytynyt yhtään samanlaista lautasta.  Mukava häivähdys kesää marraskuun kaamokseen.

Marraskuun valoa

Aurinko valaisee hetken Haukiveden rantojen lumisia puita

Lumen alta pilkistää pieni punainen

Yöveden puolella on jo talvisempaa

Alkuviikon sateet tulivat vetenä, räntänä ja lumenakin.  Paikoin on lunta jo useita senttejä mutta meidän pihapiirissä vain ohut kerros.  Niin ohut että pieni oravanmarja pilkistelee vielä esiin.  Aamupäivällä aurinko valaisi hetken lumikuorrutettua maisemaa.  Näin marraskuussa aurinko on kuin harvinainen mutta toivottu vieras. Marraskuu on varmaan hiljaisinta aikaa täällä Pajukannassa.  Veneet on viety pois tai käännetty talviteloilleen, tien kulkijat ovat vähentyneet kun kesämökit ovat tyhjenneet kävijöistä.  Joskus kuuluu väylältä suuren hinaajan dieselmoottorin jyskytys. Jos Haukivesi jäätyy yhtä myöhään kuin viime talvena, eli uudenvuoden aikoihin, niin vielä joulukuunkin elelemme hiljaisuudessa.  Sitten taas vilkastuu kun pilkkijät ja kelkkailijat rientävät jäälle.    

Jäitä ja sulaa vettä

Järviruokojen grafiikkaa Yöveden rannalta

Harjurannan luontokirkko

Viikonloppuna oli vuodenaikaan nähden kaunis sää. Lauantaiaamuna ajattelin lähteä melomaan mutta kuuden asteen pakkanen höystettynä hyytävällä pohjoistuulella muutti suunnitelmat.  Haukiveden puolella tuuli mutta Yöveden pohjukka lepäili tyynenä tuulilta suojassa.  Sinnepä siis kävellen kamerakaluston kanssa rannan riitteitä kuvaamaan.  Idän puolella oli pilviä joita nouseva aurinko alkoi värjätä.  Huomasin järviruokojen kuviot muutaman metrin päässä rannasta.  Sopivasti kuvauskulmaa muutellen syntyi hauskoja graafisia kuvioita.

Iltapäivällä kävimme järven toisella puolen Harjurannalla Peis-Immosen luolassa ja luontokirkossa. Linnuntietä matkaa vuorelta meidän kotirantaan on noin 8,5 km, tietä pitkin liki 40 km. Joenmäenvuorelta näkyy kauas Haukivedelle. Luontopolku kiertelee vuoren kuvetta ja nousee sitten luontokirkolle. Kirkon lähellä on myös laavu. Autollakin sinne pääsee jos ei jaksa kävellä.  Vuoren päällä on hakkuuaukea joka ei tässä vaiheessa ole mikään silmän ilo.  Menee jokunen vuosi ennen kuin luonto korjaa jäljet.

Yksiöinen jää heijastelee taivasta

Sunnuntaiaamu oli tuulettomampi joten lähdin melomaan tarkoituksena kiertää Natulansaari.  Mutta samoin kun keväällä, nytkin matka katkesi Yöveden jäihin.  Olisi se kajakin paino vielä pystynyt rikkomaan jään mutta säälin uutta puumelaani ja käännyin takaisin Haukivedelle. Mutta tulipa nähtyä hieno auringon nousu rypyläisten pilvien läpi. Hetken aikaa maisema oli sinipunainen kun ohut jää heijasteli taivaan värit. Sitten väri muuttui harmaan punertavaksi kun paksu pilvi lipui auringon eteen.  Meloin Kostonselän puolelle Näätänniemen edustalle.  Pakkassää oli jäätänyt järviruokoihin ja heiniin jääkuorrutuksen.  Niitä kuvailin kajakista käsin kääntyvänäyttöisellä Pro 1-kameralla.

Kotirannasta löytyi myös hauskoja jääkuvioita kun vesitipat olivat jäätyneet kaislan varteen.

Jään muotoja Kostonselän rannalta

Jääpuikot pysyivät kajakin kannella koko melontaretken ajan

Kotirannan jääpalleroita

Yötuuli

Kesäajan vaihtuminen talviaikaan aiheutti sen että en ehdi olla yhtään kotona valoisaan aikaan muuta kuin viikonloppuisin. Eli kuvausreissut jää vähiin. Yhtenä iltana kokeilin taskulamppuvalaisua rantapuihin. Kamera jalustalle ja ajastus päälle. Sitten taskulampulla heijastelemaan puun oksia. Tuulisena iltana puun lehdet liikkuivat niin kovasti että liike näkyy kuvassakin. Täytyykin etsiskellä sopivia kohteita ja jatkaa valaisuharjoituksia.

