Osallistuin viikonloppuna Rantasalmen Retkeilijöiden järjestämälle Rantasalmen kierrokselle. Lähtöpaikka on Rantasalmen kirkolla, mutta koska asun täällä kierroksen pohjoisimmassa osassa, lähdin kierrokselle takamatkalta.
Aamulla kuuden aikoihin satoi kaatamalla. Onneksi olin pakannut kajakin jo edellisiltana, joten sade ei haitannut kovinkaan paljon lähtövalmisteluja. Pyörähdin Sikkoinleuasta Yövedelle, sade lakkasi ja oli aivan tyyntä. Ilma tuoksui vahvasti sateen jälkeen ja pian pilkahti aurinkokin pilvien välistä.
Matka sujui joutuisasti aina Kupialan padolle saakka. Siinä oli pakollinen hidaste koska kajakki on vedettävä vetorataa pitkin padon toiselle puolen. Kajakista nousu ja sinne menokin vaatii vähän tasapainotaitoa kun yrittää asetella jalkansa kapealle parrulle. Mutta parempi sekin kun ei mitään. Juuri kun saanut pujoteltua itseni kajakkiin ylityksen jälkeen huomasin juomapullon puuttuvan. Ei auttanut muu kuin taiteilla itsensä takaisin parrun päälle ja palata noukkimaan rantautumispaikalle unohtunut pullo. Viiden kilometrin melontamatkan jälkeen oli edessä taas padon ohitus vetoradalla. Pappilanjoessa on vesi niin vähissä että pohjapadon ylitse ei pysty livahtamaan minkäänlaisella vesikulkuvälineellä.
ST1:n rannasta starttasi kaksi soutuvenettä, yksi kajakkikaksikko, kaksi yksikköä ja yksi airoin varustettu avokanootti, yhdeksän henkeä kaikkiaan. Ensimmäiselle tauolle rantauduttiin jo viiden ja puolen kilometrin jälkeen Raudansaaressa. Jäät olivat työntäneet viime kesänä valmistuneen laiturin rannalle.
Jatkoimme matkaa pienessä vastatuulessa. Tummat pilvet alkoivat vyöryä etelästä ja Ketveleen kanavalla saimme runsaan sadekuuron niskaan juuri kun olimme pysähtyneinä sululle porttien avaamisen ajaksi.
Ketveleen jälkeen avautuu Hiekonselkä. Suuntasimme kohti Savilahden suuta jonne on matkaa noin kolme kilometriä. Sieltä löytyi kulkureitti Vaahersalon lammelle. Vesi oli aika vähissä lammelle avatussa väylässä. Leikattu järviruo`on sänki kutitteli kajakin pohjaa ja löytyipä muutama kivikin menoa jarruttamaan.
Pujahdimme putkesta Saksansillan kalasatamaan ja parikilometrisen Laivonselän ylityksen jälkeen rantauduimme hienolle kallioniemekkeelle Laivonsaareen. Säidenhaltija armahti antamalla tauon ajaksi lämpimän auringonpaisteen. Kalliolla kukki keltamaksaruoho. Se on yleinen Salpausselän eteläpuolella mutta Järvi-Suomessa mainitaan olevan hajaesiintymiä, yksi niistä on siis Laivossa.
Laivosta lähdimme kohti pohjoista. Vuorisaaren ja Kanasaaren välistä Mäntysaarien tuntumaan, siitä Nimismiehen ja Eevansaarien väliseen salmeen. Linnansaaren pääsaari jäi oikealle. Matka jatkui Peonselän koillisrantaa Selkä-Anttosen ja Selkä-Uskin ohi Kytöselälle. Komea Oravakallio keskellä selkää on lokkien valtakuntaa. Vuorisaaren salmen läpi kulku on aina yhtä hieno kokemus. Tiheisen kalliot ovat vaikuttavia.
Paavalinsaaren rantautumispaikka, tämän retken yöpymispaikka löytyi saaren pohjoiskärjestä. Pian oli teltat pystyssä ja kokkailu nuotiopaikalla voi alkaa. Paavalinsaaren ilta oli lämmin, tyyni ja lähes hyttysetön.
Jostain syystä ei nukuttanut vaikka luulisi että viidenkymmenenkuuden melontakilometrin jälkeen ei unta tarvitsisi odotella. Lopulta nukahdin mutta unen läpi kuului helikopterin ääntä, jossain vaiheessa palokärjen täristys ja aamuyöstä peipon yksitoikkoinen sävelmä.
Aamulla oli aurinkoista ja lämmintä. Oli mukava pakata teltta ja muut varusteet kuivana kajakkiin. Jatkoimme matkaa kohti koillista. Näätäsaaren salmessa oli aika hyvästellä muut retkeläiset. Minun kierrokseni jatkui Huusalon viertä kotiin. Muut lähtivät pujottelemaan Rämeenkanavan kautta Voinsalmelle ja sieltä kohti Rantasalmen kirkonkylää.
Kun maanantaiaamuna ajelin töihin jatkuvassa rankkasateessa, tuli mieleen että kyllä se säidenhaltija oli viikonloppuna aika suosiollinen Rantasalmen kiertäjille.
|
Pappilanjoen vetorata |
|
Vesi on matalalla |
|
Vaahersalon lammella |
|
Sadekuuro |
|
Tauko Laivossa |
|
Keltamaksaruoho |
|
Oravakallio |
|
Tiheisen kallioita |
|
Ilta Paavalinsaaressa |