torstai 23. elokuuta 2018

Senja, Silsandista Skalandiin

Senja, saari Pohjois-Norjassa Tromssan läänissä on ollut toivekohteena jo kauan. Nyt lopulta päästiin sinne. Matka ei loppujen lopuksi ollutkaan kovin pitkä, Kuusamosta vain vähän yli 700 kilometriä, ja sehän ei pohjoisen roadtripeillä ole matka eikä mikään. Säätilan epävakaisuus hellejakson jälkeen vähän arvelutti, toki olisi mukavampaa katsella maisemia kauniilla ilmalla. Ennusteiden mukaan luvassa oli parin vuorokauden selkeä sääjakso, siihen tähdättiin. Kilpisjärvellä ja vielä Norjan puolellakin oli pilvistä ja sateistakin, mutta tilanne muuttui parempaan juuri oikealla hetkellä.

Gisundin sillan kautta kulkee ainoa maantiereitti Senjalle. Olin nähnyt kuvia sillasta ja täytyy sanoa, että sillan ylitys aiheutti etukäteen pientä jännitystä. Silta on yli kilometrin pituinen ja alituskorkeus on 41 metriä, joten nousu sillan korkeimmalle kohti on jyrkkä.


Harmaassa säässä rantoja peittävien merilevien väri korostuu. Pilvikerroksen takaa erottuvat korkeat vuorenhuiput.


Tuntemattomaksi jäänyt kirkkaanvihreä mätäskasvusto jokisuistossa.


Olimme lähteneet ajamaan Silsandista saaren länsirannikolle menevää Gryllefjordin tietä, koska  Senjan karttaa katsoessa näytti siltä, että pohjois- ja länsirannikolla ovat mielenkiintoisimmat vuoristomaisemat. Alkumatka oli melko tavallista maaseutumaisemaa. Straumsbotnista käännyimme tielle 862, joka on yksi Norjan kansallisia turistiteitä. Tie alkoi reippalla nousulla Krokelv-järvelle. Se on noin 280 metrin korkeudella meren pinnasta.


Norjan teitä ajaessa ei voi välttyä tunneleilta. Skalandin 1890 metriä pitkässä tunnelissa laskeudutaan yli sata metriä alaspäin toisen vuoristojärven, Botnvatnetin rannalle.


Pysähdyimme Botnvatnetin rannalle ja juuri silloin pilvikerros alkoi repeytyä. Ensin valo kohdistui järven takana olevan vuoren rinteeseen.


 Sitten pilvet alkoivat kohota ylemmäs aivan kuin esirippu olisi auennut.




Parin kilometrin jälkeen oli uusi pysähdys. Bergsbotnin näköalatasanne on Senjan tunnetuimpia ja kuvatuimpia paikkoja. Tämä näkymä on vuorille päin josta tulimme.


44 metriä pitkä lankkusilta kurottuu laiturin tavoin rinteestä ulospäin.


Näkymää Bergs-vuonolle koristivat nyt kauniit poutapilvet.






Bergsbotnin takaa vuoret kohoavat yli 700 metrin korkeuteen.


Matka jatkui kohti toista tunnettua näköalapaikkaa Tungenestiä. Ja taas oli edessä tunneli, tällä kertaa 1265 metriä pitkä Steinfjord-tunneli, josta päästiin Stein-vuonon rannalle. Tungenesetin kalliolta on näkymät avomerelle ja Okshornan terävähuippuiseen vuorijonoon.













Oli aika etsiä yöpymispaikka. Palasimme takaisin Bergs-vuonon rannalle ja Skalandin kylään. Minulla oli suunnitelmana vielä yksi aktiviteetti tälle illalle, eli vähän polkuretkeilyä. Siitä seuraavassa postauksessa.


Kaunis ilta Skalandissa...




...ja kaunis auringonlasku.

19 kommenttia:

  1. Upeita maisemia! Kiitos kuvista ja postauksesta. Tänne pitää päästä käymään :)

    VastaaPoista
  2. Kerrassaan upeita kuvia, hieno reissu!

    VastaaPoista
  3. Kaunista! Tuonne on vielä joskus päästävä. Onko tiet kuinka mutkaisia ja kapeita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kapeita kyllä, mutta hyvin kaksi autoa mahtuu sivuuttamaan. Levennyksiä on paljon, se auttaa.

      Poista
  4. Oi mikä paikka! Tuo silta kyllä ehkä pelottaisi, mutta muuten nuo matalalla olevat pilvetkin ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa, että kovalla tuulella en uskaltaisi tuolle sillalle. Siinä on ilmeisesti joku tuuliraja, jonka ylitettyä silta suljetaan.

      Poista
  5. Voi miten upeat maisemat! En ole ollut Norjassa sitten lapsuuden.

    VastaaPoista
  6. ohhoh, miten upean näköistä. Ihan mielettömän kaunista <3

    VastaaPoista
  7. Selvisikö teille, mikä mahtaa olla noiden näköalatasanteella olevien "ramppien" merkitys? Olen joskus tuolla seisoessani pohtinut asiaa. Onko rampeilta tarkoitus lähteä liitämään, jotenkin? Tuskin niitä skeittaajia vartenkaan on tehty...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ne on siksi, että voi kuvata maisemaa korkeammalta ettei kaiteet häiritse. Ja toinen käyttötarkoitus näytti olevan kun kuvattava hyppäsi ilmaan korokkeella. Näyttää kuvassa siltä, että lentää ilmassa.

      Poista
    2. Voi olla niinkin. Päädyssä oleva kaideosa kuitenkin näytti erilaiselta, ikäänkuin sen voisi avata (?).

      Poista
    3. Riittäisikö varjoliitäjille 44 metrin kiitorata?

      Poista
    4. Kyllä kai... Tosin voisi ajatella, että tuollaisesta hyppyristä olisi enemmän hyötyä silloin, kun laitteessa on pyörät alla. Eli liekö sitten kyse... riippuliitimestä?

      Poista
  8. On nuo Norjan maisemat upeita!
    Hienoja kuvia!

    VastaaPoista