Myllykosken maisemissa

Lopultakin saatiin lämpimämpää säätä. Aamulla lämpötila oli vielä alle kymmenen asteen, mutta auringon kiivetessä ylemmäs sää lämpeni parinkymmenen asteen lukemiin. Lähdettiin Myllykosken-Kallioportin maisemiin tarkoituksena löytää muutama kämmekkä.

Aamuyhdeksältä Myllykoskella on rauhallista. Vain koski pauhaa.

Putaanojan sillalla on aina pysähdyttävä katsomaan ylä- ja alavirran suuntaan.

Varjoisalla rannalla on vielä kukkivia tuomia.

Pyöreälammella on tyyntä. Aurinko peilailee lammen pintaan.

Viime syksyn myrskyjen jälkiä näkyy monin paikoin polun varrella. Puuta on kaatunut paljon.

Rannan raate on taipunut veteen asti.

Kämmekät ovat juuri nyt parhaimmillaan. Tämä kämmekän lajimääritys on hieman epävarma. Kämmeköiden tuntija Markku Könkkölä arveli tämän olevan lapinkämmekkä. Moni yksityiskohta kämmekän ulkonäössä tukee tätä oletusta. Tosin Kasviatlaksen mukaan lapinkämmekkää ei ole Kuusamossa. Toisaalta taas Luontoportti mainitsee että Kuusamossa on tavattu lapinkämmekkää.

Tämä on varmuudella punakämmekkä. Roteva varsi ja pilkuttomat lehdet ovat hyviä tuntomerkkejä.

Kirkiruoho on vasta nupulla.

Lammikko suolla.

Suokukka kurottuu lammen ylle.

Kärpänen kurkkii tähtitalvikin terälehden reunalta.

Valkoyökönlehdet ovat virittäneet pyydyksensä.

Palaamme Myllykoskelle. Pihlaja kosken rannalla kukkii komeasti.

Vähän erilaista kuvauskulmaa Myllykosken ja myllyn suuntaan. Puolen päivän aikaan on jo paljon kulkijoita polulla ja Myllykosken tuvalla.

Takarannalla seisova valkoinen labradori ei suostunut kulkemaan riippusillasta.

Kylmä kausi on vaikuttanut kasvien kehitykseen. Monin paikoin varvuissa on syysväri. Kasvi on luullut syksyn tulevan kun on kylmää ja alkanut varastoida lehtivihreää. Kuvassa on punaisia puolukanvarpuja ja vaaleanvioletin värisiksi muuttuneet kaarlenvaltikan lehdet.

Kasvintunnistamista ja -kuvausta

Osallistun tällä viikolla Kasvintuntemus- ja kuvauskurssille Kuusamossa. Takana on puolitoista päivää maastossa ja sen seurauksena on muistikortilla kokoelma tämän hetken kukkaloistoa.

Tässä muutama poiminta:

karpalon kukka

harajuuri

pussikämmekkä

pussikämmekkä

isotalvikki

tikankontti

valkoyökönlehti

siniyökönlehti

keltainen tikankontti (harvinainen)

metsätähti

neidonkenkä, vielä löytyi kukkivia yksilöitä

Juhannuksen kasvilöytöjä

Juhannuksen aatonaattona hiippailin metsäpolkua tapaamaan salaperäistä hiippalakkia. Toukokuun loppupuolen kasviretkellä huomioini kiinnittyi louhikkoisessa puronvarsilehdossa rotevaan kasvustoon. Kotona tutkin asiaa ja selvisi että alueella kasvaa lehtoukonhattua.

Ensimmäiset kukat olivat jo avautuneet. Lehtoukonhatulla on pitempi "hiippa" kuin tavallisella ukonhatulla. On epäselvää miten tämä lehtoukonhatun esiintymä on syntynyt. Sen kasvupaikka on kuitenkin ollut tunnettu jo 50-luvulla. Harvinainen kasvi Suomen luonnossa.

Mökkitontilla nuotiopaikan polun varrella kukki keltatalvikki.

Tästä on vielä vaikea sanoa mikä talvikki se on, ehkä pikkutalvikki.

Juhannusaattoa vietettiin perheen kesken. Oli kaikki perinteiset jutut, veneajelua, letunpaistoa, saunomista ja uintia. Ei annettu kylmän sään haitata. Loppujen lopuksi oli ihan mukavaa koska ei satanut lunta, räntää eikä rakeita. Huonomminkin olisi voinut olla.

Veneretken löytöjä oli tämä kaunis kurjenmiekka.

Tienvarrelta löytyi punaista siankärsämöä....

...ja lammen rannalta hennonpunaista metsäruusua.

Kävin vielä kerran etsimässä tikankontteja. Nyt alkaa olla viime hetket löytää niitä Kuopion seudulla, koska kukinta on jo loppuvaiheessa. Ojakellukkaa en taaskaan voinut ohittaa kurkistamatta sen hameen helman alle.

Löysinkin suuren tikankonttiesiintymän. Tästä on iloa tulevina vuosinakin nyt kun tiedän paikan.

Juhannuspäivänä satoi pieniä kuuroja, mutta kyllä aurinkokin näyttäytyi.

Aamulenkillä löysimme Savolanniemen käenkukkaniityn. Kosteikon reunalla oli suuria alueita punaisenaan kukkivaa käenkukkaa. Kaunis näky.

Joukossa oli muutama mäkitervakko ja löytyipä jokunen nuppuinen ketoneilikkatupaskin.

Sunnuntai-iltana sää selkeni ja vaikutti hieman lämpimämmältä. No, onhan siinä eroa, kun lämpömittari näytti kolmeatoista astetta verrattuna aaton viiteen lämpöasteeseen. Niinpä pitkästä aikaa kävin melomassa. Tuulikin tyyntyi iltaa kohti, joten melontasää oli mainio.

Kalliolla vilkkui keltaisia laikkuja. Keltamaksaruoho on luultavasti levinnyt jostain mökkipihasta. Luontaisena se ei tietääkseni kasva Kuopion seudulla. Kurkottelin kajakista käsin kasvuston kuvaan.