Talven odotusta Savossa

Kuopion seudulla talvi vasta harjoittelee tuloaan. Muutaman päivän käynnillä Savon seudulla ehti olla kauniita, aurinkoisia päiviä muutaman asteen pakkasessa, mutta myös tuulisia sateisia ja räntäisiä päiviä.

Matalilla rannoilla ja lahtien perukoilla on jo ohut jääkerros, mutta suurten selkien vedet vellovat vielä vapaana.

Kuvat ovat aamukävelyltä Koiraveden rannalla ja päiväkävelyltä Pirttilahden Äkänpykälään. Lumiverhoilu ja kuura eivät olleet kovin pitkäikäisiä. Seuraavan aamun vesisade ne häivytti.

Äkänpykälä

vielä heijastelee

Luminen Komulanköngäs

Vierailu Komulankönkäällä pilvisellä säällä, hämärtyvässä illassa pari viikkoa sitten jätti ajatuksen miltä paikka näyttäisi talvella valoisaan aikaan. Tämän viikon alussa tuli tilaisuus nähdä se kun ajoimme Hyrynsalmen ohi, tällä kertaa kohti etelää. Marraskuinen päivä oli harvinaisen kaunis, aurinkoa ja vain muutama pakkasaste.

Lumipeite oli verhoillut maiseman ja  putosten alla oleva pieni lampi oli osittain jäätynyt. Aurinko vain ei jaksanut kurkottaa lammen rannoille, puunlatvuksiin sen valo ylettyi. Putousten vesi näytti paljon ruskeammalta nyt kun vierellä oli puhtaanvalkoista lunta. Pakkanen ja virtaava vesi olivat muovailleet pyöreitä jäälautasia putousten alle.

molemmat putoukset kuvattuna lammen takaa

aurinko ylettyy vain puunlatvoihin

lähellä putousta on laavu

myllyputous

eteläinen putous ylhäältä

myllyputous ylhäältä

Hupussa Juhannuskalliolla

Hiihtelen liukulumikengillä kohti Juhannuskallion lakea. Vähän väliä vilkuilen puiden välistä alas. Jossain alhaalla on vielä kirkasta, mutta pilvikerros vyöryy uhkaavasti maiseman peitteeksi joka puolelta. Kun ehdin avonaisemmalle paikalle, vain pieni valonhäive loistaa Rukajärven yllä. Pian pilvet ovat ympäröineet minut joka puolelta. Juhannuskallion laki on kuin yksinäinen saari pilvipumpulin keskellä.

Lunta on kertynyt mukavasti joka paikkaan. Monesti tuuli on pyyhkinyt lumet kallion avoimelta laelta tähän aikaan vuodesta, mutta nyt lunta on niin paljon ettei tarvitse varoa että kivet raapisivat suksen pohjia.

maailman laidalla

Valon väri ei ole pelkästään harmaa. Kun tuuli kuljettaa pilvilauttoja, niin aina väliin sumukerros ohenee ja valoa pääsee siilautumaan pilvien läpi. Idän puolella taivas heijastaa sinisävyjä ja auringon puolella punertavaa ja sinipunaista riippuen pilvikerroksen paksuudesta ja siitä miten valo sen läpäisee.

Huurrepiikit kuorruttavat puut ja pensaat. Männyn kuivuneet alaoksat koreilevat juuri nyt kauneimmmillaan. Pian jäinen tykkylumi peittää ne kevääseen saakka.

Muutamaman viikon kuluttua tämäkin mäntykäkkyrä on saanut paksun, jäätyneen lumikerroksen ymprärilleen. 

Pakkasaamu Saarikoskella

Auton mittari näyttää kahdeksaatoista pakkasastetta kun nostan lumikenkäsukset ja repun Riekamontien varteen. Vaatetus on naparetkimäinen, kerroksia on puettu päälle monta.  Pujottelen lumisten puiden keskellä loivaa rinnettä alas. Reitti on tuttu, tosin eksymisen vaaraa ei olisi muutenkaan, sillä kosken kohina kuuluu kauas. Lunta on parikymmentä senttiä, alla kovaksi jäänynyttä ja päällä muutama sentti pehmeää vastasatanutta. Paras mahdollinen keli lumikenkäsuksille.

Alhaalla jokivarressa ilma tuntuu vielä kylmemmältä. Taitaa olla alkutalven pakkasennätys. Kuu on aika korkealla taivaalla vielä aamuyhdeksän aikaan.

kuun heijastus

Jokivarren lumet ovat huvenneet paikoin kokonaan, joten rantapolulla ei lumikenkiä tarvita. Saarikosken nuotiopaikka on pienessä saaressa. Sinne johtava reitti ei ole oikein turvallinen. Silta on painunut ja laudat lahonneet, mutta vielä se kantaa kulkijan.

huurreveistos jäällä

Kosken kohinan yli kuuluu outoa kitisevää ääntä. Vilkuilen ympärilleni ja huomaan yläpuolellani männynoksilla pieniä, vaaleita pitkäpyrstöjä. Pyrstötiaiset vilistävät vauhdikkaasti oksilla. Miten kauniita nappisilmäisiä palleroita! Ne pörräävät siinä hetken ja häipyvät. Sen jälkeen en niitä enää nähnyt.

pyrstötiainen

Aurinko on noussut jo ajat sitten, mutta sitä ei jokiuomassa oikein huomaa. Metsän takaa hyvin matalalta vilahtelee vähän valoa.

Auringon olemassaolon huomaa punertaviksi värjäytyneistä pilvistä jotka heijastelevat punertavaa valoa myös joelle.

Virtaava vesi pyrkii ohuen jääkerroksen läpi. Näyttää kuin jään pinta kiehuisi kun vesi pulppuaa pienistä reijistä.

Aurinko ei vain jaksa nousta valaisemaan jokiuomaa. Vähän ennen puolta päivää lähden nousemaan rinnettä tien varteen. Saarikoski jää odottamaan lisää lunta ja jäätä.