Levi-Ylläs

Alkuviikko meni kierroksella Tunturi-Lapissa; Levillä ja Ylläksellä. Muutamaan päivään sisältyi monenlaista; saunajoogaa, luontokeskuksen näyttelyitä, aurinkopäivästä nauttimista ja lumipyryäkin. Tärkeimpänä kuitenkin oli tavata tyttären perhettä ja viettää aikaa lapsenlapseni kanssa.

Aamuvarhaisella Äkäsjoen rannassa on kaksikymmentä astetta pakkasta. Yllättävää, koska Kittilässä aamulla oli vain kahdeksan pakkasastetta. Aurinko on jo noussut, mutta se ei vielä yllä valaisemaan Äkäsjoen sulaa uomaa.

Myllyn alapuolinen putous on jäätynyt melkein umpeen. Ohuen jääkannen läpi voi kuitenkin nähdä virtaavan veden liikkeen.

Aurinko valaisee jo Kesänkitunturin rinnettä.

Luontokeskus Kellokkaasta löytyy tietoa Pallas-Yllästunturi kansallispuistosta ja alueen matkailupalveluista ja retkeilyreiteistä.

Maja Breife ja Hans-Peter Schütt ovat tuoneet Luontokeskus Kellokkaan näyttelytilaan jänisaiheisia teoksia. Vanerista tehdyt puput ihmettelevät erilaisia asioita, esimerkiksi langan muodostamaa rajaa.

Luontokeskuksen pysyvä Meän elämää -näyttely kertoo tarinan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston lähistön kylistä, tuntureilta alkunsa saavista virroista, metsistä, soista ja niityistä sekä Väylästä eli Tornion-Muonionjoesta, elämänvirrasta, jonka ympärille alueen kulttuuri on rakentunut. Näyttelyn erikoisuus on noin sata murteella kerrottua tarinaa. 

Näyttelytilassa on kurkistusaukko aitoon Tunturi-Lappiin. Ikkunan takaa näky Kellostapulin mahtava rinne.

Näyttelyvieras voi kokeilla Perä-Pohjolaisen murteen osaamistaan laittamalla h-kirjaimen sanassa oikeaan paikkaan.

Kellostapuli

Selkeässä säässä Pallaksen tunturijono näkyy komeana Levin rinteeltä katsottuna.

Kätkätunturi ja Immeljärvi.

Aurinkoa riitti vielä iltapäivälläkin, kun kävimme Pinjan kanssa Akanrimmen laavulla ja lintutornilla.

Akanrimmen lumilakeuden takaa kohoaa Levitunturi. 

Kuukkeleita ja kallion kuvioita

Lämpimien länsituulten myötä säätila Koillismaallakin on ollut plussan puolella. Sen seurauksena tykyt ovat pudonneet ja lumet karisseet puiden oksilta, kovin aikaisin verrattuna edellisvuosiin. Katsoin kuva-arkistostani viime vuosien helmikuun kuvia. Vuosien 2010-14 aikana helmikuun loppupuolella on ollut joka vuosi puissa lunta ja vaaroilla tykkyjä. Pudonneen lumen myötä on myös talven taika osittain haihtunut. Lunta kyllä riittää, sitä on maassa 60-70 senttiä. Olen yhä vakuuttuneempi, että marras-joulu-tammikuu ovat Pohjois-Suomen talvessa kuvauksellisinta aikaa. Valoa on niukasti, mutta se vähäinen valo on värikästä.

Päivän kävelyretken kohteena on taas kerran Kiutakönkään ympäristö. Tällä kertaa menemme suoraan tulipaikalle ja virittelemme makkaranpaistotulet. Toiveena on, että kuukkelit liittyisivät seuraamme evästelemään. Makkaroiden paistuessa huhuilemme ja viheltelemme, mutta ainoa joka vastaa kutsuihin on korppi, jonka ääni kuuluu joen takaa Mataraniemen suunnasta.

