Kierros Saanan ympäri

Elokuun alun Kilpisjärven käynnillä jäi Saanan ympärysreitti kiertämättä kun etusijalla oli toteuttaa pitkäaikainen haaveeni Saanalle noususta. Nyt tarjoutui tilaisuus lähteä kiertämään Saanatunturi hienossa loppukesän säässä. Aamupäivällä oli vielä pilvistä, mutta päivän mittaan pilvet häipyivät ja iltapäivällä oli suorastaan helteistä.

Lähden nousemaan kohti Saanan juurta kaupan luota lähtevää polkua. Alkumatka on kivistä uraa ja loivaa nousua tunturikoivikossa. Koukkaan polulta pienen, louhukossa kohisevan putouksen alapuolelle.

Vähän ylempänä, kun olen noussut puurajalle, alkavat Norjan puolen tunturit näkyä rinteen takaa.

Saana näkyy koko kierroksen ajan vasemmalla puolellani. Tässä olen Saanajärvenlompolon vieressä olevassa kosteikoissa Saanan etelälaidalla. Luhtavilla kukkii.

Saanajärvenlompolosta lähtee puro kohti Kilpisjärveä.

En osannut odottaa löytäväni enää kukkia, mutta niin vain polun varrelta vilkkuvat kauniit tähtirikon kukat.

Vielä enemmän hämmästyttävät valtavat kultarikkoesiintymät. En ole koskaan nähnyt näin paljon kultarikkoja. Purouoman varrella ne hehkuvat keltaisenaan.

Kultarikkoa on kahta erilaista. Kokokeltaisen lisäksi on tämä jossa oranssinpunainen keskusta.

Kosteikoissa kukkii lääte, pohjoisen kasvi kuten rikotkin.

Paljakalla on paikoin ihan tasaistakin polkua.

Saanajärven eteläpäässä, reilun puolen kilometrin päässä näkyy kodan katto. Sinne en nyt mene, vaan jatkan Saanajärven rantaa kohti pohjoisrannan päivätupaa.

Kirkasta on Saanajärven vesi. Taustalla kohoaa Iso-Jehkas.

Kilpisjärven poluissa on hyvänä puolena se, että täällä pääsee jo lyhyen kävelymatkan jälkeen avotunturiin ja erämaisiin maisemiin.

Saanan takarinne on yläosastaan ihan yhtä jyrkkä kuin Kilpisjärven puoleinenkin rinne.

Saanajärven päivätupa on näkynyt jo järven toiselle rannalle, parin kilometrin päähän. Tässä matkaa tuvalle on enää muutama sata metriä.

Tupa odottaa kulkijaa. On evästely- ja tulistelutauon paikka. Ja mikäpä on ollessa, aurinko lämmittää, itikat eikä mäkärät haittaa ja näkymät järvelle sekä sen takana kohoavalle Saanalle ovat mahtavat.

Rehevien lehtojen kasvi, väinönputki, näyttää viihtyvän myös louhukossa, toki puro siellä kivien välissä virtaa.

Pieni on ihminen tässä maisemassa, löydätkö kulkijat?

Ei tästä malttaisi millään lähteä jatkamaan matkaa. Voisiko loppukesän lämmintä ja kaunista päivää enää paremmassa paikassa viettää.

Nimetön lampi 705 metriä meren pinnan yläpuolella ja 232 metriä Kilpisjärven pintaa ylempänä.

Kierros Saanan ympäri jatkuu. Nyt näkyy jo pohjoisessa Korkea-Jehkas ja vasemmalla Siilasjärvi.

Saanan kierros yllätti maisemien avaruudella. Vaikka tällä kierroksella ei noustu Saanalle, avautui matkan varrella kuitenkin näkymiä joka suuntaan.

Aamukävely Tsahkaljärven polulla

Kilpisjärvi vastaanotti meidät varsin näyttävästi. Ylhäällä Norjan tuntureilla olimme tavoittaneet sumupilven. Se liikkui mukanamme kohti Kilpisjärveä. Kun tulimme Suomen puolelle, oli Kilpisjärven pohjoispää jo harmaan sumun peitossa. Pääsimme kuitenkin sumuseinämän edelle. Nämä kuvat ovat tienvarren parkkipaikan rannasta.

Lopuksi paksu sumukerros peitti koko järven ja kylänkin. Auringonlaskua ei enää näkynyt. Sumukerros jäi järven ylle koko yön ajaksi.

Aamulla Ailakkavaaran takaa erottuu aavistus auringonvaloa. Otan kameran ja lähden Luontokeskuksen pihasta Tsahkaljärven polkua loivasti nousevaa rinnettä ylöspäin. Sumukerros hälvenee mitä ylemmäs nousen ja kohta olen kokonaan sumun yläpuolella.

Aamuaurinko punaa Saanan rinnettä.

Salmivaaran ja taaempien vaarojen laet erottuvat sumun keskeltä.

Sumu peittää yhä Kilpisjärven. Nouseva aurinko osuu Mallan ja Ruotsin lumihuippuisten tunturien rinteille.

Tsahkaljärvellä ei näy jälkeäkään sumusta.

Saana peilailee pienen lammikon pintaan.

