Aamuvarhaisella Äkäsjoen rannassa on kaksikymmentä astetta pakkasta. Yllättävää, koska Kittilässä aamulla oli vain kahdeksan pakkasastetta. Aurinko on jo noussut, mutta se ei vielä yllä valaisemaan Äkäsjoen sulaa uomaa.
Myllyn alapuolinen putous on jäätynyt melkein umpeen. Ohuen jääkannen läpi voi kuitenkin nähdä virtaavan veden liikkeen.
Aurinko valaisee jo Kesänkitunturin rinnettä.
Luontokeskus Kellokkaasta löytyy tietoa Pallas-Yllästunturi kansallispuistosta ja alueen matkailupalveluista ja retkeilyreiteistä.
Maja Breife ja Hans-Peter Schütt ovat tuoneet Luontokeskus Kellokkaan näyttelytilaan jänisaiheisia teoksia. Vanerista tehdyt puput ihmettelevät erilaisia asioita, esimerkiksi langan muodostamaa rajaa.
Luontokeskuksen pysyvä Meän elämää -näyttely kertoo tarinan Pallas-Yllästunturin kansallispuiston lähistön kylistä, tuntureilta alkunsa saavista virroista, metsistä, soista ja niityistä sekä Väylästä eli Tornion-Muonionjoesta, elämänvirrasta, jonka ympärille alueen kulttuuri on rakentunut. Näyttelyn erikoisuus on noin sata murteella kerrottua tarinaa.
Näyttelytilassa on kurkistusaukko aitoon Tunturi-Lappiin. Ikkunan takaa näky Kellostapulin mahtava rinne.
Näyttelyvieras voi kokeilla Perä-Pohjolaisen murteen osaamistaan laittamalla h-kirjaimen sanassa oikeaan paikkaan.
Kellostapuli |
Selkeässä säässä Pallaksen tunturijono näkyy komeana Levin rinteeltä katsottuna.
Kätkätunturi ja Immeljärvi.
Aurinkoa riitti vielä iltapäivälläkin, kun kävimme Pinjan kanssa Akanrimmen laavulla ja lintutornilla.
Akanrimmen lumilakeuden takaa kohoaa Levitunturi.