Tyynen illlan melonta

Kuokansalon "graffiteja"

 

Surmaluoto ja Kuokansalo

 

Viimeiset säteet Rossinsaareen

Lopultakin tuli tyyni ilta. Koko viikon on ollut kovaa, kylmää tuulta pohjoisesta. Ensimmäiset lumet satoivat 13.10. ja niin kylmää on että ne ovat jääneet maahan. Mutta Haukiveden rannoilla on vielä sulaa kapealla rantakaistaleella. Kotipihassakin rannan puoli on sula mutta pihan puolella lunta. Illalla pakkasin kameran kajakkiin ja lähdin kiertämään Kuokansalon. Tyyni sää oli houkutellut uistelijoita. Näin monta venettä kierroksellani.
Kuvasin vielä uudelleen viime retkellä löytämääni levä-sammalmuodostelmaa Kuokansalon pohjoisrannalla. Luonnon omia graffiteja.
Haukiveden ruska hehkui kauneimmillaan. Miten monia keltaisen sävyjä voikaan koivuissa olla, vihreänkeltaisesta punertavaan oranssiin.

Viikonlopun kuvat

Kaunokki

 

Kelta-apila

 

Ruusuruoho

 

Jäätyneet kellohelmat

 

Ruskarantaa

 

Repomäeltä Haukivedelle

 

Kallion kuvat

 

Ruskakoivun kumarrus

Monenlaista kuvattavaa löytyi luonnosta kauniin syysviikonlopun aikana.  Perjantai-iltana löysin lähistöltä kelta-apilaa, ruusuruohoa ja kaunokkeja kukkivana.  Seuraavan yön pakkanen ne varmaan nitisti. Launtaiaamuna olikin pihalla huurteisia kellokukkia maahan taipuneena.  Jäätyivät juuri kun olivat ehtineet kukkaan. Päivällä kävimme tämän syksyn viimeisellä veneajelulla ihailemassa järven rantojen hehkuvaa ruskaa.
Sunnuntaiaamuna aion lähteä aamumelonnalle mutta kajakin auttopeite oli jäätynyt niin tiukasti kiinni että peitettä rikkomatta se ei olisi auennut.  Niinpä lähdimme katsomaan auringonnousua Repomäen näkötornista.

Illalla meloin Kuokansalon ympäri. Matkan varrella ihailin hauskoja kuvioita kalliossa väylän puoleisella rannalla.  Laskenut vedenpinta oli paljastanut mielenkiintoisia leväkuvioita.
Auringon painuessa metsän taa kuvasin vielä Kuokansalon ja Hevossaaren välissä kumartelevaa koivua.
Nyt maanantaina kova tuuli vie lehtiä puista.  Ruska-aika jää lyhyeksi.

Vieläkin kuunvaloa

 

 

 

Lokakuun alkupuoli on ollut kylmää, selkeää ja tuulista.  Olen parina iltana ollut rannalla auringon laskettua odottelemassa kuun nousua.  Se on ilmestynyt metsänreunan takaa vastarannalta.  Joihinkin kuviin onnistuin saamaan kuun kultalankojen kimalluksen.  Ja kun jalusta heilahti päätin kokeilla vähän erilaisia kuukuvia.
Eilen illalla kuu oli jo pienentynyt niin ettei se enää valaissut niin hyvin.  "Oikealle ohenee, vasemmalta vahvistuu"

Kuutamoa ja sumua

Täysikuu heijastuu Sikkoinleukaan

 

Melojan valo

 

Hetki ennen pilven laskeutumista

 

Järvimaisema kääriytyi sumuun

Syyskuu oli kaunis ja lämmin. Mutta viimeiset päivät tuottivat taas kerran yllätyksen. Yhtäkkiä olikin tien pinnat jäässä. Enpä muista koskaan tarvinneeni talvirenkaita näin aikaisin. Voinsalmen ensimmäinen pakkasyö oli juuri syys-lokakuun vaihteessa. Lokakuun alussa kylmiä öitä valaisi täysikuu.
Perjantai-iltana kävin töiden jälkeen melomassa kiertäen Purnusaaren. Kotiinpäin meloessa olisi tarvittu melarukkasia. Niin viileästi puhalteli pohjoisesta. Lauantaiaamuna olin viisaampi kun lähdin kuuden aikaan aamulenkille ja käärin siis kiltisti melarukkaset melan varteen. Vielä horisontin takana piilotteleva aurinko valaisi taivaan, ainoastaan koillisen puolella oli pieni pilvimuodostuma. Pääsin Taivalsaaren kohdalle kun ihan äkisti koko maisema meni pilveen. Se tapahtui tosiaan parin minuutin aikana. Kotimatkan sitten meloin sumussa ja olin tyytyväinen kun minulla oli valo kajakin kannella. Ei niinkään oman näkyvyyden kannalta vaan siksi että mahdolliset muut vesillä liikkujat huomaisivat minut. Kajakkia kun on pienuutensa vuoksi vaikea huomata hämärässä vaikka se onkin kirkkaan keltainen. Uusi  Hokkaliivinikin hehkuu neonkeltaista. Sekin turvallisuuden vuoksi, ei siksi että pitäisin tuosta väristä.

Loppupäivä rakennettiin grillimajaa. Siinä se nyt tököttää koivujen keskellä tuvan ja rannan puolivälissä. Sunnuntai-iltana virittelimme ensimmäistä kertaa tulet tulisijaan.  Oli mukavaa istua majassa pimenevässä illassa ja katsella tulen loimua.