maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuksen kasvilöytöjä

Juhannuksen aatonaattona hiippailin metsäpolkua tapaamaan salaperäistä hiippalakkia. Toukokuun loppupuolen kasviretkellä huomioini kiinnittyi louhikkoisessa puronvarsilehdossa rotevaan kasvustoon. Kotona tutkin asiaa ja selvisi että alueella kasvaa lehtoukonhattua.

Ensimmäiset kukat olivat jo avautuneet. Lehtoukonhatulla on pitempi "hiippa" kuin tavallisella ukonhatulla. On epäselvää miten tämä lehtoukonhatun esiintymä on syntynyt. Sen kasvupaikka on kuitenkin ollut tunnettu jo 50-luvulla. Harvinainen kasvi Suomen luonnossa.










Mökkitontilla nuotiopaikan polun varrella kukki keltatalvikki.

Tästä on vielä vaikea sanoa mikä talvikki se on, ehkä pikkutalvikki.




Juhannusaattoa vietettiin perheen kesken. Oli kaikki perinteiset jutut, veneajelua, letunpaistoa, saunomista ja uintia. Ei annettu kylmän sään haitata. Loppujen lopuksi oli ihan mukavaa koska ei satanut lunta, räntää eikä rakeita. Huonomminkin olisi voinut olla.

Veneretken löytöjä oli tämä kaunis kurjenmiekka.



Tienvarrelta löytyi punaista siankärsämöä....

...ja lammen rannalta hennonpunaista metsäruusua.

Kävin vielä kerran etsimässä tikankontteja. Nyt alkaa olla viime hetket löytää niitä Kuopion seudulla, koska kukinta on jo loppuvaiheessa. Ojakellukkaa en taaskaan voinut ohittaa kurkistamatta sen hameen helman alle.

Löysinkin suuren tikankonttiesiintymän. Tästä on iloa tulevina vuosinakin nyt kun tiedän paikan.


Juhannuspäivänä satoi pieniä kuuroja, mutta kyllä aurinkokin näyttäytyi.

Aamulenkillä löysimme Savolanniemen käenkukkaniityn. Kosteikon reunalla oli suuria alueita punaisenaan kukkivaa käenkukkaa. Kaunis näky.





Joukossa oli muutama mäkitervakko ja löytyipä jokunen nuppuinen ketoneilikkatupaskin.

Sunnuntai-iltana sää selkeni ja vaikutti hieman lämpimämmältä. No, onhan siinä eroa, kun lämpömittari näytti kolmeatoista astetta verrattuna aaton viiteen lämpöasteeseen. Niinpä pitkästä aikaa kävin melomassa. Tuulikin tyyntyi iltaa kohti, joten melontasää oli mainio.



Kalliolla vilkkui keltaisia laikkuja. Keltamaksaruoho on luultavasti levinnyt jostain mökkipihasta. Luontaisena se ei tietääkseni kasva Kuopion seudulla. Kurkottelin kajakista käsin kasvuston kuvaan.

10 kommenttia:

  1. Komea hiippa ukonhatulla. Käenkukkaniitty on kaunis, yksittäinen kukka ojan reunalla meinasi tänään jäädä itseltäni jopa huomaamatta:)
    Hieno postaus jälleen!

    VastaaPoista
  2. Upea postaus. Vaihteeksi katsoit yksityiskohtia eli kukkia niiden isojen maisemien sijaan.
    Käenkukkapelto on kaunis katseltava.

    VastaaPoista
  3. Paljon on kukkia Suomen luonnossa, kun vaan viitsii katsoa tarkemmin.

    VastaaPoista
  4. Silmiä avaava ja hivelevä postaus :-)

    VastaaPoista
  5. Susannan kanssa samaa mieltä. Aivan ihan postaus.

    VastaaPoista
  6. Hienoja kuvia ja unohtumattomia juhannusmuistoja.
    Käenkukista sain minäkin juhannuksena nauttia ja ihan mökin pihalla. Sain onneksi pelastettua aiemmin perhosille suikaleen, jossa viihtyvät monenlaiset niittykukat ja nyt sen täyttivät käenkukat. Minä tyhmä en kuvaa ottanut vaikka muuten niitä ihastelinkin.

    VastaaPoista
  7. Antoisa kaunis postaus.
    Hiipasta tulee mieleen ukonhattu, kukinnon muoto on sama.

    VastaaPoista
  8. Hienot juhannuskukat olet löytänyt! Lehtoukonhattu on mielenkiintoinen. Kuvat käenkukkaniitystä ovat aivan ihania!

    VastaaPoista
  9. Hienoja löytöjä, todella kiva nähdä niiistä kuvia.

    VastaaPoista
  10. Kiitän kommenteistanne. Lehtoukonhattua on käytävä vielä uudelleen katsomassa. Se on varmaan kauniinpi sitten kun kukkavarren kaikki kukat ovat avautuneet.

    VastaaPoista