Tältä näytti eilisaamun auringonnousu. Aamu oli minulle erityinen ja siksi tuntui mukavalta kun valotehosteetkin olivat kohdallaan hetken juhlistamiseen. Lähdin viimeisen kerran töihin.
Työpaikalla tyhjensin pöydän, pakkasin henkilökohtaiset tavarani, palautin avaimet ja painoin työhuoneen oven kiinni viimeisen kerran. Olenhan jo harjoitellut irtautumista osa-aikaeläkeläisenä, mutta nyt käännän ihan uuden sivun.
Muutosta tapahtuu säänkin suhteen. Yön aikaan satoi ja taisi olla ensimmäinen yö koko keväänä kun ei mennyt pakkaselle. Aamulla oli pilvistä ja vieläkin sataa tihuutti. Niinpä vietin aamupäivän komeroissa lajitellen kierrätykseen menevää tavaraa. Puolen päivän jälkeen lähdin ulos. Ensimmäinen havainto oli lintujen äänet. Niitä ei ole kuulunut, mutta nyt talitintin laulun lisäksi äänessä oli joku hentoäänisempi laulaja. Kovempaakin ääntä kuului. Raikuva "kryii, kryii, kryii" kuului metsiköstä ja postilaatikolta palatessa näin palokärjen lähtevän lentoon metsänreunan pälveltä. Se jäi lähipuiden runkoja tutkimaan, mutta ei enää tullut kuvausetäisyydelle.
Pihan ensimmäisiä kevään merkkejä ovat lamoherukan silmut. Kun lumi on hieman sulanut tien varren kiveykseltä, alkavat sen punaiset silmut kehittyä. Joten kevään merkki on myös ensimmäiset makrokuvat.
