torstai 30. kesäkuuta 2011

Saarten kukat

Juhannuksen jälkeen on aika tehdä kukankatseluretkiä saariin.  Lehtikiukkaan punakoiso ja ukontulikukka ovat tuttavuuksia jo aiemmilta kesiltä. Punakoiso kukki tutulla paikalla. Sen tunnistaa vahvasta tuoksusta, oikeastaan hajusta, jo kaukaa. Kukka on vähän perunankukan näköinen. Samaa sukua ovatkin.


Kiipesin ukontulikukkapaikalle uutta reittiä jyrkkää kalliota ylös. Kallion pinta oli kuiva joten kenkä piti kuivan sammalen päällä. Märällä kelillä ei olisi kannattanut yrittääkään siitä paikasta. Kallion mäntyjen oksat kasvavat osin alaspäin.



Ukontulikukkaa löytyi tasan yksi kukkavarsi ja sekin oli vasta nupulla. Aikaisempina kesinä niitä on ollut paljon enemmän.  Näköalapaikalla se kasvaa.




Seuraavana iltana lähdin etsimään valkolehdokkeja.  Huusalosta niitä löytää jos osuu paikalle kukinta-aikaan. Nyt olin vähän myöhässä.  Suurin osa kukkavarsista oli jo kuihtunut. Pohjoisen rinteen suojasta, rannan tuntumasta löytyi vielä muutama kukkiva yksilö.




Vanamon kukat sen sijaan olivat juuri parhaimmillaan. Löysin rinteestä paikan josta saatoin kuvata vanamon kelloja alhaalta päin. Vanamo on niin matala että tasaisella maalla on hankala päästä kameran kanssa tarpeeksi alas.


Näkymä valkolehdokkipaikalta:

..ja kalliolta 




sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Juhannusta Kuusamossa

Juhannuksen pikavierailulla Kuusamossa oli kaksi tavoitetta: nähdä tikankontit ja keskiyön aurinko.  Epävakainen sää ei antanut suuria lupauksia kummankaan toiveen toteutumiseksi.  Juhannusaattona puolilta päivin selkeni sen verran että päätimme lähteä Oulangalle. Onnistuneesti luovimme sadekuurojen välissä tikankonttipaikoille. Väliin jopa paistoi aurinko. Valoisimmilla paikoin tikankontin kukinta alkoi olla ohi. Sen sijaan varjoisassa kuusikossa kukat olivat parhaimmillaan. Myös maariankämmekät, kullerot, valkoyökönlehdetkin kukkivat. Uusi kukkatuttavuuskin löytyi. Punakko ihmetytti erikoisuudellaan. Kasvikirjasta sen sitten tunnistin.

Aattoiltana oli pilvistä joten keskiyön aurikoa ei nähty. Mutta juhannuspäivän iltana pilvet hajaantuivat ja aurinko tuli esiin.  Ajoimme Rukalle jossa ensimmäiseksi kiipesimme Juhannuskalliolle. Pitäähän juhannuksena Juhannuskalliolla käydä. Aurinko oli kuitenkin painumassa Rukan pohjoisempien huippujen taa joten palasimme takaisin, ohitimme Maston huipun ja nousimme korkeimmalle huipulle. Vähän ennen puolta yötä aurinko tuli esiin kapean pilvinauhan takaa ja valaisi rinteitä punertavalla valollaan.  Eteläisen taivaan pilvet värittyivät myös punasävyin.


