Joulukuuta Kallaveden rannoilla

Marraskuussa tein raporttia Kallaveden rannoilta, nyt jatkan kuvakertomusta samoilta paikoilta. Kuukaudessa Savon seudullekin on tullut oikea talvi. Ja mikä parasta, aurinkoisia päiviä on ollut monta. Muutama vuosi sitten oli joulukuu jolloin aurinkoa nähtiin koko kuukauden aikana vain tunnin verran.

Savolanniemen rantoja kiertelevä polku on pysynyt kuljettavissa, vaikka lunta on noin 25 senttiä. Itse asiassa lumen määrä on tällä hetkellä Kuopiossa ihan sama kuin Kuusamossakin. 

Kallaveden virallinen jäätymisaika oli 4.12. klo 7:30. Kallavesi katsotaan jäätyneeksi silloin kun Säyneensalon edustalla oleva virtapaikka umpeutuu. Nämä kuvat on otettu 5.12. jolloin matalat lahdet ovat jo olleet jäässä pitempään ja luntakin on ehtinyt sataa jään päälle. Lumesta tuli jään pinnalle eristävä kerros, joka hidastuttaa jäiden vahvistumista. 

Vain kettu on uskaltanut jäälle, muita jälkiä ei jäällä näy. 

Valoa kuusikossa

Savolanniemen etelärantaisella uimarannalla voi sydäntalven aikaan katsella auringonnousua. 

Muutama päivä myöhemmin katselin aamulla kodin ikkunasta värikästä aamutaivasta. Tuli tunne, että nyt on lähdettävä rannalle auringonnousun aikaan. Nopeasti sain vaatteet päälle ja kiirehdin parin kilometrin päähän Pirttiniemen kärkeen. Ennen auringon esiintuloa taivas hehkui punakeltaisena. 

Pilvet ne tekee maiseman. Ilman pilviä ei auringonnousu olisi ollut läheskään niin värikylläinen kuin nyt. 

Vaihdoin paikkaa Pirttilahden toiselle puolen, Savolanniemelle. Mutta pilvikerros oli siirtynyt auringon eteen, vain vähän valoa heijasteli taivaanrannalla ja toisaalla ylhäällä pilvien yläpuolella. 

Olin jo lähdössä kotiin, kun satuin vilkaisemaan taakseni. Aurinko oli tullut esiin pilven raosta ja valaisi järvenselkää. 

Kullanpunainen valo tavoitti rannan huurteiset puut ja pensaat.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini Kallaveden rannalta. Seitablogi jää joululomalle.

                                                          Hyvää joulunaikaa!

 

 

Pilvien yläpuolella

Aamuvarhaisella Rukan juurella on pakkasta 22 astetta ja taivas näyttää olevan pilvessä. Mutta Rukan säämittausaseman ajankohtainen lukema kertoo pakkasta olevan 12 astetta. Nyt on lähdettävä katsomaan ylös laelle. Noustessamme Juhannuskalliontietä olemme vielä pilven sisällä ja mastoakaan ei näy, mutta hetken päästä jo olemmekin pilvien yläpuolella. Taivas on sininen ja idän puolella punertaa. Ja auton mittari näyttää pakkasta vain tuon 12 astetta. Pilvet levittyvät joka puolella, vain Rukan huippujen laet erottuvat. On kyseessä inversio, jossa kylmä ilma on jäänyt alas pilvien alle. 

Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy selitys talviselle inversiolle:

Maanpintainversiossa maanpinta ja sen lähellä oleva ilma jäähtyy niin, että kylmempi ilma jää ylempänä olevan lämpimämmän ilman alle. Kylmä pintailma ei raskaampana pääse kohoamaan yläpuolellaan olevan lämpimän kerroksen läpi ja ilmakehän pystysuuntainen liike lakkaa. Siten inversion vallitessa lämpötila nousee korkeuden mukana. Tyynellä säällä kylmin piste on aivan maan pinnassa.

Maston rinteeltä vie hyvin tallattu polku Juhannuskalliolle. Juhannuskalliosta on tullut suosittu tykkypuiden kuvauspaikka sen jälkeen kun sinne merkittiin virallinen retkipolku. Toki se on ollut kuvaajien tiedossa jo kauan, mutta aiempina talvina sinne on joutunut kahlaamaan tai kulkemaan lumikengillä. 

Hiljainen tykkykansa seisoo Juhannuskallion rinteillä. Tuuli ja tuiskulumi on on peitellyt hangen pinnalta jalanjäljet. Tuulta on nytkin aika lailla. Vedän huppua päähän ja hakeudun tuulensuojaan tykkypuiden juurelle. 

Pyhävaara piiloutuu lähes kokonaan pilveen. 

Alkutalvesta puiden oksien muodot ja huurteiset rungot vielä erottuvat. Myöhemmin talvella ne ovat paksun lumen ja jääkuoren peitossa. 

 

Ja sitten Pyhävaara häviää kokonaan 

Välillä pilvet kohoavat tänne Juhannuskalliollekin. Tuolla pilven takana noin 300 metrin päässä on masto ja Juhannuskallion talot. 

Auringonnousun aika

Hieman pilvikerroksen yläpuolelle noussut aurinko värittää pilvet. Tähän aikaan talvesta, kun aurinko ei nouse korkealle, tuo maiseman punahehkuinen väritys kestää kauan. 

Pieni koivu rinteessä on muuttunut satupuuksi.

Auringon noustua vähän ylemmäs alkavat pilvet liikkua. Nyt näkyy jo Pyhävaaran matalampikin laki. 

On kulunut puolitoista tuntia siitä kun lähdin autolta. Kello on nyt 10:30, mutta vieläkään auringon valo ei yllä kuin puiden latvoihin. 

Kotimatkalla kuvaan Juhannuskallion alhaalta parkkipaikalta. Tuolla, tuon oikeanpuoleisen kukkalan päällä olin. 

Pakkaspäivä joella

Selkeänä sydäntalven pakkaspäivänä kannattaa hakeutua sulana pysyttelevien vesistöjen rannoille. Silloin kun lämpötilaero veden ja ilman välillä on riittävän suuri, syntyy pakkashuuruja. Kuusamossa on useita virtavesiä, jotka pysyvät sulana läpi talven. Matalalla kierrollaan taivaanrannalla pysyttelevä aurinko luo punasävyjä virran päällä liikkuvaan usvapilveen. Maiseman väritys muuttuu jatkuvasti riippuen auringon suunnasta ja sumun liikkeistä. 

Koska päivän pituus on kolme tuntia ja allekin sen, ei aurinko näy joka paikkaan. Kiveskoskellakin aurinko piiloutuu jo kohta puolenpäivän jälkeen saaren taakse. 

Kosken ylittävä maantiesilta on helpoin kuvauspaikka. 

Auringonlaskun jälkeenkin on vielä nähtävää. Metsän taakse painunut aurinko luo vielä hennon pilarin taivaalle.