Loppiaisena Suovulla

Edellinen reissu Suovu-Palosen alueelle tyssäsi tienvarren kodalle kun Suovunkosken kauniit jääkoristelut kutsuivat kuvaamaan. Nyt tarkoitukseni oli mennä polkua Lammasjärven laavulle ja jatkaa siitä Suovunjokivartta vanhan metsän suojelualueelle.

Jalkaudun Länsirannantieltä metsäpolulle. Alku näyttää lupaavalta; polku kiemurtelee kuusikon keskellä. Yön lumisateen jäljiltä on maan pinnalle jäänyt ohut lumikerros.

Ohitan pienen suopursurantaisen lammen, josta polku lähtee nousemaan kohti pientä kukkulaa. Kivet ja juurakot vaikeuttavat kulkua ja jalka lipsuu jäisillä pinnoilla. Nilkkaa tukevat maastokengät olivat hyvä valinta tälle taipaleelle.

Väliin on niin kivikkoista, että polkua ei enää erota kivien lomasta. Arviosta löydän lohkareikon toiselta reunalta polun pään uudelleen.

Vääräjärvi tulvii. Rantapuiden tyvet ovat veden ja jään alla. Järven päässä kadotan taas polun tiheässä kuusikossa. Lopulta löytyy vihreä reittimerkintä ja matka jatkuu.

Väärä tulvii

Vääräjärven ja Lammasjärven yhdistävä jokiuoma

Vääränsahissa vesi huilaa kovaa vahtia kohti Lammasjärveä. Suuret kiviröykkiöt rannalla kertovat että tämäkin koski on joskus ruopattu uittoa varten.

Ylitän Vääräsahin sillan. Heti vasemmalta löytyy Lammasjärven laavu.

Laavun edusta pysyy varmaan sulana kovillakin pakkasilla, koska laavu on juuri Vääränsahin lopussa. Näkymät laavulta avautuvat Lammasjärven suuntaan. Kaivan eväät esille, mutta tulia en ala viritellä koska makkaraa ei tullut mukaan.

Teen ja voileipien vahvistamana lähden jatkamaan matkaa kohti Sahinjokea. Mutta en pääse pitkälle kun jalka uppoaa nilkkoja myöten liejuun ja polku-ura muuttuu vesiojaksi. Tälle reittiosuudelle maastokengät eivät sovi, ja olisi siinä saapaskin tainnut aika syvälle ryystää. Koska mukana ei ole kunnon karttoja eikä muitakaan suunnistusapuja, päätän kääntyä takaisin enkä lähde etsimään vaihtoehtoista reittiä joelle.

vetinen polku

Paluumatkan kuljen metsäautotietä, joka löytyy muutaman sadan metrin päästä Vääränsahilta.

Tien varrelta bongaan muutaman komean naavapartakuusen.

Loput eväät käyn syömässä Suovunkosken laavulla. Virtaus on nyt todella runsas jokiuomassa. Taitaa olla lähes kevättulvan verran vettä.

Komeat jääreunukset ovat hävinneet kokonaan kosken rannoilta. Siellä täällä on jäljellä muutama jääpuikko.