Viimeiset jäät ja ensimmäiset neidonkengät

Ehdittiin Kuusamoon juuri sopivasti näkemään kun Kitkajärvi vapautui jääpeitteistään. 24.5. Vasikkaselän keskellä oli vielä yhtenäistä jäätä, mutta lahdet jo sulia. Pari päivää myöhemmin Vasikkaselänkin jäät olivat jo hajonneet. 

Jäkälälahden viimeinen jäälautta lipuu lähellä rantaa kilisten ja helisten. 

Jäkälälahti taustallaan Naatikkavaara

Jäiden lähtö on merkkinä ja muistutuksena Kuusamon harvinaisten kukkakaunottarien, neidonkenkien kukinnan alkamisesta. Joka vuosi, samaan aikaan kun vedet vapautuvat, nousevat aurinkoisilla paikoin ensimmäiset neidonkengät kukkimaan. On aina yhtä jännittävää mennä tuttuun paikkaan, jossa neidonkenkien pitäisi olla. Viime vuonna tuo ensikukinnan paikka tuotti pettymyksen, mutta nyt jo kaukaa saattoi nähdä pienet, violetit kukat auringossa. 

 

On se ihmeellisen kaunis. Vielä pari viikkoa sitten paikalla on ollut lunta ja jäätä, mutta nyt jo kukkii.

En odottanut vielä löytäväni kukkivia lapinvuokkoja, mutta rantakalliolta, kiven kolosta löytyi yksi avonainen kukka. Nuppuisia oli paljon lähellä, joten pian kalliota pilkuttavat kauniit vuokot. 

Idänkeulankärki oli myös avaamassa kukkanuppujaan. 

Samalla kalliolla kukkivat hietaorvokitkin. 

 

Kiutakönkään kevättulva on jo ohi. Runsaimmillaan veden virtaus on ollut pari viikkoa sitten. Tosin, tänä keväänä ei mitään huipputulvaa ole ollut, koska Koillismaalla oli tavallista vähälumisempi talvi. 

 

 

 

Melontakausi avattu

Siitä se taas alkoi, puolisen vuotta kestävä melontakausi. Kallavesi vapautui jäistä 11.5. joka on vähän tavanomaista myöhemmin. Vesille olisi ehkä päässyt jo vähän aiemminkin, mutta maltoin odottaa aurinkoista ja vähätuulista säätä ensimelonnalle. 

Ensimmäisellä melontaretkellä ei matkan pituus ole pääasia, vaan nautiskelu. Pitkästä aikaa saa taas tuntea aaltojen keinunnan kajakin alla. 

Tapasin tuttuja. Kalasääskipari oli jo ehtinyt pesintäpuuhiin pienelle luodolle. Kuvat on otettu kaukaa viereisen saaren rantapuskista zoomaillen. 

Väyläviitta on talven aikana ilmestynyt saaren rannan kivikkoon. Luulen jäiden kuljettaneen sen tuohon. Tuosta väliköstä pääsee kyllä kajakilla, mutta veneille kivien välinen reitti on liian kapea. Toivottavasi kukaan ei erehdy menemään veneellä tuosta. 

Härkälinnun tunnistaa "kauniista" äänestä. Meloin kohti kajakkivajan laituria kun härkälintu tuli ihan kajakin lähelle komentelemaan. Puoliso säesti kauempaa. 

Vielä laituriin rantauduttuakin härkälintu tuli ihan lähelle motkottamaan. 

Lokit suhtautuivat melojaan paljon rauhallisemmin. 

Kallaveden vedenpinta on nyt hyvin korkealla, ja ennusteen mukaan se vielä nousee. Tulva olikin odotettavissa runsaslumisen talven jälkeen. Liian lähelle rantaa jätettyjä veneitä on nähty ajelehtimassa.  

