Porontiman kanjoni

Auto jää Ryötingintien varteen kun jalkaudumme Karhunkierroksen polulle. Viimeisimmän lumisateen jälkeen polkua ovat kulkeneet vain jänis ja kettu, mutta ohuen jäätyneen lumikerroksen alla tuntuu kovaksi tallattu ura. Pakkasta on pari astetta ja aurinko paistaa, joten ulkoilusää on ihanteellinen.

Porontiman tuville tultua retkikaveri jää tekemään tulia laavulle. Minä jatkan jokivartta ylävirtaan kohti Porontiman kanjonia. Lunta on maassa parikymmentä senttiä. Lumikenkiä olisi kuitenkin tarvittu tälle loppumatkalle. Siellä täällä lumessa erottuu jalanjälkien painauma ja niitä yritän seurata. 

Myllylammella on ohut lumen peittämä jääkerros, mutta jokisuu on sula. Syvälle kanjonin pohjalle löytänyt tuulenhenki värisyttää veden pintaa.

Jatkan matkaa harjua ylös kohti näköalakalliota.Tuuli tarttuu vaatteisiin kun nousen korkealle avonaiselle kallionyppylälle.  Aurinko paistaa Porontimajärvelle. Jo ennen puolta päivää nyppylä jolla seison jää varjoon, koska aurinko on niin matalalla että se menee viereisen vaaran taakse piiloon. Valon väri on jotenkin keväinen. Hetken voisi kuvitella olevansa maaliskuun hangilla.

Porontimajärven takaa näkyvät Konttainen ja Kumpuvaara.

Hivuttaudun jyrkänteen reunalle niin että voin kurkistaa kanjoniin. Pudotus alas on melkein kohtisuora, joten on parasta olla liukastelematta lumisella kalliolla.  

Kanjonin takarannan puussa liikahtaa. Yht'äkkiä valtavan suuri lintu nousee lentoon, levittää siipensä, nousee kanjonin ylle ja lentää kohti aurinkoa.  Ehdin ajatella, että eipä ole sopivaa objektiivia kamerassa, 17-50 millisellä ei kannata yrittääkään kuvaa. Tyydyn katsomaan lähestyvän linnun liitoa ja auringossa hohtavaa ruskeankirjavaa höyhenpukua. Se on kotka, en vain osaa tunnistaa onko se maa- vai merikotka, koska tämä on enimmäinen kerta kun näen kotkan luonnossa ja lennossa.

Kun se on jo kauempana, otan kuitenkin yhden kuvan todisteeksi. En nähnyt näkyjä.

El condor pasa

Palaan myllylle, jossa laavulla odottaa tee ja valmiiksi paistettu makkara. Viereinen myllytupa on lämmin. Joku siellä on yöpynyt, vaikka polulla ei ollutkaan tuoreita jälkiä ja vieraskirjamerkintä on muutaman päivän takainen. Viimeisin kulkija ei ole kirjannut vierailuaan, ei muuten kuin heittämällä kahvinporot oven pieleen, hmm...

Porontimajoki putoaa parin metrin korkuisena könkäänä myllyn yläpuolella. Kosken rannan ja kivien jääreunukset ovat koristeellisia ja kuvauksellisia. Niiden ympärillä ryömin kameran kanssa tovin ennen kuin palaamme polkua autolle.