Kuutamoa ja sumua

Täysikuu heijastuu Sikkoinleukaan

 

Melojan valo

 

Hetki ennen pilven laskeutumista

 

Järvimaisema kääriytyi sumuun

Syyskuu oli kaunis ja lämmin. Mutta viimeiset päivät tuottivat taas kerran yllätyksen. Yhtäkkiä olikin tien pinnat jäässä. Enpä muista koskaan tarvinneeni talvirenkaita näin aikaisin. Voinsalmen ensimmäinen pakkasyö oli juuri syys-lokakuun vaihteessa. Lokakuun alussa kylmiä öitä valaisi täysikuu.
Perjantai-iltana kävin töiden jälkeen melomassa kiertäen Purnusaaren. Kotiinpäin meloessa olisi tarvittu melarukkasia. Niin viileästi puhalteli pohjoisesta. Lauantaiaamuna olin viisaampi kun lähdin kuuden aikaan aamulenkille ja käärin siis kiltisti melarukkaset melan varteen. Vielä horisontin takana piilotteleva aurinko valaisi taivaan, ainoastaan koillisen puolella oli pieni pilvimuodostuma. Pääsin Taivalsaaren kohdalle kun ihan äkisti koko maisema meni pilveen. Se tapahtui tosiaan parin minuutin aikana. Kotimatkan sitten meloin sumussa ja olin tyytyväinen kun minulla oli valo kajakin kannella. Ei niinkään oman näkyvyyden kannalta vaan siksi että mahdolliset muut vesillä liikkujat huomaisivat minut. Kajakkia kun on pienuutensa vuoksi vaikea huomata hämärässä vaikka se onkin kirkkaan keltainen. Uusi  Hokkaliivinikin hehkuu neonkeltaista. Sekin turvallisuuden vuoksi, ei siksi että pitäisin tuosta väristä.

Loppupäivä rakennettiin grillimajaa. Siinä se nyt tököttää koivujen keskellä tuvan ja rannan puolivälissä. Sunnuntai-iltana virittelimme ensimmäistä kertaa tulet tulisijaan.  Oli mukavaa istua majassa pimenevässä illassa ja katsella tulen loimua.