 

Korkeakosken kevätkuohut

Maaningan Korkeakoski on näyttävimmillään kevättulvan aikaan toukokuun alkupuolella. Putouksen huippuvirtaama on vain pari kuutiometriä sekunnissa, kun esimerkiksi Puolangan Hepokönkään huippuvirtaama on viisinkertainen. Siksi juuri tähän aikaan keväästä, kun vettä on runsaasti, mutta puiden lehvistö ei vielä peitä näkymää koskiuomaan, on paras aika vierailla Korkeakoskella. 

Ihan ensiksi laskeudun portaat alas putouksen juurelle, josta näkee putouksen alaosan. Kapeasta kourusta joen mutkan jälkeen putouksen vesi leviää vihkamaisesti useaan uomaan. 

Vesi ryöppyää suurina ja pieninä puroina kivilouhikkoa alas. 

Lunta on vielä paksu kerros putouksen vierellä, joten en yritäkään nousta lähemmäs, vaan zoomailen pitemmällä objektiivilla kauempana oleviin kuohuihin. 

Vaikka on arkipäivä, niin parkkipaikka on täynnä autoja ja putousta ympäröivillä kävelysilloilla paljon katselijoita. 

Kuvauspaikat etenkin alhaalla ovat hieman haastavat kaatuneiden puunrunkojen ja risukon keskellä. 

Ylhäältä kosken niskalta päin kuvattuna näyttää kuin vesi häviäisi tyhjyyteen. Koskimutkassa onkin portaittaisen putouksen jyrkin kohta. 

Myllynkivi koskessa on hyvä vedenkorkeuden mittari. Matalan veden aikaan kivi on kuivillaan keskellä uomaa. 

Yritän kurkotella näkymiä ylhäältä päin kameraa kävelysillan kaiteeseen tukien. Kameran kääntyvästä näytöstä on hyötyä tässä tilanteessa. 

Lopuksi virittelemme tulet nuotiopaikalle. Korkeakoskelle pitää ottaa omat puut mukaan. Tulipaikalla ei ole puuhuoltoa. 

Kevättä kuitenkin

Tarvittiin vain muutama lämpöaste lisää ja tuulen suunnan muutos etelään, niin jopa alkoi tapahtua. Eli kevät edistyy hitaasti mutta varmasti. 

Muutama päivä sitten rannassa oli vain muutaman metrin levyinen sula paikka. Ja sehän houkutteli siihen koskelot uiskentelemaan, ja kerrankin niin lähelle, että sain ne poimittua kuviin. 

Mustarastaan laulua kuuntelin metsäkävelyllä, mutta tämä pihan kukkapenkissä kuopsutellut mustarastas keskittyi ruuan etsimiseen. Kuvassa myös pihan viimeinen lumikasa. 

Muitakin pihavieraita on käynyt. Metsäjäniksellä on turkinvaihtoviikot menossa. 

Sadekuuron jälkeen 

Sinivuokkoja on levinnyt pihaistutuksista kaupungin lähimetsiin. Aurinkoisella rinteellä, kuivan ja ruskean kuntan keskeltä, vilkkuvat nämä siniset kaunottaret.

Näsiä on myös kevään ensimmäisiä kukkijoita. 

Toukokuun alun päivät olivat niin kylmiä, että ranta väliin suli ja yöllä taas jäätyi uudelleen. 

Mökin kevättöiden ohella saattoi seurata jään liikkeitä. Kaakkurit olivat jo tulleet läheiselle metsälammelle. En nähnyt niitä, mutta kuulin. Kaakkurin äänestä ei voi erehtyä. Kuikkaa en vielä kuullut, enkä nähnyt, mutta eiköhän sekin pian ilmesty pesimäpaikalleen. Ja sain luontohavaintoihini lisätä myös ensimmäiset itikat. 

Iltapäivällä etelätuuli repäisi railon keskelle lahtea ja sai jäät liikkeelle. 

Kotilahti vapautui 6.-7. päivän välisenä yönä.