Lähiretkiä maalla ja vesillä

Kolmen sukupolven naiset retkeilivät kauniina kevätpäivänä Neulaniemen maastossa. Iltapäivällä ehdittiin vielä kääntämään vene ja tekemään soutukierros järvellä.

Metsän varjoisissa paikoissa on vielä paikoin paksulti jäätä.

Polun varrelta löytyy kiinnostavia kallioita....

...pitkospuita....

....kiipeilypaikkoja.

Vuorilampi on tuulilta suojassa. Puut peilaavat väreilevässä vedessä.

Sammakko maastoutuu matalan rannan liejukkoon.

Vuorilammin tulipaikalle paistaa aurinko. Retkipäivänä ei vielä ollut metsäpalovaroitus voimassa, joten nuotiota viritellään.

Muurahaiset ovat juuttuneet pihkapisaroihin.

Koivikon varjoisella laidalla on vielä jäätä.....

...mutta aurinkoisella rinteellä näsiät kukkivat.

Paluumatkalle hyvillä mielin, kevätiloa tuomisina.

Käännämme veneen....

...ja viiletämme päin kimmeltävää järvenselkää.

Rantaudumme Kielonsaareen, jossa odottaa ikävä yllätys. Laavu on palanut (poltettu) maan tasalle. Harmi että hieno retkipäivä päättyi surullisiin tunnelmiin.

Villit vedet Korkeakoskella

Normaalikeväänä Korkeakosken kevättulva on parhaimmillaan äitienpäivän aikaan. Vähälumisen talven jälkeen ei tänä keväänä koskessa kovin suuria vesimassoja liiku.

Korkeakoski putoaa syvään kuruun suurten puiden keskellä, joten uoma melkein aina on varjossa. Aikaisin aamulla puiden välistä kuitenkin kurottaa vähän valoa kosken kuohuihin. Yöllä oli ollut viitisen pakkasastetta, alhaalla jokiuomassa mahdollisesti enemmänkin, koska rannoille oli muodostunut pitkiä jääpuikkoja.

Korkeakosken villit vedet:

Pääsiäismelontaa

Kajakkini on on ollut talvisäilytyksessä melontaseuran vajalla. Kiirastorstain tarkastuskäynnillä totesin vajan edustan laiturin olevan vielä tukevasti kiinni jäissä ja jääkerros peitti myös varjoisan lahdenpohjan. Koska lähiranta on sula ja varsinkin kun olin nähnyt ensimmäiset melojat lahdella, täytyi pakata kajakki auto katolle ja tuoda se kotipihaan.

Pitkäperjantaina sataa tihuutti ja länneltä tuuli kylmästi. Suunittelemani kajakin vahaus ei siis onnistunut. Lauantaiaamuna en enää jaksanut odottaa, vaan koppasin kajakin olalle ja kannoin rantaan. Aamu ei ollut kovin lämmin; vaikka ei enää satanut niin tuuli oli aika voimakas. Sujahdin kiireesti kajakkiin. Huppu-villapipo-melonta-anorakki-melarukkaset-yhdistelmällä tulee lämmin heti ensivetojen jälkeen. Ja villasukkia ei pidä unohtaa. Kylmä, vasta jäistä vapautunut vesi hohkaa kajakin pohjan läpi. Telttapatja kajakin pohjalla ja villasukat melontatossuissa kuuluu kylmän melontakauden varustukseen.

Savon Sanomista luin myöhemmin, että Kallavesi oli virallisesti vapautunut jäistä muutamaa tuntia aiemmin, eli 19.4. klo 2 aamuyöllä, ennätyksellisen aikaisin. Tavallisesti jäät lähtevät toukokuun toisella tai kolmannella viikolla.

Lauantaina sää lämpeni ja aurinko alkoi paistaa. Pääsiäispäivän melontaretki olikin fiilistelyä tyynessä, heijastuksia tuijotellen ja maisemista nauttien.

Etelä-Kallavesi

Kääriönluoto

Tie saunamökille oli kuivunut niin että päästiin rannalle saunan lämmitykseen. Saunan lämmetessä istuttiin tulilla. Testattavana oli uusi risukeitin mallia Ikea. Poikani teki metallityöt; pohjan leikkauksen ja niittaukset. Tässä mallissa on pieni syöttöaukko alhaalla (ei näy kuvassa). Yläosaan on myös jätetty tilaa että risuja voi syöttää nostamatta pannua. Tämä malli soveltuu vene- ja kajakkikäyttöön, mutta reppuun se on liian iso. Litra vettä kiehui noin viidessä minuutissa.

pääsiäiskakkua nuotiolla

Pari viikkoa sitten kävin ensimmäistä kertaa sinivuokkopaikalla. Silloin muutama uskalias oli nostanut kukintonsa lehtimatosta. Nyt koko rinne oli sinisillä kukilla laikutettu.

Herukkaperhonen lenteli metsätiellä. Ensin kuvasin sitä heinikon keskellä, mutta sitten se ymmärsi asettua kuusen rungolle paremmin nähtäväksi.