Tsahkaljoki lähtee Tsahkaljärvestä virtailemaan kohti Kilpisjärveä. Puolentoista kilometrin matkalla joessa on pudotusta lähes yhdeksänkymmentä metriä.

Kilpisjärvi näkyy alapuolella edelleen sumun peittämänä.

Putousten sarjan aloittaa tasaiselta kalliopinnalta kaatuva kymmenen metriä korkea Tsahkalputous, jonka jälkeen joessa on useita pienempiä putouksia.

Tsahkalputouksen yläosa

Putouksen alapuolelta polku jatkaa joen lähettyvillä aina Kilpisjärven tien varteen, kaupan pihalle.

Matkalla Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa

Aavasaksalta matka jatkuu Ruotsin puolelle kohti Kiirunaa. Pohjois-Ruotsin laajamittaisista tietöistä olimme saaneet ennakkotietoa, mutta eipä niitä ollut mahdollista vältellä. Ei Pohjois-Ruotsinkaan tieverkko kovin tiheä ole. Heti alkuun onkin 14 kilometriä tietyömaata, joten pauketta ja kolinaa riittää.

Metsäistä ja vähän tylsää maisemaa on kymmeniä kilometrejä. Ensimmäinen pysähdys on Kalix-joen Lappeasuvannossa. Ilman lämpötila lähestyy hellelukemia.

Vanha silta Kalix-joen yli Lappeasuvannossa

Kiirunassa ei ole tarvetta pysähtyä tankkausta pitemmäksi aikaa. Kuvaan vain Kiirunan keskustan taloja. Muutaman vuoden kuluttua niitä ei enää ole, koska Kiirunan keskusta siirretään kaivoksen tieltä kolme kilometriä itään.

Kiiruna

Kiirunan jälkeen tienvarren maisemat alkavat muuttua. Taustalla kohoavat tunturit ja vähän väliä ylitämme leveitä jokia. Rautasjoen rannalla olisi hieno leiritymispaikka, mutta matka jatkuu vielä kohti Abiskoa.

Itäinen Rautasjoki

Ruotsissa on kiitettävän paljon mahdollisuuksia tienvarsipysäköintiin. Pysäköintipaikkoja on noin kilometrin välein.

Lopultakin edessä on kaunis Torniojärvi. E10-tie seurailee noin 70 kilometrin matkan järven rantaa poiketen vain muutamassa kohden kauemmas rannasta.

Abiskossa jalkaudumme Abiskojoen kanjonia kiertävälle polulle. Joen vesi syöksyy vanhan voimalaitoksen kanavasta kanjoniin.

Uutta kävelytietä rakennetaan jokivarteen. Rakennusmateriaali näyttää olevan ihan tavallista höylälautaa. Ei liene kovin pitkäikäinen ratkaisu.

Abiskon kansallispuiston tunnus löytyy polun varrelta. Onko tuossa sen pysyvä sijaintipaikka vai onko se kenties matkalla jonnekin?

Abiskojoen kanjoni

Iltataivas värjää kanjonin vettä. Valkoiset laatat joen pohjassa ovat kalkkikiveä.

Leiripaikalla on vähän kauempaa tulleita turisteja. ZA-kansallisuustunnus kertoo, että Etelä-Afrikka on tämän auton kotimaa. Muuten, teltta kohosi auton katolle muutamassa minuutissa. Ilmeisesti patjat ja makuupussitkin olivat teltan sisällä valmiina, koska matkalaiset kiipesivät heti teltan pystytyksen jälkeen telttaan nukkumaan.

Torniojärven aamu on utuinen ja seesteisen kaunis.

Torniojärven aamu

Silverfallet lähellä Björklideniä putoaa kapeassa kuilussa kohtisuoraan alas.

Silverfallet

Polku johdattaa Silverfallet-putouksen laitaa alas Torniojärven rantaan. Rannalla voi ihailla sekä järveen rynnistäviä kosken kuohuja, että taivaan valoilmiötä.

Torniojärvi 

Ruotsin ja Norjan rajaseutu on kaunista. Pieniä lampia, kallioita, jokia ja taustalla lumihuippuiset vuoret.

Tie kiemurtaa vuorien välisessä kurussa alas kohti Herjanginvuonoa.

Herjanginvuonolla on tyyntä.

Aivan kuin Suomessakin, niin myös suurin osa Norjan matkailukohteista on mennyt kiinni elokuun puolivälissä. Bardun kotiseutumuseo on suljettu, mutta voihan rakennuksia sentään katsella ulkoapäin.

Målselvfossenia sanotaan matkaesittessä Norjan kansalliskoskeksi. Se on tunnettu lohikalastuspaikka. Leveän ja runsasvetisen kosken pudotuskorkeus on 22 metriä.

Balsvuonon rannalla on päätettävä lähteäkö vuonon takarannalle kohti Tromssaa vai vuorten yli kohti Skibotnia. Tällä kertaa tiemme vie Skibotnin kautta takaisin Suomeen ja Kilpisjärvelle.

Ihmetystä jäi herättämään maalatut polkupyörät. Erivärisiä maalattuja polkupyöriä oli Norjassa jokaisessa asutuskeskuksessa kiinnitettyinä liikenteenjakajiin, aitoihin ja lyhtypylväisiin. Joku muoti-ilmiö?