Kiutakönkään uusi tulistelupaikka on pysynyt siistinä, ei ole jätetty roskia lojumaan eikä piirrelty seiniin.

Lunta on katoilla lähes puoli metriä.

Tästä alkaa 26 kilometriä pitkä Oulangan erämaareitti, jonka päätepiste on Juumassa. Latukartan mukaan reitti on lanattu viimeksi 13.2. Kyseessä ei siis ole latu, vaan kapea ura, jota voi kulkea joko suksilla tai lumikengillä.

Makkarat on syöty ja teet juotu, mutta kuukkeleita ei näy. Kun alan availla voileipäpakettia, huomaan oranssien siipien välähtelyä oksien lomasta. Kohta tiedustelija istahtaa oksalle ja lennähtää pian hangelle hakemaan ensimmäisen satsin leivänmuru-pähkinänmurskasekoitusta. Toinen kuukkeli lentää myös paikalle ja vuorotellen ne käyvät hakemassa nokat täyteen ruokaa. Ruoanhakumatkat päättyvät kun nuotiopaikalle alkaa tulla lisää kulkijoita. Kiutakönkään kuukkelit ovat selvästi arempia kuin Konttaisen "kuvausstudion" kuukkelit.

Kiutakönkään kuohut ovat suurimmaksi osaksi jään peitossa.

Takarannan punainen kallio on huurteessa. Kallion juurella on kaunista turkoosinsinistä jäätä.

Huurteisen kalliopinnan yksityiskohdat ovat kiinnostavia.

Olisiko jo kevään merkkejä? Suuri jäälohkare on juuttunut tököttämään kiveä vasten keskellä virtaa Pikku-Könkään alapuolella.

Pikku-Könkään kallioseinämästä voi nähdä vedenpinnan muutoksen talven aikana. Joki on jäätynyt noin metrin korkeammalle siitä missä vesipinta on nyt.

Vinkki niille, jotka ovat menossa Kiutakönkäälle juuri nyt: liukuesteet kengänpohjissa tai kävelysauvat ovat tarpeen kovaksi jäätyneellä polulla.

Suksilla ja luistimilla

Kuopio tarjosi alkuviikolla helsinkiläisille hiihtolomavieraillemme aurinkoisia laturetkiä ja jääratoja luisteluun. Muutaman päivän pakkanen oli kovettanut sekä ladut että jään hyvään kuntoon. Nyt sää on lauhtumassa, joten on pientä jännitystä millaisessa kelissä tulevan viikonlopun Ice Marathonin kilpailut käydään.

Hiihtoretkellä auringonpaisteessa Hiltulanlahden suunnalla.

Tiistaiaamuna Ice Marathonin stadionalueella on vielä rauhallista.

Hiljaista on jääradallakin. Tilanne muuttuu pian, sillä keskiviikkona ja torstaina koululaisluistelut tuovat radalle 6000-7000 nuorta luistelijaa. Vuosi sitten Ice Marathonille, kilpailuhin ja oheistapahtumiin, osallistui kaikkiaan lähes 13 000 luistelijaa.

Kuopion matkustajasatamasta voi kuntonsa ja taitonsa mukaan kiertää 1,2,4 ja 7,5 kilometrin luisteluradan. Viikonlopun pisin kilpailumatka on 200 kilometriä.

Jääradat kiertävät matkustajasatamassa ja pitemmät kierrokset Kuopionlahdella ja Itkonniemen edustalla.

Liikunnan iloa luistavalla jäällä.

Vasikkasaaren rantaan on tuotu "popup-laavu". Grillistä voi päätellä, että tässä myydään makkaraa viikonlopun tapahtuman aikaan.

Minäkin olin eilen ensimmäistä kertaa tänä talvena luistimilla. Ensimmäiset liu'ut on aina huteria. Polviongelmaisena kun automaattisesti varoo kaatumista. Mutta aika pian oppii taas luottamaan tasapainotaitoonsa ja meno muuttuu rennommaksi. Loppu onkin iloa ja vauhdin hurmaa.