Korkeakosken kevätkuohut

Maaningan Korkeakoski on näyttävimmillään kevättulvan aikaan toukokuun alkupuolella. Putouksen huippuvirtaama on vain pari kuutiometriä sekunnissa, kun esimerkiksi Puolangan Hepokönkään huippuvirtaama on viisinkertainen. Siksi juuri tähän aikaan keväästä, kun vettä on runsaasti, mutta puiden lehvistö ei vielä peitä näkymää koskiuomaan, on paras aika vierailla Korkeakoskella. 

Ihan ensiksi laskeudun portaat alas putouksen juurelle, josta näkee putouksen alaosan. Kapeasta kourusta joen mutkan jälkeen putouksen vesi leviää vihkamaisesti useaan uomaan. 

Vesi ryöppyää suurina ja pieninä puroina kivilouhikkoa alas. 

Lunta on vielä paksu kerros putouksen vierellä, joten en yritäkään nousta lähemmäs, vaan zoomailen pitemmällä objektiivilla kauempana oleviin kuohuihin. 

Vaikka on arkipäivä, niin parkkipaikka on täynnä autoja ja putousta ympäröivillä kävelysilloilla paljon katselijoita. 

Kuvauspaikat etenkin alhaalla ovat hieman haastavat kaatuneiden puunrunkojen ja risukon keskellä. 

Ylhäältä kosken niskalta päin kuvattuna näyttää kuin vesi häviäisi tyhjyyteen. Koskimutkassa onkin portaittaisen putouksen jyrkin kohta. 

Myllynkivi koskessa on hyvä vedenkorkeuden mittari. Matalan veden aikaan kivi on kuivillaan keskellä uomaa. 

Yritän kurkotella näkymiä ylhäältä päin kameraa kävelysillan kaiteeseen tukien. Kameran kääntyvästä näytöstä on hyötyä tässä tilanteessa. 

Lopuksi virittelemme tulet nuotiopaikalle. Korkeakoskelle pitää ottaa omat puut mukaan. Tulipaikalla ei ole puuhuoltoa.