Maariankämmekkä

Punakko, bartsia alpina

Valkoyökönlehti

Tikankontteja ryhmäkuvassa

Kuusimetsän tikankontit

Juhannuspäivän iltana Juhannuskalliolla

Juhannuskallio

Keskiyön aurinko

Pohjoinen taivaanranta klo 0:02

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Rantasalmea kiertämässä

Osallistuin viikonloppuna Rantasalmen Retkeilijöiden järjestämälle Rantasalmen kierrokselle.  Lähtöpaikka on Rantasalmen kirkolla, mutta koska asun täällä kierroksen pohjoisimmassa osassa, lähdin kierrokselle takamatkalta.
Aamulla kuuden aikoihin satoi kaatamalla. Onneksi olin pakannut kajakin jo edellisiltana, joten sade ei haitannut kovinkaan paljon lähtövalmisteluja. Pyörähdin Sikkoinleuasta Yövedelle, sade lakkasi ja oli aivan tyyntä. Ilma tuoksui vahvasti sateen jälkeen ja pian pilkahti aurinkokin pilvien välistä.
Matka sujui joutuisasti aina Kupialan padolle saakka. Siinä oli pakollinen hidaste koska kajakki on vedettävä vetorataa pitkin padon toiselle puolen. Kajakista nousu ja sinne menokin vaatii vähän tasapainotaitoa kun yrittää asetella jalkansa kapealle parrulle. Mutta parempi sekin kun ei mitään.  Juuri kun saanut pujoteltua itseni kajakkiin ylityksen jälkeen huomasin juomapullon puuttuvan. Ei auttanut muu kuin taiteilla itsensä takaisin parrun päälle ja palata noukkimaan rantautumispaikalle unohtunut pullo. Viiden kilometrin melontamatkan jälkeen oli edessä taas padon ohitus vetoradalla. Pappilanjoessa on vesi niin vähissä että pohjapadon ylitse ei pysty livahtamaan minkäänlaisella vesikulkuvälineellä.

ST1:n rannasta starttasi kaksi soutuvenettä, yksi kajakkikaksikko, kaksi yksikköä ja yksi airoin varustettu avokanootti, yhdeksän henkeä kaikkiaan. Ensimmäiselle tauolle rantauduttiin jo viiden ja puolen kilometrin jälkeen Raudansaaressa. Jäät olivat työntäneet viime kesänä valmistuneen laiturin rannalle.

Jatkoimme matkaa pienessä vastatuulessa. Tummat pilvet alkoivat vyöryä etelästä ja Ketveleen kanavalla saimme runsaan sadekuuron niskaan juuri kun olimme pysähtyneinä sululle porttien avaamisen ajaksi.
Ketveleen jälkeen avautuu Hiekonselkä.  Suuntasimme kohti Savilahden suuta jonne on matkaa noin kolme kilometriä. Sieltä löytyi kulkureitti Vaahersalon lammelle. Vesi oli aika vähissä lammelle avatussa väylässä. Leikattu järviruo`on sänki kutitteli kajakin pohjaa ja löytyipä muutama kivikin menoa jarruttamaan.
Pujahdimme putkesta Saksansillan kalasatamaan ja parikilometrisen Laivonselän ylityksen jälkeen rantauduimme hienolle kallioniemekkeelle Laivonsaareen. Säidenhaltija armahti antamalla tauon ajaksi lämpimän auringonpaisteen. Kalliolla kukki keltamaksaruoho. Se on yleinen Salpausselän eteläpuolella mutta Järvi-Suomessa mainitaan olevan hajaesiintymiä, yksi niistä on siis Laivossa.

Laivosta lähdimme kohti pohjoista. Vuorisaaren ja Kanasaaren välistä Mäntysaarien tuntumaan, siitä Nimismiehen ja Eevansaarien väliseen salmeen.  Linnansaaren pääsaari jäi oikealle.  Matka jatkui Peonselän koillisrantaa Selkä-Anttosen ja Selkä-Uskin ohi Kytöselälle.  Komea Oravakallio keskellä selkää on lokkien valtakuntaa. Vuorisaaren salmen läpi kulku on aina yhtä hieno kokemus. Tiheisen kalliot ovat vaikuttavia.

Paavalinsaaren rantautumispaikka, tämän retken yöpymispaikka löytyi saaren pohjoiskärjestä. Pian oli teltat pystyssä ja kokkailu nuotiopaikalla voi alkaa. Paavalinsaaren ilta oli lämmin, tyyni ja lähes hyttysetön.

