Jouluaatto sujui pitkälle ihan perinteisesti. Pukkikin kävi pitkästä aikaa. Jouluvieraana ollut pikku-Pinjamme oli tilannut pukin käymään.
Joulusaunomisen aikaan se sitten tapahtui. Sähköt menivät hetkeksi poikki ja palautuivat vain osittain. Pääsulake oli palanut. Vesi loppui saunojilta ja valot välkkyivät oudosti. No, tietenkään talosta ei löytynyt 25 ampeerin sulakkeita koska ne tavalliset sulakkeet ovat automaattisia vivusta käännettäviä.
Apuun riensi ystävällinen naapuri, hänkin kesken joulusaunan. Saatiin sulakkeet (iso kiitos naapuriin !) mutta porakaivon pumppu oli sähköhäiriöstä rikkoontunut ja vettä ei noussut. Niinpä loppuilta kului sulatellen lumesta vessanhuuhteluvettä yön ajaksi. Oli onni että saatiin sentään muut sähkölaitteet toimimaan. Talo olisi alkanut jäähtyä 25 asteen pakkasessa aika pian.
Aamulla lähdin vesisankon kanssa Sikkoinleuan virralle hakemaan kahvivettä. Pakkasta oli edelleen joten pilkkihaalari oli taas tarpeen. Kuunvalossa laskeuduin virran rannalle ja yritin olla varovainen vettä kurkottaessani, etten liukastuisi lumisten ja jäisten kiven päältä virtaan. Tulipa vesisankoa kantaessani mieleen että tätä ne esiäitini tekivät päivittäin, vieläpä monta kertaa päivässä.
Aamun valjettua vävy kairasi avannon joten vedenhakumatka lyheni. Haalittiin kaikki mahdolliset sankot, kannut ja kanisterit veden kuljetukseen.
Nyt keskiviikkoiltana, viidentenä päivänä sähköviasta ja monien vaiheiden jälkeen, meillä on taas pumppu toiminnassa ja vettä tulee. Sauna lämpiää taatusti illalla.
Tässä vaiheessa kaikki hyvin
Vesihuoltomme pelastanut avanto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti