Korkeakoski

Maaningan Korkeakoski on Suomen korkein yhtenäinen vesiputous. Löytynpuron vedet putoavat jylhän rotkon pohjalla kolmekymmentäkuusi metriä. Veden virtaama vaihtelee suuresti. Kevättulvan aikaan putous on komeimmillaan, mutta poikkeuksellisen lämmin sää on saanut vedet virtaamaan näin keskellä talveakin melko runsaasti. Kesällä virtaus on aika vaatimaton ja lehtipuut peittävät näkyvyyttä uomaan.

Jo matkalla Korkeakoskelle saamme tuntumaa vesien runsauteen. Viannankoskella on patoluukut avattu ja vesi velloo mahtavina kuohuina Maaninkajärveen.

Yöllä satanut ohut lumikerros on jäänyt maahan. Ilma on kuitenkin pari astetta plussan puolella.

Korkeakosken putous alkaa melkein heti kun parkkipaikalta astuu polulle. Putouksen yläosan ympärillä kiertävät polut ja kävelysillat molemmin puolin jokiuomaa.

Myllynkivi koskessa kertoo että tälläkin paikalla on joskus ollut mylly.

Putouksen yläosa

Putouksen keskiosaa suoraan alaspäin kuvattuna.

Portaat alas putouksen alle ovat paksun jääkerroksen peitossa. Kumisaapas ei ole paras mahdollinen jalkine jäätikkökiipeilyyn. Nyt olisi tarvittu liukuesteitä kengänpohjiin.  Kaiteesta tukea ottaen sujuu alkumatka, mutta sitten tulee niin liukasta että on kuljettava portaiden vieressä lumella, jota yllättäen on täällä varjoisalla jyrkäntellä paikoin jopa viisi senttiä.

Sen verran on ilma ollut pakkasen puolella, että koskea reunustavien puiden ja pensaiden oksiin on muodostunut koristeellisia jääpuikkoja. Niiden kuvaamisessa on hankaluutensa jyrkässä, louhikkoisessa ja paikoin jäätikköisessä rantapenkassa. Varsinkin, kun ne hienoimmat jääpuikot ovat vaikeimmin saavutettavissa olevassa paikassa.