Keskikesän luonnonkukat

Juhannuksesta heinäkuun puoliväliin Kuopion seudun luonnonkukat ovat runsaimmillaan. Metsän varjoissa kukkii valkolehdokki, rannoilla kurjenjalka ja luhtavuohennokka, mutta pientareilla ja niityillä kukkivia lajeja on kymmenittäin. Viileä sää on jatkanut monen kasvin kukinta-aikaa. Valkolehdokkejakin näin jo juhannuksen aikaan, mutta vielä viime viikolla löysin niitä metsästä täydessä kukassa.

Synkässä kuusikossa valkolehdokin kukinto on harva, mutta se on oikeastaan kasville eduksi kun kauniit yksittäiset kukat erottuvat selvemmin.

Metsäkurjenpolvi on hyvin yleinen. Aurinkoisilla paikoilla sen kukinta on jo ohi. Tämä kukkaryhmä löytyi metsän varjoista.

Pieni, kaunis ja hehkuvanpunainen ketoneilikka on ilahduttavasti yleistymässä pientareilla ja niityillä.

Samoilla paikoilla ketoneilikan kanssa tapaa myös kissankelloja

Niittyjen vähentyessä mäkitervakko on löytänyt uutta kasvutilaa teiden varsilta. Esimerkiksi viitostien varressa, Kuopiosta etelän suuntaan, on moottoritien penkassa suuri mäkitervakkokasvusto, samoin Puutossalmentien varrella Hiltulanlahdessa.

Nurmikohokin kukassa on samaa kuin vanhanajan neitien rimpsureunaisissa pöksyissä.

Ihana kirkiruoho menestyy kun sen kasvupaikkaa niitetään säännöllisesti ja niittojätteet viedään pois.

Värikkään kirkiruohon rinnalla kasvaa toinen kämmekkä, soikkokaksikko. Vaatimattoman värinsä vuoksi sitä ei tahdo erottaa muun kasvillisuuden joukosta.

Joskus metsässä kulkijalla on onnea. Kävelin tikankonttipaikkaan ihan vahingossa. Tämä on jo neljäs tiedossani oleva tikankonttien kasvupaikka polkupyörämatkan päässä kotoa.

Kurjenjalkaa kannattaa katsoa läheltä. Kasvillisuuden keskellä sen kauneutta ei oikein näe, mutta lähitarkastelulla sen upeat yksityiskohdat erottuvat.

Isotalvikin kukka muistuttaa jonkun verran kieloa.

Kurjenjalan tavoin vuohennokkakin tahtoo piiloutua rannalla muun kasvillisuuden joukkoon.

Ihan vaan lupiinia, lähilinssillä kuvattuna.

Rotevakasvuinen peurankello erottuu varmasti piennarkasvien keskeltä.

Rantatietä pyöräillessä tympeä haju paljastaa lehtovirmajuuren. Kukka on kaunis varsinkin avautuessaan, nuput ovat vaaleanpunaisia.

Lohenpunainen metsänätkelmä koristaa niittyä.

Samalta niityltä löytyi vain yksi pulskaneilikkakasvusto. Pohjoisessa pulskaneilikka on hyvin yleinen tienvarsikasvi.

Keskikesällä Savolanniemen niitty Etelä-Kuopiossa on todellinen luonnonkasvien harrastajan paratiisi. Lähes metrin korkuiset kurjenkellot loistavat sinisinä.

Yleensä sinisten kukkien harvinaisempia valkoisia versioita: kurjenkello, peurankello ja lehtosinilatva

Kaunokkien aika on vasta alkamassa. Ensimmäiset violettikukkaiset nurmikaunokit ovat jo avautuneet.

Rantatädykkeitä olen nähnyt eniten Kuusamossa Oulangalla, mutta näyttävät viihtyvän Savossakin.

Hirvenkellon erottaa peurankellosta vaaleamman sininen väri ja karvainen, paksu varsi.

Luulin ensin niittynätkelmäksi, mutta kukan muodossa on eroa, eli on keltamaite

Ketoneilikkaa on niityllä runsaasti

Keltamatara on yleisin Etelä-Suomessa. Savolanniemen niityllä sitä on muutamassa paikassa.