 |
| Mukava nähdä taas Huusalo |
 |
| ihan kuin jättiläisen profiili näkyisi kallion takaa |
 |
| Pyöreälahden viimeiset jäät |
 |
| tuo kivi oli kokonaan veden alla syksyllä, taustalla Vuorikiukas |
 |
| heijastelee |
 |
| pääkallokin on vielä paikallaan |
 |
| vain meloja pääsee näin liki kallioita |
 |
| vasten auringon siltaa |
Vielä muutama kuva päivän kukista, perhosista ja pörriäisistä:
 |
| mitä outoa krookuksissa? |
 |
| sitruunaperhonen maastoutuu terälehdeksi |
 |
| pihan sinivuokkotupas lopettelee kukintaa |
Komiat on kalliot siellä! Jostain syystä rupes tekemään mieli melomaan...
VastaaPoistaHeh, yksi krookus on värivikainen :)
Upeita kuvia! Nautin!
VastaaPoistaSun kuvia on ilo katsella. Ja vielä kun ajattelen, että missä istut kun kuvaat, niin pieni kateudenpoikanen yrittää tulla mieleen, mutta hätistän sen pois. Olen iloinen sun puolesta, kun sulla on ainakin 2 upeata harrastusta, kajakki ja kuvaus. Kuvat onnistuu aina, ja ilmeisesti melontakin :
VastaaPoistaHienot jylhät maisemat! Hyvin tuo perhonen sopisi krookuksen terälehdeksi! Tuo heijastuskuva on upea!
VastaaPoistaHienoja kuvia taas kerran! Miten sinä pidät kameraasi meloessa? Entä kajakki? Saatko sen yksin auton katolle vai onko kajakkisi ns. aina lähtövalmiina rannassa? Minulla kajakki töröttää nyt auton katolla odottamassa seuraavaa reissua.
VastaaPoistaKauniita kallioisia jylhiä maisemia.
VastaaPoistaUpeaa abstraktia taidetta on vedenpinta.:)
Lieköhän hirven pääkallo?
Komeat ja jylhät ovat melontaretken maisematkin. Hieno tunnelma meloa vasten auringonsiltaa....
VastaaPoistaAlkaa niin itselläkin tehdä mieli kajakkia tahi edes kanootilla vesille, mutta kun ovat niin jäässä rantoja myöten, paitsi tietysti joki.
Kaunista ja tunnelmallista. Noita näkymiä näkee vain kajakista, hienoja kuvakulmia, valon ja varjon leikkiä. Upeaa.
VastaaPoistaKiitosta kaikille. Melonta on ollut rakas harrastus 80-luvun alkupuolelta asti. Silloin istuin ensimmäistä kertaa intiaanikanoottiin Virtasalmen Majavareitillä. En laske kilometrejä, mutta arviolta liki kolmekymmentätuhatta kilometriä on vuosien aikana kertynyt melontamittariin.
VastaaPoistaKajakissa katsotaan maisemaa melkein vedenpinnan tasolta, tulee pakosti matalampi kuvakulma.
Liplatus,hirvenkallo se varmaan on joka on nostettu kivelle.
Minna, käytän meloessa Canon S100-pokkaria vesitiiviissä kuvauskotelossa. Järjestelmäkameran otan mukaan vain pitemmille melontareissuille ja silloin se matkustaa kajakin säiliössä. Eli kuvaan sillä vain rantautuessa ja leirissä. Melominen on niin märkää touhua, että pelkään kosteuden vahingoittavan herkkää elektroniikkaa.
Kauniit melomamaisemat ja tyyni vesi meloa, oli varmasti ihana reissu. Ja suloisia kevään kukkia, joita ei voi vastustaa.
VastaaPoistaTyynellä säällä on mukava meloa hiljaa, katsella ja ihmetellä.
PoistaPääsit sitten vihdoinkin menemään, on tämä hienoa aikaa. Miten ihmeessä tuo sitruuna perhonen on pysynyt paikallaan tuossa sinisellä kukassa, mun suosikkikuva. Hieno valo siivissä.
VastaaPoistaVesillä oli vielä aika hiljaista...
Minäkin ihmettelin miksi sitruunaperhonen asettui niin pitkäksi aikaa kukan sisään. Tavallisesti ne ovat niin nopealiikkeisiä. Lämmintäkin oli, niin että ei se mitenkään kangistunut ollut.
PoistaJoo, ei ole vesillä paljon liikettä näkynyt.