Jostain syystä ei nukuttanut vaikka luulisi että viidenkymmenenkuuden melontakilometrin jälkeen ei unta tarvitsisi odotella. Lopulta nukahdin mutta unen läpi kuului helikopterin ääntä, jossain vaiheessa palokärjen täristys ja aamuyöstä peipon yksitoikkoinen sävelmä.

Aamulla oli aurinkoista ja lämmintä. Oli mukava pakata teltta ja muut varusteet kuivana kajakkiin.  Jatkoimme matkaa kohti koillista. Näätäsaaren salmessa oli aika hyvästellä muut retkeläiset. Minun kierrokseni jatkui Huusalon viertä kotiin. Muut lähtivät pujottelemaan Rämeenkanavan kautta Voinsalmelle ja sieltä kohti Rantasalmen kirkonkylää.
Kun maanantaiaamuna ajelin töihin jatkuvassa rankkasateessa, tuli mieleen että kyllä se säidenhaltija oli viikonloppuna aika suosiollinen Rantasalmen kiertäjille.

Pappilanjoen vetorata

Vesi on matalalla

Vaahersalon lammella

Sadekuuro 


Tauko Laivossa

Keltamaksaruoho
Oravakallio

Tiheisen kallioita

Ilta Paavalinsaaressa

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Niittykukkia

Vuoden 2008 syksyllä kylvin niittykukkien siemeniä tontin laidan kitumaalle. Seuraavana kesänä pienoisniitylläni kukkivat keltasauramot ja ruiskaunokit. Viime kesänä kukkivien lajien määrä oli jo runsaampi.  Käenkukka, mäkitervakko, mäkimeirami, nurmikaunokki, ketoneilikka ja pulskaneilikka kukkivat vuorollaan niityllä. Sinivalvattiakin löytyi vaikka en sitä kylvänyt. Se oli varmaan levinnyt tien pientareelta. 
Niityn hoito on vähän hankalaa. Niittyleinikit, juolavehnä ja muut vahvajuuriset kasvit tahtovat vallata elintilaa. Yritän pitää niitä kurissa, niityllä kun ollaan, niittämällä. Siinä vain tahtovat kaatua nekin kasvit jotka pitäisi säästää. Mutta jotenkin nuo pienet, hentovartiset kasvit onnistuvat sinnittelemään kukintaan asti. 
Tässä kesäkuun niittykukkia:


Mäkitervakko

Käenkukka (Lychnis flos-cuculi)

Kurjenpolvi (kyläkurjenpolvi ?)

Puna-ailakki


sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kesäkuun kukkia

Toukokuun loppupuoli ja kesäkuun alku on yhtä kukkien runsautta. Kun näsiät ja rentukat ovat kukkineet, aloittavat kukintansa puna-ailakit, metsätähdet, tuomet ja monet monet muut kasvit, puut ja pensaat.  Rantasalmella viihtyvät monet sellaiset kasvit jotka ovat Etelä-Suomessa yleisiä, mutta keskisessä Suomessa harvinaisia.
Tällainen on mm. lehtokuusama.  Sen aluksi valkoiset, myöhemmin kellertävät kukat eivät tahdo erottua rehevän lehtometsän keskeltä. Läheltä katsottuna kukka on todella kaunis. Yleensäkin kannattaa kumartua ja kurkistella kukkia lähemmin. Hienot yksityiskohdat erottuvat vasta lähitarkastelulla.
Tällä leveysasteella harvinaisia ovat myös keltavuokot ja imikät. Ne kukkivat samoihin aikoihin touko-kesäkuun vaihteessa. 
Olen koonnut tähän pieniä ja kauniita alkukesän kukkia:

Suo-orvokki

Imikkä

Keltavuokko

Suokukka

Kielo

Metsätähti

Niittyleinikki

Lehtokuusama nupulla

Lehtokuusama

Ojakellukka