Kiutaköngäs nyt

Vaikka lunta on paljon ja jääkerros paksu, niin Oulankajoki alkaa raotella jääpeittojaan Kiutakönkäällä. Kosken kohinaakin kuuluu jo. Normaalikeväänä tästä hetkestä noin kuusi viikkoa eteenpäin tulva olisi suurimmillaan. Miten käy nyt?

Talvimökkeilyä Naruskajokivarressa

Sallan matkalla yövyin pienessä hirsimökissä Naruskajokivarressa. Sieltä käsin oli helppo lähteä tämänkertaiseen pääretkikohteeseeni Sorsatunturiin (julkaistu aiemmin).Viime syksynä, samassa paikassa asustellessani, löysin karttaa tutkiessa lähistöltä mielenkiintoisen paikannimen: Ministerikota. Kota on UKK-retkeilyreitin varrella. Reitti kulkee Naruskajoen takana, joten kesäaikaan Ministerikodalla käynti olisi edellyttänyt pitkää patikointireissua. Nyt kun joki on jäässä, matka kodalle on huomattavasti lyhyempi. Hiihtelin sinne aurinkoisena pakkaspäivänä.

Ministerikota ei ole joen varrella, vaan mäntykankaalla noin 600 metriä Naruskajoesta länteen. Yritin etsiä tietoa mistä kota on saanut nimensä, mutta en löytänyt. Ministeritason asumukselta se ei vaikuta, vaan on ihan tavallinen korkeakattoinen, lautarakenteinen kota. Kodan lähellä on pieni lampi. Maaston muodoista päätellen maaperä on hiekkaista, joten voi olettaa, että lammen vesi on hyvää. Kodan vieressä on roska-astia. Ihmettelen vaan mikä taho käy tyhjentämässä roskat täällä erämaa-alueella. Puuhuoltoa kodalle ei ainakaan ole tehty vähään aikaan.

Talvellakin kodassa on ollut kävijöitä, tosin ei viimeisimmän lumituiskun jälkeen. Sain ovea sen verran raolleen, että onnistuin kurkottamaan lapion kodasta ja lapioitua lumet oven edestä. Paras lapion paikka olisi kodan ulkopuolella, mutta kuten kuvasta näkyy, se saattaisi hautautua lumeen.

Kodan savuaukossa ei ole huuvaa, joten lunta on kertynyt sisällekin.

Tulisijassa oli ennestään osittain palanut iso puu ja lisäksi keräilin kodan läheltä pudonneita oksia, joista sain tehtyä tulet.

Hiihdellessä huomio kiinnittyy komeisiin kelolatvuksiin.

Koivupökkelökin on kerännyt lunta talven aikana.

Tällä kertaa talvella kylmillään olevaan mökkiin majoittuminen oli helppoa kun retkiseurani oli lämmittänyt tupaa jo kolme vuorokautta. Tuvassa olikin mukavan lämmintä. Mökkiaskareisiin kuuluu myös jokailtainen saunan lämmitys. Saunaveden hakeminen vaatii vähän työtä. Vesi nostetaan joesta avantopumpulla kahdenkymmenen litran kanistereihin ja vedetään kelkalla saunalle. Autiotuvassa majoittumiseen verrattuna Naruskajoen mökillä on kuitenkin luxusoltavat. Sähköäkin on saatavilla aurinkopaneelin tai aggregaatin tuottamana.

Iltataivaan värit Suoltioivan yläpuolella.

Iltaa vietettiin nuotiopaikalla. Lunta on Pohjois-Sallassa reilusti, lähes metrin verran.

Illan pimetessä revontulet syttyivät taivaalle.

Loimulohi-illallinen valmistumassa, tietenkin Naruskalla kasvatetusta lohesta.

Vielä puolenyön aikaankin revontulet loimusivat yli taivaan.

Aamu oli kylmä. Yön aikana pakkanen oli käynyt lähellä kolmeakymmentä astetta. Lämpötilaero sisä- ja ulkotilojen välillä olikin noin 50 astetta illasta aamuun.

Mutta maaliskuun aurinko lämmittää jo. Luvassa on hieno ulkoilupäivä upeissa maisemissa.

Lisäys: Kysyin Metsähallitukselta Ministerikodan puuhuollosta ja sieltä vastattiin, että Ministerikotaa ei enää huolleta. Kodan tiedot on nyt poistettu myös Luontoon.fi-sivuston Tuntsan tulentekopaikkojen luettelosta. Kodassa voi edelleen poltella maastosta kerättyjä risuja. Lainaus Luontoon.fi-sivulta: Metsähallitus sallii tulenteon oksia, risuja ja juurakoita käyttäen ilman erillistä lupaa myös muualla alueella, jos lähettyvillä (0,5 km etäisyydellä) ei ole tulentekopaikkaa.

Pirttivaaran jääpahta ja -luola

Matkalla Pohjois-Sallaan, Naruskalle ja Tuntsalle, pysähdyin tauolle Sallan poropuistoon. Olin äskettäin nähnyt netissä kuvia poropuiston lähellä Pirttivaarassa sijaitsevasta jääpahdasta. Kun päivä oli vasta aluillaan, eikä minnekään kiire, päätin poiketa katsomassa jääpahtaa. Poropuiston kahviosta sain yksityiskohtaiset ohjeet ja suosituksen ottaa lumikengät mukaan.

Pirttivaara kohoaa Tammukkalammen takana. Takarannalta löytyy useampikin lumikenkäura, joista valitsen eniten kuljetun.

Polku nousee loivasti rinnettä kuusikon keskellä ja kohta edessä näkyykin jääpuikkojen peittämä kalliopahta.

Olipa hyvin ajoitettu, että ehdin paikalle aamupäivällä kun valo vielä osuu sivuttain jääputoukseen. Iltapäivällä jääpahta on varjon puolella.

Kallion ja jääputouksen väliin jää kulkuaukko luolaan.

Kirkas jää heijastaa kauniisti sinitaivaan värit.

Kirkasta jäätä, huurrekuorrutettua jäätä, huurrekukkia ja jääpuikkoja, kuin satulinnan sali. Jääluola on noin kolme metriä korkea ja pari metriä leveä. Syvyyttä on vaikea määrittää, luolan perä kapenee ja kaartuu jääseinän taakse piiloon.

Jääluolan perällä tuntee kosteanummehtuneen luolan tuoksun.

Jääseinämä kuin verho.

Luolan sisällä kalliopintoja peittää jääkuorrutus, joka myös heijastaa sinisävyjä.

Katkenneen jääpuikon pää.

Abstraktia jäätaidetta.