Ajan virta

Virtaava vesi kuvaa mielestäni hyvin elämää ja ajan kulumista. Välillä mennään villisti kosken kuohuissa, väliin levähdetään kiven suojassa akanvirrassa. Niinkuin vesi virtaa jatkuvasti, kulkee myös elämä eteenpäin.

Taas on yksi vuosi ohi. Taitaa olla niin että mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin vuodet kuluvat.

Mutta joki virtaa jatkuvasti.....

Joulu ilman vettä

Jouluaatto sujui pitkälle ihan perinteisesti. Pukkikin kävi pitkästä aikaa. Jouluvieraana ollut pikku-Pinjamme oli tilannut pukin käymään.

Joulusaunomisen aikaan se sitten tapahtui. Sähköt menivät hetkeksi poikki ja palautuivat vain osittain. Pääsulake oli palanut.  Vesi loppui saunojilta ja valot välkkyivät oudosti.  No, tietenkään talosta ei löytynyt 25 ampeerin sulakkeita koska ne tavalliset sulakkeet ovat automaattisia vivusta käännettäviä.

Apuun riensi ystävällinen naapuri, hänkin kesken joulusaunan.  Saatiin sulakkeet (iso kiitos naapuriin !) mutta porakaivon pumppu oli sähköhäiriöstä rikkoontunut ja vettä ei noussut.  Niinpä loppuilta kului sulatellen lumesta vessanhuuhteluvettä yön ajaksi.  Oli onni että saatiin sentään muut sähkölaitteet toimimaan. Talo olisi alkanut jäähtyä 25 asteen pakkasessa aika pian.

Aamulla lähdin vesisankon kanssa Sikkoinleuan virralle hakemaan kahvivettä. Pakkasta oli edelleen joten pilkkihaalari oli taas tarpeen. Kuunvalossa laskeuduin virran rannalle ja yritin olla varovainen vettä kurkottaessani, etten liukastuisi lumisten ja jäisten kiven päältä virtaan.  Tulipa vesisankoa kantaessani mieleen että tätä ne esiäitini tekivät päivittäin, vieläpä monta kertaa päivässä.

Aamun valjettua vävy kairasi avannon joten vedenhakumatka lyheni. Haalittiin kaikki mahdolliset sankot, kannut ja kanisterit veden kuljetukseen.

Nyt keskiviikkoiltana, viidentenä päivänä sähköviasta ja monien vaiheiden jälkeen, meillä on taas pumppu toiminnassa ja vettä tulee.  Sauna lämpiää taatusti illalla.

Tässä vaiheessa kaikki hyvin

Vesihuoltomme pelastanut avanto

Hyvää Joulua

Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun  pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,                  
käy lämmin henkäys talvisäässä,              
kun  joulu on,  kun  joulu on.

(Alpo Noponen, rantasalmelaissyntyinen runoilija)

Kuutamoöitä

Vielä on muutama päivä talvipäivänseisaukseen. Odotan joka vuosi tuota päivää. Vaikka päivän piteneminen alkaa todella näkyä vasta tammikuun puolenvälin jälkeen, jo tietoisuus siitä että ollaan menossa kevättä kohti ja valoisaan päin kohottaa mielialaa. Kuluneella viikolla, muutamana iltana, valoisuutta maisemaan on luonut kuutamo. Kuu ei ole vielä ihan täysi, taitaapa tänä vuonna täydenkuun osua aika melko lailla yksiin talvipäivänseisauksen kanssa. Kuu valaisee maisemaa, sen valo heijastuu huurteisissa koivuissa ja lumisissa kuusenoksissa ja niinpä vuoden pisimmät yöt eivät olekaan vuoden pimeimmät.

Kuunvaloa sumupilven läpi

Kirkkaan yön kuutamo

Talven ihmemaa

Reilun viikon Kuusamossa oleskelun aikana aurinko näyttäytyi vain hetkellisesti pilvien lomasta. Poikkeuksena perjantain pakkaspäivä jolloin aurinko oli lähes koko lyhyen kiertonsa ajan näkyvillä.  Tuota ihmettä pääsin katselemaan aitiopaikalta Rukan rinteeltä. Laskettelurinteiden ja hissien vierelle on jätetty pieni kaistale rakentamatonta ja raivaamatonta aluetta.  Kartassa se näkyy luonnonsuojelualueena, tosin maastossa ei aluetta ole mitenkään merkitty.
Sinne siis suunnistin kamerareppu selässä. Lunta oli niin vähän että lumikenkiä ei tarvittu; pitkävartiset saappaat ja haalarin lahkeitten lumilukot riittivät.  Vaikka maassa oli vähän lunta niin puut olivat kuitenkin saaneet paksun lumikuorrutuksen.  Kahlailin ympäriinsä kallion huipulla josta näkymät avautuivat joka suuntaan. Maisemia on turha ruveta sanoin kuvailemaan. Teen sen näillä kuvilla:

Korouoma

Pilvisen kaamospäivän valoisaa aikaa riitti juuri ja juuri käyntiin Korouoman Ruskeavirran putouksella. Talvipäivä ei ollut ihan hiljainen. Alas kuruun laskeutuessamme meitä seurasi talitintti joka lenteli oksalta oksalle polun varrella ja tiuskutteli äänekkäästi. Ruskeavirtakaan ei ollut täysin ruskea. Välissä oli ilmeisesti sadeveden muodostamia sinivihersävyisiä raitoja. Ja koko komeus oli kuorrutettu puuterinohuella pakkaslumella.



Itsenäisyyspäivä Pyhävaaralla

Hiljaisuutta ja lumikuorrutteisia puita Pyhävaaralla

Kaamosvaloa

Sunnuntaina puolen päivän aikaan pilvikerros raottui sen verran että aurinko näyttäytyi hetken aikaa Pyhävaaran yllä.