Harmaata

Tultiin Kuusamoon aloittelemaan hiihtokautta, niin luulimme. Kun tulimme sunnuntai-iltana, oli vielä lunta puissa ja parikymmentä senttiä maassa, mutta maanantaiaamuna satoi vettä. Siitä lähtien on ollut sateista, lämmintä ja lumet hupenevat uhkaavasti. Saa nähdä miten pahasti talventulo ottaa takapakkia ennen kuin kylmenee.

Harmaana päivänä ulkoiltiin Käylänkoskella. Vettä koskessa on paljon vähemmän viime vuoteen verrattuna. Pienet sivu-uomat ovat lähes kuivilla. Koskikaroja oli paikalla vain kaksi. Niiden sukeltelua kosken kuohuihin oli hauska seurata.

Pimeän ja harmaan päivän harmaat kuvat:

heijastus pisaraoksien läpi

zoomailua

pisarointia

vakioasukas

Aamuruskosta satumetsään

Verhon raosta näkyy kappale kirkasta idän taivasta. Pilvikerros siis rakoilee monen harmaan päivän jälkeen. Laittaudun kiireesti aamulenkille. Tällä kertaa kulkuvälineenä on polkupyörä. Ja rantaa kohti suuntaan taas, kuinkas muuten. 

Iltarusko hyvä rusko, aamurusko päivän pasko

Sanonta tarkoittaa, että jos on iltarusko, niin seuraavasta päivästä tulee kaunis ja jos on aamurusko, niin tulee huono sää.  Kun ilmakehässä on paljon kosteutta, taivas on hyvin punainen. Nyt taivas on erittäin punainen. Lisäksi taivaalla vyöryvät uhkaavat, tummat pilvet.

Ja pilveenpä sää meneekin. Katselen järvimaisemaa paikassa, jolla on hauska nimi; Äkänpykälä. Niemenkärjen tuntumassa on kaksi pientä saarta jonne vie kävelysillat. Ulommassa saaressa on grillikatos ja puuvaja. Kirvestä ja sahaa ei tietenkään ole; ei kuulu kaupunkitulipaikkojen varustukseen, koska ne kuitenkin vietäisiin heti. Halkomisrauta  rantasalmelaiseen tapaan voisi olla ratkaisu puun pilkkomiseen täälläkin.

Päiväkävelyllä oltiin Puijon sumuisilla poluilla. Puun juurella istui joku. Maahisia? Vieraanamme olleet lapset innostuivat tässä vaiheessa pois varsinaiselta reitiltämme. Matkaa ei jatkettu ennen kuin kaikki metsikön ihmeet oli löydetty.

jättiläisen jalanjälki lammikossa

Muutakin etsittävää Puijon metsät tarjosivat. Löysimme kaikkiaan kolme geokätköä kävelyreittimme varrelta.

Kaupungin valoista metsän rauhaan

Alkuviikon muutaman asteen pakkanen säilytti ohuen lumikerroksen maassa. Aurinkokin näyttäytyi parina iltana, juuri ennen kuin se piiloutui metsän taakse, liian aikaisin.

Yhtenä iltana käytiin keskustassa katselemassa kaupungin iltavaloja. Tuuli niin kovasti, että kamera tahtoi täristä vaikka oli jalustassa kiinni.

Pilvikerroksen takaa nousi jo hieman pienentynyt kuu valaisemaan lahtea.

Puolen viikon maissa lämmin ilmavirtaus toi mukanaan sateet ja vähäiset lumet hupenivat hetkessä olemattomiin.

Täällä kaupungin laidalla voi valita lähteekö kävelylenkille jalankulkuväylille, vai pistääkö saappaat jalkaan ja puikahtaa kuusimetsän poluille. Pimeällä on tyydyttävä valaistuille reiteille, mutta päivänvalon aikaan askeleet vievät metsäpolulle.

Onneksi täällä vielä on metsiä.

Seitenjärven jäätaidetta

Matkalla Kuusamosta Kuopioon pysähdyimme Hyrynsalmen Seitenjärven levähdyspaikalla. Rannalla kävelijälle oli tarjolla ainutkertaista taidetta. Kova tuuli ja pakkanen olivat jäädyttäneet rantaan loiskuvat vedet rantapuiden oksiin ja heinikkoon. Oli niin kylmää, että nuo jäämuodostelmat eivät olleet sulaneet auringossakaan.

Vesiroiskeita väistellen kiertelin rannalla kameran kanssa.