Pyhäjärven kierros

Kun reilun viikon ajan jatkunut kylmä itäinen ilmavirtaus päättyi ja tuulet tyyntyivät, pamahti helle Koillismaalle.  Suotuisampia melontasäitä odotellut kajakki pääsi vesille Pyhäjärvelle, Pyhävaaran juurelle Rukan eteläpuolella.

Lähden matkaan Pyhäjoen sillalta, viitostien varrelta. Ensimmäiset sadat metrit on mentävä varoen pohjakiviä. Tosin, kirkkaassa vedessä syvemmälläkin olevat kivet näyttävät vaarallisilta. Huomaan, että olen unohtanut peräsimen kiinnityksen kuljetusasentoon ja etsin paikkaa jossa rantautua irrottamaan se. Lainaan hetkeksi erästä venetalasta siksi aikaa että saan peräsimen toimimaan. Västäräkki tulee melkein viereen ihmettelemään  tekemisiäni.

Pyhäjärvellä on monenlaista rantaa ja veden syvyys vaihtelee muutamasta sentistä liki neljäänkymmeneen metriin. Tässä matala lahti ja hiekkapoukama.

Pyhäjärvellä on pituutta reilu neljä kilometriä. Kun kierrän järven rantoja myötäillen, tulee melontamatkaa noin yksitoista kilometriä. Aikaa menee monta tuntia, koska vähän väliä pysähtelen kuvaamaan maisemia ja nauttimaan auringosta ja lämpimästä tuulenhenkäyksestä.

Pyhävaara hallitsee järvimaisemaa. Se näkyy melkein joka paikkaan järvellä. Kun useimmin olen katsellut järvimaisemaa ylhäältä vaaralta, niin nyt katselukulma on toinen.

Etelärannalla on kauniita kynttiläkuusikoita. Jossain kohti kuuset kasvavat ihan rantaviivassa, niin että alimmat oksat ovat veden pinnan tasolla.

Erään mökin pihassa keltainen kukkamatto paistaa kauas järvelle. Melon lähelle ja yritän kuvata sitä kajakista käsin tunnistusta varten. Tulee mieleen sellainen kasvi kuin kevätlinnunsilmä. Lieneekö oikea määritys.

Pyhäjärven pohjoiseen pistävä lahti on nimeltään Vaaralahti. Varmaan siksi että se on ihan vaaran juurella, mutta vaaralliselta näyttävät myös jyrkästi putoavat rannat. Karttaa katsoen Pyhävaaran huippu on tässä kohti ihan lähellä, mutta todellisuudessa kaukana, koska korkeuseroa veden pinnan ja huipun välillä on sataseitsemänkymmentäneljä metriä.

Pinkkiä ja liilaa

Tunturin laella, avokalliolla, on sielikkö taas avannut pienet, atsaleamaiset kukkansa. Kasvupaikka on karu ja kuiva, mutta sieltä se jaksaa pinnistää esiin kukkamaton. Nuput ovat ehkä nuppineulan pään kokoisia, eikä kukkakaan ole kuin kolmisen milliä halkaisijaltaan, mutta kauniita ne ovat.

Sieliköt ovat niin pieniä että kelpaavat varmaan tämän viikon Makrohaaseeseen.

Neidonkenkä on myös yksi kevään kukkaihme. Sen kasvupaikka ei myöskään vaikuta mitenkään vehreältä,  mänty- ja kuusikankaiden kasvi se on. Kuvat on otettu aamuyöllä. Kirkas keskipäivän valo ei mielestäni tee oikeutta heinikossa piilottevalle kasvikaunottarelle.

Halosen uuni

Kuusamon karttaa katsellessa on sattunut silmiin paikan nimi Halosen uuni. Gt-kartoissa siihen kohtaan on merkitty punainen tähti nähtävyyttä kuvaamaan. Nyt oli aika käydä katsomassa minkälainen nähtävyys tuon nimen ja karttamerkinnän takaa löytyy.

