sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Revontulia, kuutamoa ja vähän aurinkoakin

Inarinjärven rannalla oleva majoituspaikka on ihanteellinen revontulien kuvaajalle. Ennusteet eivät luvanneet mitään suurta revontulinäytelmää, mutta Inarin leveysasteilla pienikin revontuliaktiivisuus tuottaa aina jotain taivaalle. 

Kuutamo valaisee järvenselkää, mutta pohjoisen ja lännen puolella on ohutta pilviharsoa. Vain hentoja revontulikaaria nousee ylös pilvien lomasta. Aikani seisoskeltuani päätän lähteä sisälle lämmittelemään.



Juuri kun olen noussut rannalta törmän päälle, alkaa revontulimökkien takaa kohota kirkas revontuliloimu. Onneksi kamera on vielä jalustassa kiinni, joten saan nopeasti viriteltyä kameran kuvauskuntoon. 


Siitä alkaa muutaman minuutin kestänyt nopealiikkeinen loimotus. Kun revontulet ovat tarpeeksi voimakkaat, ne näkyvät kirkkaana kuutamollakin.  



Majoituimme tavallisessa hotellihuoneessa. Mielestäni revontulimökissä voi kyllä katsella revontulia, mutta niiden kuvaaminen olisi kuitenkin tehtävä ulkona. Revontulet ovat arvaamattomia, suunta muuttuu hetkessä ja taivaankannelle kiivenneitä revontulia pystyy kuvaamaan vain kameran linssin osoittaessa suoraan ylös.  



Kuvassa oikealla olevassa revontulimökissä on sauna. Hotellihuoneen hintaan sisältyi puolen tunnin saunominen tuossa näköalasaunassa. Saunan ikkunoista näkee ulos mutta ulkoa ei näe sisälle. 



Marraskuun loppupuolella päivä on lyhyt, joten valoisa aika on käytettävä hyväksi. Ensimmäinen käyntikohde on Juutuanjoen Ritakoski. Kävimme siellä syksyllä ruska-aikaan, nyt näemme sen ensi kertaa talviasussaan. 


Runsas virtaus pitää Ritakosken sulana. Vain rannoilla ja kosken keskellä olevien kivien ympärillä on jäätä. 




Nouseva aurinko värittää pilviä Ritakosken pohjoisen rannan yllä.





Vähän ennen puoltapäivää aurinkoa ei näy, mutta matalalta tuleva valo värittää Luosmatuntureita Juutuanvuonon takana. 




Päivän ainoa näköyhteys aurinkoon Myössäjärven takaa


Ukonjärvi taustallaan Sovintovaara





Iltarusko klo 13:40 Juutuanjoella. 








Juutuanjoen tuntumassa kulkeva kävelyreitti on valaistu parin kilometrin matkalta Inarin kylältä Jäniskoskelle asti. Päivän hämärtyessä lähdetään käymään Jäniskoskella. 







Kosken etelärannalla on valonheittäjä, jonka valo on suunnattu kosken kuohuihin. 





Taivaan sinipunavaloa ja valonheittäjän valoa Jäniskoskella




Vähän suurempitehoinen valonheittäjä on Inarinjärvellä. Järvellä on niin vähän lunta, että kuunsilta erottuu.




Illalla on taas vuorossa revontulien kyttäys. Jo alkuillasta taivaanrannalla loimottaa kirkkaasti. 


Mitään suurta näytöstä ei synny. Vain väliin kohoaa pieniä soihtuja ylöspäin. 













Seuraavana päivänä Inari hyvästeli kauniilla taivaanväreillä. Nämä punavärit Ukonjärven yllä on kuvattu kotimatkalla.


torstai 25. marraskuuta 2021

Pohjoista valoa Inarissa

Ensi ajatuksena vaikuttaa oudolta lähteä etsimään valoa Lapista marraskuun loppupuolella kun ollaan menossa kohti vuoden pimeintä aikaa. Utsjoella on alkanut jo kaamos, eli aurinko ei enää nouse horisontin yläpuolelle.  Inarin korkeudella aurinko on vielä kolmisen tuntia taivaalla, tai paremminkin taivaanrannalla, mutta auringonkierto lyhenee koko ajan ja Inarin kaamos alkaa joulukuun alussa. 

Auringon pysytellessä matalalla sen korvaa koko päivän taivaalla kulkeva kuu. Matkatessamme Kuusamosta Inariin oli kuu koko ajan näkyvillä.   








Tulemme Kaunispään huipulle juuri kun aurinko on laskemassa, eli klo 13:50. Auringon virallinen laskuaika on ollut jo aiemmin, mutta täällä tunturin laella se näkyy pitempään. 




Laskevan auringon valo heijastuu Huipun ravintolarakennuksen ikkunoista.


Kuu on melko tarkalleen pohjoisen suunnalla. Täydenkuun aika on ollut pari päivää sitten, mutta kuu on vielä lähes täysikokoinen, vain pienen siivun oikeasta reunastaan menettäneenä. 




 Aurinko laskee, Inarin lyhyt talvipäivä on ohi. 









Huurretta on alkanut muodostua rakennuksen seiniin ja jäätä ikkunoihin. Kauniita yksityiskohtia kuvailisi pitempäänkin, mutta hyytävä viima kangistaa sormia. 










Sisällä lämpimässä on mukava katsella hiljalleen himmeneviä värejä hämärän tullessa. 


Syömme myöhäistä lounasta takkatulen lämmittäessä vieressä. 



Matka jatkuu vielä kohti Inaria...



....ja kohti kuuta. 




Majapaikkamme on Inarinjärven rannalla, noin kolme kilometriä kylän keskustasta etelän suuntaan. Kuutamo valaisee järvenselkää ja kuun ympärillä on himmeä kehä. 






Ilta Inarissa sai jatkoa revontulinäytöksellä. Siitä kerron myöhemmin.