Aamutunnelma Pähkänältä

Kello on 3:40 kun tulemme Pähkänälle. Missään ei näy ketään, mutta kuuluu musiikkia. Ääni kuuluu jokikanjonissa todella voimakkaana, aivan kuin orkesteri olisi soittamassa. Sitten jyrkänteen reunan takaa vilahtaa lippalakki. Venäläinen valokuvaaja on alemmalla kielekkeellä odottelemassa auringonnousua ja musiikki tulee kiven päällä olevasta puhelimesta. Jonkinlainen kaiutin siihen varmaan on kytketty koska äänentoisto on niin voimakas. Meidät havaittuaan kuvaaja kohteliaasti sulkee puhelimensa ja jokilaakso hiljenee.

Olemme tulleet Pähkänäkalliolle juuri auringonnousun aikaan, mutta menee vielä puoli tuntia ennen kuin aurinko alkaa näkyä metsänrajan takaa koillisesta.

Vähän neljän jälkeen aurinko on noussut näkyviin. Jokilaakson yllä on hentoa usvaa, mutta Kitkajoen kanjonille tyypillistä aamusumua ei nyt ole odotettavissa, koska lämpötila alhaalla uomassa ja kanjonin reunalla on lämpötilaltaan samaa 20-asteista.

Vaikka sumua ei varsinaisesti ole, niin ilmassa on sameutta, joka suodattaa valoa. On mahdollista, että tuo auer syntyy rajan takana raivoavista Venäjän metsäpaloista. Lainaus Turun yliopiston sivulta:
Auer tarkoittaa ruskeankellertävää sameutta, joka johtuu kuivista hiukkasista ilmassa. Suomessa auerta aiheuttavat tyypillisesti kaakkoisvirtauksen tuoma Venäjän arojen pöly tai metsäpalot lähialueilla. 

Pähkänän kallion laki on noin 80 metriä Kitkajoen vedenpintaa ylempänä. Lähes pystysuoralta rinteeltä kurkkiminen alas suorastaan huimaa.

Vettä näyttää olevan todella vähän Kitkajoessa. Luulenpa, että kumilauttaretkeilijät joutuvat kahlaamaan tuossa kohti.

 Kelopuuvanhus Pähkänälle vievän polun varrella.