Kartan mukaan Juumantieltä eroavalta Ryötingintieltä näytti olevan helpoin reitti uunille. Ja helppo se olikin, noin puolentoista kilometrin kävely metsäautotietä, josta viimeiset parisataa metriä metsässä paikkaa etsien. Käyttämämme reitti ei liene kovin paljon kuljettu, koska polku luolalle tuli toisesta suunnasta, pohjoisesta, ilmeisesti Katajan tieltä päin. Luolan löytämistä helpotti tablettiin asennettu Karttaselain, joka näytti tarkasti sijaintimme kartalla.

Mahtavan kallioseinämän alta, jyrkästä rinteestä löytyi luolan suuaukko. 

luolan korkein kohta kuvattuna laajakulmalla, kahdeksan sekunnin valotuksella

Kun pujottautuu matalasta aukosta syvemmälle, tullaan korkeaan luolaan. Sen takaseinämästä luola jatkuu eteenpäin, mutta sinne minulla ei rohkeus riittänyt mennä. Alkoi ahtaanpaikankammo vaivaamaan.

Tämän kallion alla on Halosen uuni

näkymä Halosenvaaralta pohjoisen suuntaan

koivujen tuoretta vihreyttä

Palattuamme Halosen uunilta jatkoimme Ryötingintietä muutamia kilometrejä eteenpäin, paikkaan jossa Karhunkierroksen polku ylittää tien. Tästä on reilun kilometrin matka Porontiman myllytuville. Sinne kävelimme nuotion tekoon ja evästelemään. Tuvan vieraskirjan mukaan kulkijoita Karhunkierroksella on riittänyt läpi talven. Mieleen jäi merkintä helmikuulta; joku hollantilainen kirjoittaa että on pessyt tukkaansa viidentoista asteen pakkasessa ja mainitsee että olisi ehkä pitänyt ottaa tarkemmin selvää sääolosuhteista ennen reissuun lähtöä.

taustamusiikkia tarjolla tuvassa nukkujille

Kasvillisuus on rehevää Porontimajoen rannoilla. Tuomet kaartuvat jokiuoman yllä ja jokipenkassa kukkii näsiä. Ensimmäiset avoinna olevat rentukankukatkin löysin jokivarresta.

Hiiden hurmos

Lähdimme puolen päivän aikaan Oulangalle tarkoituksena osallistua Euroopan kansallispuistopäivän johdosta  järjestettyyn opastettuun kierrokseen Oulangan kansallispuistossa. Kun tulimme paikalle alkamisaikaan, huomasimme olevamme ainoat osanottajat. Olisimme toki saaneet oppaan mukaan retkelle, mutta halusimme kuitenkin lähteä kiertämään Hiidenlampien reitti omassa seurassa. Olisi ollut noloa vaivata opasta meidän kahden vuoksi. Varsinkin, kun minulla on tapana jäädä kameran kanssa kykkimään mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
Oulangan reitit ovat viime syksynä saaneet uudet nimet, joten luontokeskukselta lähtevä, Hiidenlampia kiertävä ja Kiutakönkäälle palaava reitti on nykyisin nimeltään Hiiden hurmos.

Uutta on myös reittimerkinnöissä. Viitat ovat metallia, joihin tekstit on tehty reijittämällä.

Tässä on aherrettu. Koivun kyljessä on liki puolimetrinen kolo.

Polku kulkee poroerotusaidan viertä varsinaiselle erotuspaikalle.

Aurinkoiselta Ylemmäisen Hiidenlammen rannalta löytyy nupulla olevia suokukkia.

Paksu kelopuu näyttää seisovan huojuvin jaloin.

Puron varrella kukkii näsiä, kotkansiivet ovat nousseet jo korkealle ja tämä viinimarjan oloinen pensas on nupulla. Tuomessa on vasta silmut.

Metsän keskellä on pieni niitty, jonka laidalla on lato, pöytä ja penkit. Paikassa on jotain samaa kuin Keski-Euroopan alppiniityillä. Niityllä virtaa kapea puro. Sen rannoilla rentukat ja kullerot valmistautuvat kukkimaan. Opastaulu kertoo että niityllä kasvaa myös harvinaista noidanlukkoa.

Lähellä Kiutaköngästä Hiidenlampien polku yhyttää Karhunkierroksen reitin, jota pitkin palataan takaisin luontokeskukselle.

Loppuhuipennuksena hienolle päivälle löytyivät ensimmäiset kukkivat neidonkengät Oulangan kuusikosta.