Kasviretkiä kotikulmilla

Viisi lämpöastetta ja kovaa tuulta pohjoisesta. Ei vaikuta juhannusviikon sääkuvaukselta, mutta näin se nyt vain on. Päivä on ihan sopiva lähteä kukkaretkelle lähimetsiin. Tuuli ei pääse metsänpohjalle ja viileä sää on saanut itikat piiloutumaan turpeeseen. Niitä ehtikin jo olemaan haitaksi asti silloin kun lämpötila oli vielä lähempänä kahtakymmentä.

Tähtitalvikki on hankala kuvattava, matala varsi ja kukka kääntyneenä maata kohti. Löytyi muutama kukkiva talvikki pienen painanteen viereltä. Kameran kääntyvän näytön avulla sain naamakuvan onnistumaan.

Metsän hämärässä on vielä kukkivia kieloja.

Kuopio on Pohjois-Savon lehtokeskus. Täällä on enemmän lehtoja kuin yleensä tällä leveysasteella ja sen myötä vaateliasta kasvillisuutta. Kuopion lehdot-esitteessä kerrotaan täällä kasvavan mm. tikankonttia, joka on todellinen harvinaisuus. Kukkaretkeni tarkoituksena oli löytää näitä komeita orkideoja. Ja löytyihän niitä, kahdestakin eri paikasta. Kukinta oli loppuvaiheessa, mutta varjoisilta paikoilta löytyi muutama kauniisti kukkiva tikankontti.

Tämä kukka ei ollut ihan parhaimmillaan, mutta mustuneessa kontissa ja roikkuvissa terälehdissä on jotain vetoavaa.

Metsän varjoissa kasvavan ojakellukan kukka näyttää vaaleammalta kuin valoisan paikan kukka.

Valkolehdokki on tikankontin kaveri, samoilla paikoilla kasvavat.

Koska ollaan ihan kaupungin liepeillä, löytyy maastosta asumisen jälkiä. Metsän keskellä on aukio, jossa joskus ollut rakennus. Vattu ja lepät ovat vallanneet alueen, mutta kukkiva juhannusruusu löytyy vattupensaan keskeltä.

Tasainen kallioniemeke lammen rannalla on hyvä levähdys- ja evästelypaikka.

Lammen pohjukassa on kosteikko. Siellä kasvaa luhtalitukkaa...

...ja vehkaa.

Oravanmarja kukkii nyt joka puolella. Saan lammen heijastuksia taustaksi rantapenkan oravanmarjoille.